Pieni Karhunkierros

 Parisen viikkoa sitten kävimme kavereiden kanssa viikonloppureissulla Rukalla. Sessukat olivat mukana ja käyttäytyivät pääsääntöisesti oikein mallikkaasti. Tämä kaksikko on siitä mukavaa matkaseuraa, koska niiden kanssa on harjoiteltu niin paljon rauhoittumista erilaisissa paikoissa, ovat ja nukkuvat ne tyytyväisenä missä ikinä mamma onkaan. Vaikka meitä olikin matkassa kuusi emäntää, nukkuivat koirat todella nätisti kanssani kämpän parvella sen kummempaa muiden liikehdinnästä välittämättä. Uunolle iso NO GO oli lauantai-sunnuntai välisenä yönä, kun osa porukasta tuli aamun pikkutunneilla bailausreissulta takaisin kotiin. Varkaita! Totesi herra Ruokapuro ja aloitti oikein matalan ja kumean vahtihaukun ja murinan! Siitäkös mamma sitten suutahti ja, kun mölinää ei pyynnöstä lopetettu, heittettiin pikkukaveria ensimmäisellä käteen osuneella vaatekappaleella. Sen jälkeen Uunokin tuli nätisti sänkyni viereen nukkumaan, "okei, annetaan sit varkaiden pölliä kaikki". Näissä kaikissa tilanteissa on havaittavissa Uunon ja Ruutin ehkä isoin ero: Uuno reagoi melko herkästi haukulla ja pöhisemällä kaikelle, siinä missä Ruuti vain heiluttaa häntäänsä ja haluaa juosta katsomaan, mitä tapahtuu :D

Lähdimme siis Rukareissulle perjantaina aamupäivästä (jee, saldovapaa!), lauantaina kävimme kiertämässä Pienen Karhunkierroksen ja sunnuntaina siivoilimme ja matkasimme takaisin kotiin. Reissu oli oikein leppoista ja rentouttava, vaikka tällaisena melko antisosiaalisena ihmisenä pohdiskelinkin sitä, kuinka jaksan kaksi yötä neljän seinän sisällä viiden ihmisen kanssa. (okei ja pohdiskelijoille siis: vaikka olenkin sosiaalinen, iloinen ja puhelias tyyppi, TARVITSEN omaa aikaa, hiljaisuutta ja rauhaa).

Otin kamerankin reissuun mukaan, mutta kuvat jäivät totaalisesti ottamatta. Pieneltä Karhunkierrokselta tuli sentään muutama kuva otettua puhelimella. Osa näistä kuvista on muiden seurueen jäsenten ottamia. Niin, ja Uunohan on näissä kuvissa 24 viikkoinen.

Uuno oli oikein hieno vaelluskoiran alku. 

Uunolla oli päällä Ruutin Non-Stop Freemotion vetovaljaat sekä joustohihna. Ruutilla taas oli Non-Stopin Line (lyhyt)valjas sekä joustohihna. Kaksikko oli kiinnitettynä minun vetovyöhön. Ehdottomasti uusi vyö pitää hankkia, sillä tämä nykyinen (Manmat) ei sitten lainkaan palvele mukavaa vaeltamista - enkä oikein tykännyt siitä silloinkaan, kun treenattiin canicrossia...

Uuno ja Ruuti auttoivat kovasti akkaa mäessä, pienellä vedolla. Ruuti myös toimi vuorotellen kavereilleni vetoapuna. Uunolla nyt ei vielä viitsi sen oman pöljäilyn lisäksi virallisesti vedättää ketään. Molemmat koirat olivat kyllä mukavan väsyneitä 12 km reippailun jälkeen, vaikka makkaraa saivatkin! 

Reitillä oli roppakaupalla muutakin kulkijaa, ja kaikki riippusiltojen ylityspaikat olivat pääsääntöisesti todella ruuhkautuneita. Itseäni hiukan harmitti se, että keskellä ruuhkaa jouduttiin kulkea, mutta onneksi reitin keskivaiheilla ja lopussa ruuhka helpotti ja saimme kulkea hiukan enemmän omalla porukalla. Minua kieltämättä myös harmittaa pitää koiria kiinni, mutta ehdottomasti tämä vetovaljaat+jousonaru+vyö oli toimivin tapa liikkua niiden kanssa. Uunon pitää vielä harjoitella hiukan enemmän ihmisten ohittamista, vaikka useita kertoja sekin kulki upeasti muista välittämättä.

Kaiken kaikkiaan Pieni Karhunkierros oli oikein mukava reitti, jonka voisin ehdottomasti kiertää vielä uudestaan. Syyskuun puoliväli (jeij, ja minun synttärit!) ja ruska-aika oli kiva aika kiertämiseen. Itse Rukaltakin jäi vielä paljon näkemättä. Suunnittelimme porukalla, että tästä pitää varmasti tehdä vuosittainen perinne ;)