Suurimmalle osalle blogin lukijoista tämä uutinen ei enää ole uusi. Tämä muistokirjoitus on julkaistu myös facebookissani, joskin avaan ajatuksiani ja tuntojani enemmän vielä tässä blogin puolella. Kursiivilla kirjoitetut tekstit ovat nyt tähän blogikirjoitukseen lisättyä materiaalia.
Veeti 
12.5.2015-9.8.2020
Veetin kuolemasta on nyt kulunut melkein viikko. Viikko on ollut pitkä, raskas. Fiilikseni on ollut matala ja ylläni velloo jatkuva suru. Suren ja muistelen Veetiä päivittäin. Jos en ajattele sitä, on fiilikseni melko ok, mutta erilaiset asiat kotona, ulkona ja ihmisten kanssa keskustellessa tuovat aina välillä mieleen Veetin. Mitä seuraa suru. Etenkin illat ovat vaikeita ja aina nukkumaan alkaessani alan jossitella, muistella, surra ja itkeä.
Olen viime sunnuntaista asti paininut sen ajatuksen kanssa, mitä ja milloin aion blogiin kirjoittaa tästä asiasta. En ole varma, jaksanko. Tänään kävelimme ensimmäistä kertaa koirien kanssa sellaisen lenkin, jolle Veeti usein lähti meidän mukaan. Viime kerralla, kun kyseistä metsäpolkua pitkin kävelimme, jolkotteli perässämme hän, joka ei enää ikinä lähde mukaamme. Kuljin ensimmäistä kertaa myös ohi siitä kohdasta, mistä Veeti löytyi. Ja purskahdin itkuun.
Elämä on niin epäreilua. Haluaisin Veetin takaisin.
Veeti oli mun ensimmäinen ihka oma lemmikki,
jonka hankin aloitettuani opinnot (toimintaterapia) ja muutettuani ensimmäiseen omaan asuntooni.
Veeti oli monen vuoden unelmoinnin ja haaveilun tulos.
Maailman monin katti, joka näki ja koko kaikenlaista lyhyeksi jääneen elämänsä aikana.
Persoona isolla P:llä ja oikeastaan kaikilla muillakin kirjaimilla.
Veeti on kissa, joka on totuttanut monet koiranpennut sekä kissoja pelkäävät ihmiset kissoihin.
Se on osoittanut monelle ihmiselle, että kissat ovat
persoonallisia, seurallisia ja mukavia otuksia.
Veeti on totuttanut jopa muutaman kissapelkoisen ihmisen kissojen sielunelämään ja saanut heistä Veeti-faneja.
Oli liikuttavaa huomata, kuinka montaa ihmistä Veetin kuolema kosketti.
Veeti oli sellainen kissa, josta kaikki pitivät.
Ja se oli todella tärkeä monelle meidän pienen perheen ulkopuolisellekin henkilölle.
Veeti oli ennen kaikkea kiltti kissa.
Se oli hyvin totutettu käsittelyyn, hoitotoimenpiteisiin ja sille sai käytännössä tehdä miltein mitä vain.
Kissamaiseen tyyliin se osasi olla myös maailman ärsyttävin otus,
mutta ikinä se ei raapinut tai purrut ketään.
Lovebiteja lukuunottamatta. Ne olivat Veetin ultimaattinen rakkaudenosoitus, joita se ei suonut minun ja M:n lisäksi kenellekään muulle.
Veeti rakasti ruokaa ja rauhaa.
En ole järin montaa yhtä ruualle persoa kissaa tavannut. Veeti söi miltein mitä vain.
Sille sai syötettyä matolääkkeenkin suoraa kädestä.
Veeti oli kaunis. Sillä oli mahtava, tasaisen harmaa pörröturkki, mahtavan paksu häntä sekä pitkät viikset.
Veeti muutti mun kanssa Ouluun,
Veeti oli mukana kun valmistuin toimintaterapeutiksi, hankin Ruutin ja ostimme oman asunnon.
Veeti oli mukautuvainen kissa,
joka oli tyytyväinen siellä, missä sai ruokaa ja rapsutuksia.
En vieläkään oikein sisäistä sitä, että Veeti on nyt poissa.
