Saariselkä osa I

Lähdimme koirapoikain kanssa viime viikolla vanhempieni matkaan kohti Lappia ja Saariselkää. Lähdimme reissuun keskiviikkona ja palasimme sunnuntaina. Vanhempani jatkoivat matkaa kohti Vantaata maanantaina. En ole aikaisemmin käynyt Rovaniemeä ja Pelloa pidemmällä, joten oli aivan mahtava päästä itse kokemaan se, mitä olen vain kuvista ja muiden puheista ihastellut. Matkakohteeksi valikoitui siis Saariselkä, jonka ympäristössä oli mahtavasti nähtävää ja tehtävää, ja tuntui että tuo kolme täyttä päivää kului kuin siivillä - ja silti jäi paljon, paljon tekemättä. 

Päätin jakaa nämä Saariselkä-postaukset kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa ovat keskiviikon ja torstain kuvat, ja seuraavassa osassa on sitten perjantain ja lauantain kuvia. Ilman Uunoa olisimme varmaankin kävelleet ja metsäytyneet enemmän. Valitettavasti pikku nassikalta, 3.5 kk, ei viitsi vaatia edes 10 km vaellusta. Teimmekin sitten yksittäisiä pienempiä lenkkejä. Yllättävän hyvin, tai oikeastaan todella hyvin, pentu jaksoi sellaiset 5-6 km lenkit, joiden aikana pidimme aina ainakin yhden tauon. Lisäksi pentuliini jaksoi mökillä lepäämisen jälkeen taas piakkoin lähteä uudestaan metsään.

Keskiviikko 15.7.2020 // Pysähdys Napapiirillä

Lähdimme ajelemaan kohti Saariselkää keskiviikkona. Pysähdyimme syömässä Rovaniemen Asemaravintolassa, jonne koirat olivat tervetulleita sisälle asti. Asemaravintolan ulkoinen habitus ei tehnyt kunniaa sen grillatulle lohelle ;) Rovaniemeltä jatkoimme melko nopsasti sen kummempaa pysähtelemättä matkaamme, joskin heti keskustan ulkopuolella jäimme kahville Napapiirille. Yksi selkeästi merkitty napapiirin raja sijaitsee siis Joulupukin pajakylässä. Kylä oli pala joulua keskellä kesää. Kaikkialla oli punaista, poroja ja joululaulut soivat. Paikalla oli aika paljon ihmisiä. Paikka näyttäisi varmasti lumoavalta jouluvaloissa, lumen keskellä. Pajakylässä oli aivan ihana tunmelma, tykkäsin siitä kovasti. Sielläkin olisi ollut vaikka mitä aktiviteettia tarjolla, majoitus, ravitoloita, kahviloita, matkamuistomyymälää, jne. Isäni kommentti "täälä sais rahaa palamaan", oli mielestäni aika osuva. Koko paikka oli juuri meille turisteille tehty. Olin visualisoinut mielessäni, millaisen kuvan haluaisin sesseistä arctic circlellä. Noh, paikkalla oli muutama muukin valokuvan ottaja, eivätkä sesset (paitsi Ruuti) olleet lainkaan yhteistyöhaluisia kuvattaviksi, joten näistä nyt tuli epämääräistä räpellystä.

 

Pistäydyimme kahvilla Loft Caféssa. Koirat olivat tervetulleita terassille ja niille tarjoiltiin jopa vettä. Kahvila oli hauskasti toisessa kerroksessa (tai ainkain näin luulen, ei käyty sen kummemmin tutustumassa alakerran tarjoiluihin, joten voihan se olla että sama kahvila jatkui myös alakerrassa. Jotenkin ulkoisen habituksen perusteella kuvittelemme, että alakerrassa olisi ollut jokin toinen paikka. Mutta, nyt kun asiaa enemmän mietin, niin en ole asiasta ihan varma :D), joten sen terassille veivät melko jyrkät puuportaat. Kahvila oli pieni, kodikas mutta tyylikäs. 

