Uuno 14 vko ja pennun sosiaalistamisahdistus

Superjalkava pikkupentu on tämän viikon chillaillut kotona, mistä minulle on tullut parien viime päivien aikana pienoinen ahdistus sosiaalistamisen osalta. Nytkö ollaan taas siinä pisteessä, että pennusta tulee epäsosiaalinen kaikelle haukkuja ja ärisijä? Se vähintäänkin jahtaa kaikkea liikkuvaa? Syö pienemmät ja isommat koirat poskeensa? Vetää hihnassa, puree hihnaa, karkaa ja nostaa jalkaa ihmisten puntille? En jaksa uskoa, että oikeasti tämä viikon "kotoilu" aiheuttaisi pennussa hirmuista taantumista, mutta rupesipa ahdistamaan sen verran, että toissapäivänä laitoin kaverilleni perinteisen "mä pilaan tän koiran"-viestin. Ja sovittiin, että mennään maanantaina pennun kanssa kaupunkikävelylle ja terdelle yksille. Ehkä se siitä :D

 

Ahdistus paisui eilen kuitenkin taas niihin mittoihin, että tuli olo, että on pakko tehdä asialle jotain. Herranen aika, eihän mulla ole pentu ollut edes autossa yli viikkoon! Tai no, rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että se kävi kertaalleen treenaamassa autossa rauhoittumista viikolla. Mutta se on viimeksi ollut liikkuvan auton kyydissä viikko sitten perjantaina, kun käytiin treenaamassa, pentu harjoitteli autossa rauhoittumista ja pääsi lopulta pentutreenailemaan kentälle. Noniin, tämä varmaan tarkoittaa hirmuista huutamista, kiljumista ja rauhatonta automatkaa! Aivan saletisti! Or not... (chillaa muija!)

Mr. Koipireisipala... 

 

Kieltämättä näin lomalla päivien rajat muuttuvat hiukan hämäriksi. En enää muista, milloin olen mitäkin tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ruuti on kuitenkin normaalisti päässyt treenaamaan niin maanantaina (nose), kun torstaina (toko), joiden aikana pentu on ollut yksin. Hyvin menee yksinolot yhä. Samaten se oli yksin, kun käytiin keskiviikkona kaverini ja "isojen koirien" kanssa kahden tunnin lenkillä! Uuno on muutamina päivinä lenkkeillyt aamulenkit yksin, mikä näkyy yhä etenemisvauhdissa. Isompien perässä tosiaan painellaan kuin mikäkin ääliö, yksinään sitä kuljetaan niin nätisti vieressä! Pennun elämässä ei siltä osin ole mitään erikoista ja tavallisesta poikkeavaa ollutkaan. Samat pihalla räskyttävät koirat, ohiajavat pyörät, crossipyörät, moottoripyörät ja autot harjoitellaan ohittamaan. Lenkkeillään. Syödään luita. Treenataan juttuja kotona. Ainut erikoisempi juttu oli eräänä iltana, kun innostuin lähemmäs kl 23 lähteä lenkille koirien kanssa, mentiin tuohon naapuriin alustatreenailemaan: kiipeiltiin peltiponttoonien päällä, eri tasoilla, traktorinrenkaiden päällä, jne. Uuno on todella alustavarma ja rohkea kaveri. 

Pentu seisahtui hetkeksi hienoon asentoon. Yritin napata siitä kuvaa. Valitettavasti tämä vain on liian ylhäältä....

... Sillä heti, kun yritin laskeutua alemmas, lähti pentu liikkumaan. 