Veeti sai viimeiset vuotensa elää ihanaa maalaiskissan elämää.
Haluan uskoa, että Veeti eli täyttä kissan elämää, hyvää kissan elämää.
Vaikka Veetiä ärsyttikin se, että sen ruokailua rajoitettiin, sen ollessa ikuisuusdietillä.
Niin paljon se ruokaa rakasti.
Se sai kesät ulkoilla vapaana, mistä se tykkäsi todella paljon.
Se ei ikinä viihtynyt valjaissa, joissa sitä ulkoilutin silloin kun asuimme vantaalla sekä oulussa lähiöalueella.
Täällä maalla...
...Se kulki meidän mukana lenkeillä,
...istui terassilla odottamassa sisälle pääsyä,
...metsästi hiiriä,
...vietti aikaa naapurin kissojen kanssa.
Naapurimme sanojen mukaan Veeti on mukava kaiffari.
Ja sitä Veeti oli!
Koronakevään aikana usein seurasin töitä kotona tehdessä Veetin touhuja pihallamme,
kissat todellakin ovat aktiivisia ja liikkuvaisia otuksia!
Maalle muuton jälkeen Veeti myös pääsi eroon ylimääräisistä kaupunkikiloistaan, mikä takasi sen, että sille annettiin aiempaa enemmän ruokaa
- ja sehän sopi Veetille.
Veeti oli enemmän kuin vain kissa.
Se oli meidän talon kiistaton päällikkö.
Hölmö idiootti.
Maailman persoonallisin istuja.
Uunon ja Ruutin kärsivällinen isoveli.
Sellaisena haluan Veetin muistaa.
Nyt on raapimapuu vailla raapijaa.
Vierasmakuuhuoneen sänky vailla nukkujaa.
Kuppi tyhjä, vailla tarvetta täyttää sitä.
Kukaan ei pyydä vaativasti ruokaa aamulla kello 4.30 ja hakkaa ovia.
Hiekkalaatikko vailla kaivajaa.
Talo on hiljainen, kun kukaan ei kehrää.
Kukaan ei enää käy Mikan kanssa pitkiä maukumiskeskusteluja.
Ei ole enää ketään, jonka perässä Ruuti ja Uuno kulkisivat possujunassa,
ketä kiusaisivat. Ja kuka kiusaisi niitä.
Kukaan ei enää istu hölmösti terapeutti-asennossaan erinäisissä ihmeellisissä paikoissa,
esimerkiksi portaissa.
Naapurimme löysi Veetin tänään (sunnuntai)aamulla kuolleena.
Veeti kohtasi vartaisensa,
sen seikkailut päättyivät ilveksen hampaisiin.
Nyt Veeti on haudattu takapihallemme.
Veeti on ehkä poissa,
mutta se on koko ajan Olisimpa eilen edellisenä aamuna tiennyt, että se oli viimeinen aamu Veetin kanssa 
Kaiken surun ja murheen keskellä olen tyytyväinen kahdesta asiasta,
- siitä, että Veeti löytyi miltein heti sen kuoleman jälkeen,
ettei meidän tarvinnut olla siitä huolissaan, etsiä sitä turhaan ja lopulta luovuttaa.
Saatika että olisin itse lenkillä löytänyt sen ruumiin. Tai että sen ruumis olisi pidemmän ajan kuluttua löytynyt puoliksi mädäntyneenä ja raadonsyöjien tuhoamana.
- ja siitä, että kohtaaminen ilveksen kanssa oli päätynyt nopeasti,
eikä Veeti joutunut kärsimään.
Olisi ollut kamalaa, mikäli se olisi esimerkiksi jäänyt auton alle ja sen jälkeen raahautunut jonnekkin kitumaan.
Veetillä oli yhdet puremajäljet niskassa. Se oli muutoin koskematon.
Rakas, Veeti
Perhaps they are not stars in the sky,
but rather openings where our loved ones shine down
to let us know they are happy
Kaikki Veetistä kirjoitetut blogipostaukset pääset lukemaan täältä. Veetistä on blogissa paljon pentukuvia <3 Näiden tähän postaukseen liittämieni Veetin pentukuvien läpikäyminen oli melko terapeuttinen prosessi.
Kommentit
Lähetä kommentti