Ruuti ja tupasvillat ilta-auringossa

Käytiin viime viikolla Ruutin kanssa niin sanotusti ottamassa löysät pois, kuluttamassa ylimääräiset energiat. Ruuti on ihan käsittämätön koira, vaikka sen kanssa tekisi mitä, nukkuu se muutaman minuutin päikkäri-powernäpit, ollen taas samalla teholla ja vauhdilla valmis hommiin. Se janoaa juoksemista.

Ruutin päivät ovat pennun kanssa nyt työntäyteiset, vaikka pentu melko kiltti onkin. Minun loman alettua olemme puuhailleet kaikkea mukavaa yhdessä ja erikseen, sekä tuusailleet vähän pihalla - missä koirat toimivat ansioituneinan työn laadun valvojina.

Olemme Ruutin kanssa nyt muutamaan otteeseen keskipäivän lenkillä (lue: erittäin myöhäinen aamulenkki) käydessämme nähneet käärmeitä, joten päätin että oman turvallisuutemme nimissä käymme nyt jatkossa kyseisissä maastoissa lenkeillä vain illalla, kun herra ja rouva ja vauva kyyt ovat jo (toivottavasti) menneet nukkumaan. Tänä vuonna olen bongaillut paljon kyitä, viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna näin kaksi auton alle jäänyttä pikku kyytä - ja siinä se. Tänä vuonna olen nähnyt jo kaksi elävää, sekä vähintään tusinan auton alle jääneitä. Hyi. En kyitä sillä tavalla pelkää, mutta en tietentahtoen kuitenkaan halua omia nilkkoja saatika Ruutia ja Uunoa altistaa puramariskille. Aamulenkit toteutuvat nyt jatkossa joko autolla muualle lähtien tai toiseen suuntaan kodista.

Pyörälenkkimme viime viikolla ajoittui yhdeksän maihin illalla, mutta valo oli silti näiden kuvien ajatukseen/ideaan nähden liian voimakas. Minulle oli muutama ihana koira+tupasvilla kuva tullut instagramissa vastaan ja halusin vastaavaa ottaa Ruutin kanssa. Idea oli hyvä, toteutus hiukan kusi, eikä näistä nyt aivan tullut sellaisia, kuin mitä piti.

Lähdettiin liikkelle pyöräillen, jotta säästytään isoimmilta hyttyspilviltä - mikä oli ihan super hyvä idea. Ja Ruuti sai juosta sielunsa kyllyydestä - ja sitähän se teki!