Nämä kuvat on otettu eilen. Koko viikon olemme "nauttineet" meitä "hellivästä" sateesta ja ukkosesta (josta pentu ei välitä, nii ja hei, onhan tuo ukkonen yksi melko uusi juttu!). Sade ei ole pennun lempijuttu j pissallekin mennään sellaisen yäk-ilmeen kanssa. Lenkillä sade ei niinkään haittaa, etenkin jos Ruuti on mukana. Silloin pitää jahdata Ruutia nimittäin, ei ehdi miettiä säätä. Eilen (ja tänään) kuitenkin aurinko paistoi ja otin kameran mukaan lenkille. Kuvat eivät juurikaan onnistuneet (eikä ollut oikein edes "kuvausfiilistä", halusin kuitenkin joitain 14vko kuvia!) ja molemmat koirat perseilivät oikein urakalla. Ihan rupesi loppulenkistä ärsyttämään molemmat koirat, kun ne vuorotellen tekivät jotain tyhmää tai tuhmaa :D Tähän tyhmään ja tuhmaan kuului mm. remmistä nykäisy ja remmin lipeäminen kädestä sekä naapurin pihalle juokseminen ilman lupaa (taakseen katsomatta), autojen perään hyppiminen, autojen perään juoksemaan pyrkiminen, melkein karkaaminen äänien perään, päättömänä hajun perässä juokseminen, omistajan kutsujen ignooraaminen, tuijottelua, tuijottelua, möllötystä, tuijotusta, päätöntä vetämistä hihnassa... Ja sitten seuraavassa hetkessä ne kävelevät hihnat löysällä vieressä, kontaktissa, kun mitkäkin pikku enkelit :D

Paikallaolokäsky on tällaisessa häiriötilanteessa too much. Kotona homma menee jo melko ok. Ollaan harjoiteltu paikallaoloa niin istuen, kuin maaten. Todella herkästi se sieltä nousee, mutta pikkuhiljaa ;) Näitä pahvikoirakuvauksia varten Uuno tosin vielä tarvitsee melkoisen määrän treeniä!

Tätä kuvaa ottamista ennen, olin olut tosi kiukkuinen koirille, kun eivät voineet taaskaan kuunnella :D Uuno sitten tuli luokse asenteella "sori sori sori sori", niin eihän sille voi olla edes kiukkuinen!

 

Eilinen sosiaalistamistamisahdistus ei edennyt sen pidempiin toimenpiteisiin. Lähdin sitten pihahommiin, joiden jälkeen katsoin leffan ja lopulta nukahdin sohvalle :D Tänään kuitenkin lähdetään ulos talosta ihmisten ilmoille... Ja ensi viikolla pentu sitten saakin olla tämänkin viikon edestä autossa ja kokea uusia juttuja. Lähdetään nimittäin vanhempieni kanssa pienelle reissulle. He tulevat Ouluun maanantaina ja keskiviikkona lähdetään seikkailulle! Tästä saatte varmasti kuulla lisää myöhemmin ;)

Uuno on todellinen keppimaisteri. Se löytää jatkuvasti jonkin sortin kepakon, kävyn, kaarnan, mädäntyneen luun, lehden, you name it, jota sen on pakko maistaa ja/tai kantaa. Ja sehän kantaa aarteitaan hiusin ylpeänä! 

 

Uunolla on alkanut pentukarva pöllytä, ja Ruutin kanssa leikkiessä saattaa harmaita karvoja irrota ihan tupoittain. Kieltämättä näissä kuvissa pennun kropan turkki näyttää paljon todellisuutta paremmalta. In real life, se on hiukan harmaa, pölyävän ja kuolleen oloinen. Häntä on ainut, jossa jo kiiltävää aikuiskarvaa kasvaa. Pää on yhä edelleen silkinpehmeä ja kiiltävä. Salaisesti toivon, ettei pään turkin pehemys lähde ikinä. Poskesta Uunoa silittäminen on niin ihanan tuntuista <3

Uimaan se ei vieläkään vapaaehtoisesti mene. Eikä se oikeastaan halua uida edes Ruutin perässä. Kahlailua Uuno kuitenkin harrastaa, veden syömistä sekä keppien hakemista. Keppien perässä se jopa ui.

Kastuminen aiheuttaa hepulin. Tässä myös suussa jokin pieni kepin tai kaarnanpalanen. Uuno yritttää näitä pihalta salakuljettaa sisälle. Valitettavasti sen koko "tsuppadabbaduidaa"-olemus paljastaa tuhoon tuomitun yrityksen, vaikka salakuljetettava objekti olisikin pieni ja visusti suun sisällä piilossa ;)

Ihanaa sunnuntaipäivää teille kaikille.

Ehkä yritän taas lopettaa tämän joka asiasta ahdistumisen. Ehkä Uunosta kasvaa kuitenkin ihan mallikas pikku koirakansalainen.