Myöhästyneet syntymäpäivä onnittelut Ruutille!

Ruuti, Rukibugi, Rukiditzi, Ruki, Rukidi. Mamman tissinvälimurmeli. Mamman kullanmuru. Kultapoika. Ruuti vietti vajaa viikko sitten, 17.1., kolmivuotis syntymäpäiviään.

Ruutista on tässä vuosien aikana kehkeytyt oikein mukava harrastuskaveri, mutta ennen kaikkea se on arjessa mutkaton ja helppo kaveri. Se on kaikkea, ja ajoittain vähän enemmänkin, mitä silloin kolme vuotta sitten hain. Niin hyvässä, kuin pahassa. Se on omaan silmääni kuvan kaunis rotunsa edustaja ja muutoinkin luonteensa ja ominaisuuksiensa puolesta (oman ajatusteni mukaisesti) täysin rotumääritelmän mukainen yksilö. Ruuti on avoin, äärettömän ihmissosiaalinen ja -ystävällinen, toimintakykyinen, aktiivinen ja rohkea energiapakkaus, jolta löytyy potkua vaikka isommallekin kylälle. Sillä on harrastuskoiralle tarpeellista miellyttämisenhalua, (se on omaan makuuni hiukan liiankin ohjaajapehmeä,) sillä on saalisviettiä, se on innokas leikkimään ja se on muutoinkin äärettömän fiksu ja nopea oppimaan.

KAIKKIEN POSTAUKSEN KUVIEN © Emilia Laakkonen

Olen paljon pohtinut islanninlammaskoiraa rotuna ja minulla on aika selkeä kuva siitä, millaisena itse näen rodun. Yritän toimia rodun puolestapuhujana myös niissä yhteyksissä, kun etsitään mukavaa harrastuskoiraa ja osaltamme kokeisiin osallistumalla myös tehdä rotua näkyväksi. Tämä rotu mielletään todella paljon mukavaksi seura- ja perhekoiraksi - mitä se myös on, ehdottomasti - mutta mielestäni tällä rodulla olisi ennemänkin annettavaa. Ajattelen itse, että Ruuti on osaltaan niin mutkaton kaveri, koska sen kouluttamiseen on nähty vaivaa. En usko, että se olisi näin helppo, jos olisi mennyt kotiin, jossa sen kanssa ei oltaisi tehty mitään lenkkeilyä kummempaa. Usein islanninlammaskoirat mielletään hiukan huonokäytöksisiksi, räksyttäviksi jästipäiksi, joissa ei ole riittävästi "poweria", jotta voisi "vakavissaan" harrastaa mitään - mukavaan harrasteluun kyllä, mutta jos huipulle haluat, ota joku muu rotu. Okei, kyllä. Jos huipulle (maajoukkuetaso) haluaa JA ylipäätänsä edetä nopeasti, ei tämä ole oikea rotu sinulle. Islanninlammaskoiran kanssa toimiminen vaatii tiettyä löydää nutturaa ja huumorintajua, mutta EN koe, että se estäisi tavoitteellista harrastamista. En nimittäin näe mitään muita esteitä, kuin minä itse, esimerkiksi Ruuti tokovalioitumisen edessä. Valioutuminen ei tule tapahtumaan 12 ykköstuloksen koesarjalla, mutta se on silti täysi mahdollista. Mutta mikäli ohjaaja ei kestä sitä, että koira välillä  usein ajattelee omilla aivoillaan ja luulee teitävänsä asiat paljon ohjaajaa paremmin, niin tämän rodun kanssa työskentely on hermoja raastavaa.

Islanninlammaskoiran pehmolelunsöpö ulkonäkö, lipeävä luonne sekä taito kietoa ihmiset tassunsa ympärille, hämäävät todella paljon ja kieltämättä aika usein ajattelen, että näitä menee vähän vääriin koteihin - jos etsitään vain mukavaa ja helppoa seurakoiraa. Kaiken söpöyden alla on kuitenkin alunperin karuista oloista lähtöisin oleva työkoira ja maatalon yleiskoira, jolla toimintatarmoa löytyy. Olen sitä mieltä, että lähes kaikki tämän rodun käytösongelmat johtuvat siitä, ettei söpön ja pienen ja näennäisen kiltin ja herkän koiran kanssa tehdä riittävästi töitä yhteisen arjen sujuvoittamiseksi. Nämä myös saavat - omat koirani mukaan lukien - paljon anteeksi pelkästää näyttämällä söpöltä. Poikkeuksetta näille ei myöskään opeteta rauhoittumista ja jatkuva louskutus nähdään rotuominaisuutena... :D 