Pajakylässä olisi ollut myös kotieläinpiha, mutta emme sitä löytäneet. Ei sillä, koirien kanssa emme varmastikaan olisi päässeet kiusaamaan eläinpihan eläimiä, joten ehkä ihan hyvä, että se jäi löytymättä. Sesset kuitenkin pääsivät tällaisen kodan eteen poseeraamaan. Ruuti, minun luottokaveri <3 sen kanssa olisi niin mutkatonta matkustaa. Ja kuvata. Ja vierailla eri paikoissa. Toisin kuin juniorosasto, joista toinen ei juurikaan osaa olla paikallaan ja toinen ei vain halua olla. Uunon puolesta on pakko kyllä mainostaa, että sekin olisi varmasti yksinään aivan mahtava reissukaveri. Se on niin chilli ja ongelmitta osaa rauhoittua vaikka missä. Haasteen tuo vielä pennun mieli, eli kaikkea pitää jäädä tuijottelemaan, maistelemaan ja pähkäilemään, eikä kovinkaan moni elämää helpottava käskykään ole vielä täysin tassuissa.

 

Pajakylästä matka jatkui sen kummemmitta stopeitta Saariselälle asti. Maisemat olivat kauniita jopa auton ikkunan läpi katsottuina. Saariselällä majoituksemme oli Herranterttu Lomahuoneiston Tonttula-asunnossa. Booking.com:in kautta tilattuna huoneistoon sisältyi loppusiivous, lakanat sekä pyyhkeet. Joskin kiitos mr. Rukiboyn ja Uunon pentukarvan vaihdon, jouduimme jonkin verran jynssätä mattoa ylimääräisistä koirankarvoista. Asunnossa oli yhden hengen nukuttava parvi, sekä parvella erillinen 2 hengen makuuhuone. Alakerrassa oli kylpyhuone+sauna, pieni keittiö sekä olohuone. Viihdyimme Tonttulassa hyvin, joskin hellekeleillä oli yläkerrassa melkoiset lämpötilat. Ehkä mukavinta Tonttulassa oli sen sijainti, lähellä kauppakeskus Kuukkelia, mutta kuitenkin melkeinpä vaellusreittien lähtöpisteellä. (Okei, Saariselkä oli niin pieni paikka, että melkeimpä kaikki keskustan majoitusvaihtoehdot täyttävät nämä kriteerit :D) Asunnossa oli myös ihana sauna. Ihan hyvin me kolme ihmistä ja kolme koiraa mahduimme oleilemaan. Ruuti jopa kulki itsenäisesti (myös alas) parvelle tuovat äärettömän jyrkät rapuset. Uuno, the idiootti, sitävastoin vastoin kaikkia käskyjä usein itsenäisesti kiipesi portaat ylös, mutta se kannettiin alas. Eipä ole tuolla pennunpenteleellä juurikaan mitään alusta-arkuuksia. 

Uunon osalta riessun tavoitteena olikin harjoitella erilaisissa paikoissa liikkumista sekä uusissa paikoissa rauhoittumista. Näiltä osin reissu oli erittäin onnistunut. Lisäksi reissun aikan tuli tosiaan todella paljon erilaista alusta-treeniä, sillä kohtasimme jos jonkinlaista porrasta, siltaa ja materiaalia. 

Torstai 16.7.2020 // Kaunispään valloitus sekä Aurorapolku

Torstain to do listalla oli Kaunispäälle nouseminen. Matkaa kaunispään huipulle on n. 2 km. Huippu kohoaa 437m merenpinnan yläpuolelle. Kaunispään huipulta on upea näkymä niin Saariselälle, kuin silmänkantamattomiin. Olisi huipun päältä ilmeisesti näkynyt Venäjälle asti, mutta itse en nyt tiennyt mihin päin katsoa. Huipulla sijaitsi myös näkötorni, jossa oli muutamia laattoja osoittamassa ilmeisesti siellä päin olevia asioita, mutta en käynyt niitä läpi. Matkasimme huipulle Tunturikappelin kupeesta lähtevää pulkkamäkeä pitkin. Ilmeisesti ylös olisi vienyt jos jonkinmoista polkuakin, mutta ei viitsitty lähteä tällä kertaa sooloilemaan, ainakin erilaisia polkuja risteili mäessä jatkuvasti. 

