Thank you, next!

 Hello 2021!

Vuosi vaihtui viikko sitten melko koiraharrastajamaisissa merkeissä. Käytiin ystäväni Lauran ja koirien kanssa hallilla treenaamassa hyvissä ajoin ennen paukuttelua. Ruuti treenasi tokoa ja tekipä Laura meille jopa yhden nose etsinnän, joka meni oikein mukavasti! Pikkuinen tauko noseilusta (ja treenaamisesta ylipäätään) oli tehnyt hyvää Ruutin työvireelle. Uunon kanssa treenailtiin ihan tokon perusjuttuja ja koin mental breakdownin, koska en vain tokojutuissa puhu samaa kieltä pikkukoiran kanssa. Se on niiiiin erilainen, kuin Ruuti, joka on paljon enemmän omaan käteeni sopiva koira - nopea ja säpäkkä, fiksu ja käsittämättömän hyvä tarjoamaan (ja poimimaan) erilaisia käytösmalleja. Toisin kuin vähän pidemmillä pihoilla ja vähäisemmällä aivokapasiteetilla varustettu pikkuveljensä. Tällä hetkellä on vahva epäilys, että vaihdan Uunon kohdalla tokon kokonaan rallytokoon tai jotain. Jätetään kaikki totteleminen kokonaan! :D Meidän perusasennosta tai seuraamisesta vain ei tule yhtään mitään. Juteltiin Lauran kanssa myös koiran opettamisesta seuraamaan jalkaa. Joo, idea olisi hyvä - ja niinhän Ruuti toimiikin. Mutta miten tuolle juustoaivolle opettaa sen, koska siltä puuttuu kaikki yrityskin tarjota mitään muuta toimintaa, kuin maahanmenoa leuka maassa tai kylkimakuuta :D Yritin myös -  jälleen - kokeilla noseworkin aivan alkeita, mutta Uuno ei ymmärtänyt niistä taaskaan hölkäsen pöläystä. Tuli vain paha mieli. 

Tälle vuoden tavoite on kuitenkin löytää Uunolle joku kiva oma juttu. Itse veikkaan, että siitä voisi tulla hyvä jälkikoira. Ja annetaan mahdollisuus tuolle rallytokolle (ja tokollekin) vielä. Uutenavuotena olinkin kiitollisempi, kuin varmaan ikinä, Ruutista. Onneksi minulla on Ruuti, jonka kanssa voimme tavoitella kuuta taivaalta - Uuno saa olla oma hiukan uuno itsensä. Ja minun pitää yrittää löysätä nutturaa Uuno-raukkaparan kanssa harrastamisen suhteen :D

Itse vuosi vaihtui sitten paljussa köllötellen. Täälä meillä paukuteltiin rakentteja jonkin verran siinä 18-20 välillä, mutta vuoden vaihtuessa pauketta oli enää kauempaa kyliltä. Ja yhden aikaan kaikkialla oli jo aivan hiljaista, ja koirat pääsivätkin sitten jo ulos mukaan grillailemaan.

*   *   *

Instagram oli uutenavuotena täynnä erilaisia kuukausi/vuosikatsauksia ja vuoden kohokohtia. Tänä vuonna, kiitos koronan, huomasin kuinka - jonkun mielestä ehkä - tylsää oma elämäni on. Sillä järin suuria muutoksia elämässäni ei koronan ja erilaisten eristäytymisten myötä syntynyt. Samalla tavalla kävin töissä, kaupassa ja koirien kanssa ulkona, kuin normaalistikin. Keväällä oli myös pieni etätyöhetki, mutta sittemmin ollaan töissä oltu aivan normaalisti, joskin nyt loppusyksy maski päässä.

TAMMIKUUSSA 

Ruuti täytti kaksi vuotta ja synttäreidensä kunniaksi seuraavana päivänä kävi Torniosta nappaamassa ensimmäisen tokon alokasluokan ykköstuloksensa. Tammikuussa oli myös ihania aurinkoisia talvipäiviä ja Ruutista tuli otettua tosi kivoja lumijuoksukuvia (klick1, klick2). Oma kalenteri paljastaa, että on ahdistanut, olen nähnyt kavereita, ollaan treenailtu nosea ja tokoa, jonnin verran omalla pihalla höntsäilty, tehty paracord hihnoja. Ja käytiimpä hakemassa meidän rallytokokärpäsen puremakin ;)

HELMIKUU

Helmikuussa ei juurikaan blogia päivitelty, mutta kriiseilin oman koiraharrastus-ahdistuksen kanssa. Oma kalenteri kertoo, että helmikuussa olen talkoillut rallytokokisoissa, treenattiin yhä tokoa ja nosea, josta jälkimmäisessä aloitettiin helmikuussa 2 lk. kisaamaan tähtäävien ryhmässä. Katselin hirmuisesti meille tokokokeita ja halu saada se samperin tk1 oli hirmuinen. Päästiinkin tekemään meidän paras alokasluokan kisasuorituskin varasijapaikalta, joka saatiin kisapäivää edellisenä iltana. Ihana ex-työkaveri,  kollega ja ystäväni tuli loppukuusta Ouluun ja majoittui meillä. Vietimme ihanan viikonlopun. Kalenteri kieli myös useista pyörälenkeistä Ruutin kanssa.

MAALISKUU

Lähdin Vantaalle viettämään lumetonta hiihtolomaa. Heti lomailumme päätteeksi kävimme hakemassa, meikäläisen mielestä surkealla tuloksella, viimeisen tokon alokasluokan ykköstulos ja tk1. Myös korona todellakin nosti päänsä, ja pian kaikki paikat olivat suljettu ja koko suomi oli muutoksen kourissa. Maaliskuun lopulla syntyi myös pieni Uneskipuneski, joskaan ei vielä silloin tiedetty, että Uuno meille muuttaisi. Koronasta huolimatta treenailtiin omatoimisesti tokoa ja nähtiin kavereita lenkkeilyn merkeissä.