Systemaattisesti myös epäilen, olenko oikea ihminen esittelemään koiriani rotuun tutustujille. Nämä ovat kotona niin hajuttomia, mauttomia ja kilttejä - ja hiljaisia - että mielestäni ne antavat täysin väärän kuvan siitä, mitä rotu voi pahimmillaan olla. Vaikka ehdottomasti on näissäkin omistajan koulutusmokia. Ja systemaattisesti nämä ovat mahdottoman tuhmia ja huonokäytöksisiä, etenkin kahdestaan ne oikein ruokkivat toistensa huonoja ideoita. Ruuti on äärettömän huonokäytöksinen autossa matkustaja, eikä osaa rauhoittua autossa tai häkissä, mikä hiukan haittaa harrastamista. Sen ADHDeus myös on satunnaisesti äärettömän ärsyttävää, kun se kiskoo hihnassa kuin höyryveturi, rynnii ovista ulos karmit kaulassa ja hiihtelee lenkillä useiden kymmenien metrien päässä - koska elämänkiire.

Merkittävin Ruutin elämänlaatuun vaikuttava tekijä on kuitenkin sen herkkävatsaisuus. Sillä ei ole virallisesti diagnosoitu allergiaa, mutta kotikutoisen diagnoosin olen ruoka-aineallergiasta tehnyt. Virallisesti eliminaatiodiettiä ei ole toteutettu, mutta vatsaoireita aiheuttavat ainesosat on kuitenkin löydetty. Lisäksi koira on "stressivatsa", jolla menee vatsa sekaisin todella herkästi kaikesta kivasta ja innostavastakin. Olen miettinyt paljon onko kyse aineenvaihdunnan vilkastumisesta, vai vuotaako sillä pääkoppa jostain. Haluan ajatella, että ensimmäinen. Näiden vatsaongelmien kanssa on painittu koko koiran eliniän, joskin pidemmän aikaa on tiedetty oireita aiheuttavat ruoka-aineet ja ruokinnan avulla on oireilu saatu kuriin. Ruutia pyydettiin viime keväänä/kesällä kahdesti jalostukseen, mutta en antanut sitä, osin näiden vatsaongelmien takia, etenkin kun tiesin että myös narttujen suvussa on ollut erinäistä vatsavaivaa. Loppukesästä/alkusyksystä tein kuitenkin lopullisen päätöksen jättää Ruuti antamatta jalostukseen. En toivo kenellekään samalla tavalla vatsaongelmaista yksilöä. Alitajuisesti varmaankin tiesin tämän jo keväällä, kauan ennen näitä jalostuskyselyitä - koska meille tuli Uuno. Olenhan aina haaveillut Ruutin pennusta. Pitänee tyytyä serkkupoikaan ;) Ei sillä, koska virallista allergiadiagnoosia ei ole tehty, olen jättänyt itselleni takaportin ja voin antaa Ruutin jalostukseen, jos erittäin monivaiheinen kriteerilista niin kasvattajalle, nartulle, yhdistelmälle kuin tuleville kodeille täyttyy - mikä on käytännössä mahdotonta, etenkin kun on kyse tästä rodusta. Joten tätä huolta ei liene.

Vaikka Ruuti minulle täydellinen koira onkin, olen päättänyt, että seuraava "harrastustykki"koirani tulee olemaan jotain toista rotua. Kaipaan seuraavaksi true kisakoiraksi hiukan enemmän pk-koiraa. Liekö vähemmän sitä kuuluisaa huumorintajua? :D Vaikka islanninlammaskoiria minulla tulee varmaan aina harrastuskavereina olemaan, tarvitseehan sekopäisellä ohjaajalla olla lauma pieniä sekopäisiä koirakin! Onneksi tämän seuraavan harrastustykin aika tulee olemaan vasta sitten, kun Ruuti eläköityy kisarintamalta - eli varmaankin kymmenen vuoden päästä.

Toivon, että tämä vuosi olisi meille hyvä, parempi kuin edeltäjänsä. Nyt Ruuti, the setämies, on virallisesi niin "fiksu ja filmaattinen aikuinen" - naurakaamme kaikki yhdessä räkänaurua.

Minulla on paljon suunnitelmia Ruutin varalle, katsotaan kuinka ne toteutuvat. 

Tärkeintä on kuitenkin se, että pysytään kaikki terveinä.

Meikäläisenkin olisi tarkoitus kokeilla siipiäni hiukan uuden edessä, kun suunnittelin ja toteutan meidän koira seuralle yhden kurssin. Jännityksellä odotan, mitä tästä seuraa ja mitkä fiilikset kouluttamisesta itselle jää!

Syntymäpäiväonnittelut vielä, Maailman Paras Ruuti! <3