Uuno 19 vko

 Heissuliveissuli. Viime viikolla en juurikaan jaksanut päivitellä koirien kuulumisia, etenkään tänne blogin puolelle. Veetin kuolemasta huolimatta koirapojat ovat jatkaneet elämäänsä ilman sen suurempaa kaverin suremista tai kaipaamista. Ruutilla oli jonkin verran reagointia erilaisiin kolahduksiin, jotka ovat aiemmin merkanneet sitä, että Veeti on hypännyt terassin ikkunalaudalle tiirailemaan, missä palvelusväki luuraa. Sisälle pitäisi päästä, syömään. Veetin kuoleman jälkeen nämä erilaiset kolahdukset saivat aikaan siis samanlaisen juoksen-ovelle-kyttäämään-koska-haluan-ahdistella-Veetiä -reaktion. M oli töissä ollessani parannellut Veetin hautaa ja tehnyt siitä kaivuuturvallisemman, etteivät metsäneläimet pääse kaivamaan hautaa auki. Koirat olivat saaneet olla toimituksessa mukana ja Ruuti oli käynyt haistamassa hautaa/Veetiä. Se selvästi ymmärsi tilanteen, sillä se ei ole enää hyppinyt ovelle odottamaan ystäväänsä. Uuno ei ole tajunnut hölkäsen pöläystä juuri mistään, sehän vain seuraa Ruutia ja matkii kaiken mitä isompi kaveri tekee... Omakin suurin suru helpotti jostain syystä viimeisen postauksen, Veetin muistokirjoituksen, kirjoittamisen ja kovalevyltä Veetin pentukuvien katsomisen jälkeen. Sain jälleen niin kauniita viestejä ja osanottoja ystäviltä ja tutuilta. Vaikka kieltämättä kyynel vierähti silmäkulmasta nuo kaksi viimeisintä lausetta kirjoittaessani. Olen myös hiukan tehnyt mielessäni suunnitelmaa tulevaisuuden varalle, vaikkakin nyt keskityn täysillä Ruutin kanssa harrastamiseen sekä Uunon kasvattamiseen yhteiskuntakelpoiseksi pikkusesseksi.

Noniin, mutta, nyt sitten aiheeseen. Eli edellä mainittuun pikkusesseen. Viime viikkoinen 19 vko postaus jäi tosiaan tekemättä ja kuvat kyseiseltä viikolta totaalisesti ottamatta. Puhelimella räpsin kuitenkin muutaman kuvan, jotka ajattelin nyt pikku kuulumisten kera jakaa teille.

Pikkusesse ei ole tehnyt elämässään mitään sen kummempaa. Edellämainituista syistä minulla ei ole ollut jaksamista tarjota kummallekaan koiralle meidän normaalielämää suurempia elämyksiä. Normaalielämään kuului siis Ruutin kanssa 2x/vko treenit (nose ja toko), joiden aikana Uuno oli yksin kotona. Lisäksi kävimme Ruutin kanssa vielä lauantaina tokoilemassa kaverini takapihalla, ja Uuno joutui silloinkin jäädä kotiin. Uuno on kolmesti päässyt itsekseen mamman kanssa lenkille. Parina päivänä harjoiteltiin taas autossa oloa Ruutin treenatessa. Lisäksi Uuno on kotona treenaillut pikkujuttuja, kuten merkin kiertoa, paikalla oloa, istu-maahan-seiso sekä seuraamisen ja sivulletulon alkeita. Näiden lisäksi tietysti koirat ovat chillailleet kotona työpäivieni aikana sekä ollaan käyty piiiitkillä lenkeillä ja koirat ovat tehneet hommia ruokansa eteen.

Uuno ei päässyt lauantaina mukaan kaverini luo treenaamaan, koska sille iski mystinen, todella vetinen ripuli. Pikkusesse on nyt ollut tarkassa kakkasyynissä ja tänään on (minun näkemäni) jätökset olleet vielä löysiä. Se saa kuitenkin nyt neljää eri "droppia": maitohappobekteerina canius+, kakan kovettamiseen (en muista mikä tämän funktio oikeasti on, mutta ollaan aina kutsuttu sitä kakankovettajatabletiksi) inupekt fortea, nestetasapainon ylläpitoon aptus nutrisalia (ihan vain varuilta) ja tänään hain sille vielä promaxin. Ruokailun olen pitänyt melko kevyenä (koirat ovat nyt syöneet pidemmän tovin Oscarin Kanamakkaraa, joten Uuno on saanut pääsääntöisesti vain sitä), tänään vielä keitin varmuudeksi riisit, johon sekoitin tuota kanamakkaraa. M kertoi, että tänään iltapäivällä pökäleet olisitvat olleet jo 50/50 kiinteää. Toivottavasti massumörkö menisi nyt näillä ohi. Uuno on onneksi oma iloinen, hölmö ja pirteä itsensä. Olen antanut sille myös vettä kaikkien ruokailujen yhteydessä, ettei se pääse kuivumaan.

Uuno on nyt 38,5 cm korkea. 

Puntarilla pitäisi käydä joku päivä. Olen tälle viikolle suunnitellut pennulle jonkinsortin ihmisten ilmoille lähtemistä. Jos sitä samalla kävisi vaikka mustissa ja mirrissä puntarilla.