 

Huipulle vie myös autotie, joten sinne pääsisi halutessaan myös ajamaan autolla. Talvisin sinne myös vie (lasketteluhissien lisäksi) hiihtolatu. Nyt näimme paljon pyöräilijöitä, kävelijöitä, autoilijoita, moottoripyöräilijöitä, koirien ulkoiluttajia, kuin myös rullaluistelijan.

 

Alas kuljimme rinnettä pitkin menevää maisemareittiä pitkin, joka valitettavasti loppui pian autotiehen ja loppumatkan kuljimmekin "lähiöalueen" asfalttikatuja pitkin. Tuo maisemareitti oli kyllä ihan äärettömän kaunis, vei pulkkamäen maisemat aivab 6-0! Koiratkin pääsivät pulahtamaan pikkuiseen lampeen ja saivat hetken painella varvikossa.

 

Ennen alas lähtöämme kuitenkin kävimme valloittamassa näköalatornin. Torniin vie melko jyrkät ritilärappuset, joten ihan välttämättä jokaisen koiran kanssa sinne ei voi kiivetä. Näköalatornista tosiaan avautui todella kauniit maisemat. Vaikka kieltämättä parhaat maisemat olivat mielestäni juuri ennen huipulle saapumistamme. Huippu on sen verran iso, että sitä alas katsomisen efektiä ei sieltä juurikaa tule, verraten kiipeämisvaiheeseen. Huipulta löytyy, tuolta näköalatornin vierestä, myös niitä kivikasoja. Jätin itsekin jälkeeni oman kivikasani. (vaikka ei sillä, tämän postaussarjan seuraavassa osassa esitellään vielä vaikuttavampi kivikasa-paikka!)

      

Maisemien pällistelyn jälkeen kävimme Kaunispään Huippu-ravintolassa. M oli suositellut, että huipulla täytyy tilata munkki ja kaakao. Ja sen me teimmekin. Ja ai että, oli hyvää! Koirat olivat tervetulleita ravintolan terassille. Sisälle emme edes yrittäneet pyrkiä, joten en ole täysin varma, oltaisiinjo meidät käännytetty pois. 

 

Munkkien jälkeen vyöryimme alas ja mökille hiukan levähtämään. Illasta kävimme vielä kierätmässä Aurorapolun reitin, joskin poikkesimme alas Auroramajalta ja kuljimme omia reittejämme suurimman osan matkaa. Aurorapolku on helppo, reilu 2 km pitkä perheystävällinen reitti. Se kulkee Auroramajan päivätuvan, revontulien katselu tasanteen sekä grillipaikan ohi. Jatkoimme kuitenkin matkaamme ja päätimme mennä grillaamaan Kummituskämpälle. Valitettavasti itse kämpän ovi oli ruuvattu (varmaankin kiitos koronan) kiinni, joten emme itse kämppää päässeet sisältä näkemään. Vaatimaton pikku tönö se oli, ja ulkona olevasta kieltomerkistä pystyi päätellä, että sisällä oli takka (tulenteko takkaan kielletty). Kämpän takana oli tulistelupaikka, puuvaja sekä suloinen, pieni, sammalkattoinen mökki.

Makkaranpaiston jälkeen lähdimme takaisin mökillemme, joka on oikeastaan aivan Kummituskämpän vieressä. Kämppä sijaitsee nimittäin todella lähellä vaellusreittien lähtöpistettä! :)