HUHTIKUU

Oltiin osin etätöissä, pidin etäterapioita, osallistuin hirmuiseen määrään erilaisia webinaareja sekä kaiken maailman muitakin etäpalavereita. Työpaikka järjesti myös (meikäläisen ehdotuksesta :D) kokeiluna ensimmäisen etänä toteutenun ICF-koulutuksen, jossa me työntekijät olimme "testikappaleita". Kaikki peruttiin, mutta treenailtiin silti omatoimisesti ja nähtiin kavereita lenkkeilyn merkeissä. Soiteltiin skypepuheluita Vantaalaisten kavereideni kanssa ja tuntui muutenkin, että olin enemmän kuin ikinä yhteyksissä ihmisiin. Kotia rempattiin yläkerran pikkuvessamme maalaamisen verran. Ruutia myös pyydettiin ensimmäistä kertaa ikinä jalostukseen, mutta en antanut.

TOUKOKUU

Edellisten kuukaisien meiningit jatkuivat. Yhä edelleen töitä tehtiin osin etänä, soittelin kavereille, näin kavereita lenkkeilyn merkeissä ja treenailtiin hiukan omatoimisesti. Sen sijaan, että oltaisiin päästy Oulu NORD-näyttelyyn, ajettiin Laukaalle katsomaan Uunoa ensimmäistä kertaa alku kuusta. Ikuisuuksia kestänyt pihaprojektiivi jatkui. Kuun puolivälissä koulut taas aukesivat ja työrintama palautui tietyin poikkeuksin hiukan normaalimmaksi. Myös nosework treenejä alettiin taas pitää, tietyin erityisjärjestelyin. Loppukuusta haettiin sitten Uuno kotiin ja alkoi jonkinsortin pentukupla.

KESÄKUU

Meni osin työttömänä ja pentujuttuja tehdessä. Kalenteri paljastaa, että Uunon kanssa on ihan kiitettävästi tehty eriaisia asioita, vaikkei niitä näin ilman muistin tukena toimivaa kalenteria muistakaan. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle, jolla on ylimääräistä aikaa, koiranpennun hankintaa :D Käytiin myös kiekka Vantaalla juhannuksen merkeissä. Aloitettiin myös Pohjoisen Belgien treeniryhmässä, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Valebelgeily on oikein mukavaa!

HEINÄKUU

Heinäkuu alkoi eläinhoitokeikalla M:n isän luona. Aloitettiin musikaali-illat yhden kaverini kanssa. Tavoite on saada reippaassa vuodessa kasaan 100 musikaalia ja Disney leffaa. (Tällä hetkellä kasassa taisi olla noin 40 leffaa). Heinäkuun ehdoton kohokohta oli rakastuminen Saariselkään (klik1, klik2). Sain myös hienon idean aloittaa bullet journal, joskin vain e-versiona. Ostin tabletin jolle bujoani nyt teen.

 

ELOKUU

Jatkui työt ja elämä oli koronasta huolimatta ehkä hiukan "normaalimpaa". Elokuuta ja paria seuraavaa kuukautta varjosti suuresti Veetin kuolema. Loppukuusta M:n isä meni uusiin naimisiin ja saimme osallistua oikein ihastuttavaan hääjuhlaan. Kalenterissa on paljon merkintöjä lähikentällä toteutetuista treeneistä Lauran kanssa.

SYYSKUU

Tehtiin ensimmäinen koedebytointi koronan jälkeen, vieläpä tokon avoimessa luokassa. Kotiintuomisena saatiin kiva avo1 tulos! Aloitimme myös rallytoko kurssilla ja Uuno pääsi tokokurssille. Meikäläinen täytti 27 ja lähdettiin sen kunniaksi kaveriporukalla Rukalle. Muutoin kalenteri näyttää todella tyhjältä. Elettiin melko perus elämää. Loppukuusta startattiin myös ihka ensimmäisissä kennelliiton alaisuudessa järjestetyissä nosework kokeissa.

LOKAKUU

Lokakuu alkoi epäonnistumisella Sievissä tokokokeessa. Siihen loppui tämän vuoden tavoitteelliset tokoilut ja keskityttiin enemmän rallytokoon. Yhä edelleen rinnalla kulki valebelgeily, tokoilut molemmilla koirilla sekä nose. Lokakuussa syyslomalla lähdin kesältä syksyyn siirtyneelle roadtripilleni.

MARRASKUU

Marraskuussa korona nosti jälleen päätään. Loppukuusta ennen rajoitusten tiukentamista kerkisimme käydä vielä rallytokokisoissa Ruutin kanssa mahtavalla menestyksellä. Muutoin kuukausi oli kaikin tavoin tavallinen: töitä ja koiria.

JOULUKUU

Vietettiin tiukennettujen rajoitusten parissa. Töissä käytettiin maskeja. Joulun vietimme kuitenkin Vantaalla. Edellisten kuukaisien tapaan elämäni koostui töistä ja koirista. Loppukuukausi kuitenkin meni ansaitun joululoman parissa.

Kaiken kaikkiaan vuosi sisälsi paljon töitä ja paljon koiria. Huippukohtina ehdottomasti Uuno, Saariselkä, Ruka sekä koeonnistumiset Ruutin kanssa. Suurena suruna Veetin menetys sekä kaikenkaikkiaan korona.

Mut hei, meikäläinen on niin valmis tähän vuoteen. Thank you 2020, NEXT 2021! Todellakin toivon, että olet edeltäjääsi parempi!