Saariselkä 2021

Käytiin kaverin kanssa Saariselällä. Lähdettiin reissuun maanantaina ja tultiin takaisin torstaina. Menomatkalla pysähdyttiin myös Pyhä-Nattasella. Tämä postaus on pääpiirteittäin vain kuvapostaus reissun saldosta. Oikeaa kameraa en ottanut mukaani, eikä kaverinikaan, joten kaikki ovat puhtaasti puhelinräpsyjä.

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen on upea, Sodankylässä sijaitseva, paikka. Sanotaan, että Pyhä-Nattaselta avautuu Suomen kaunein maisema. Allekirjoitan tämän väitteen aivan täysin, paikka oli upea ja istuttiin vain ylhäällä katselemassa maisemia eri puolilta huippua. (Ainut, mikä jäi uupumaan, oli Subway keksit ;D)

Huipulla todellakin tuulee!

 

Kaunispää

Seuraavana päivänä lähdettiin hiukan säätä uhaten kiipeämään Kaunispään huipulle. Kaunispään huipulla nautimme perinteiset kaakaot ja munkit. Alas kierrettiin Kaunispään reunaa pitkin menevää pyöräreittiä, joka kiersi Saariselän keskustaan. Sää oli vaihteleva, mutta onneksi pääsääntöisesti aurinkoinen ja erityisesti loppumatkaa kohden sääolot paranivat. Saimmepa huopullakin nauttia auringonpaisteesta, vaikka vaihtovaatekerrasto tulikin tarpeeseen - sadekamppeista huolimatta!

 

Kiilopää

Yksi eniten odottamistani asioista oli Kiilopäälle kiipeäminen. Olen vuosi sitten vaikuttunut Kiilopäästä niin paljon, että odotin samanmoista nautintoa tälläkin kertaa. Vuosi sitten koin niin taivaallisen upean sisäisen rauhan kokemuksen, että janosin sitä tunnetta uudestaan. Luontoäiti oli kuitenkin meitä vastaan ja sääennusteesta (joka lupasi, että sade alkaisi vasta useiden tuntien kuluttua) huolimatta koko kiipeämisen ajan satoi (vettä ja rakeita) ja kun pääsimme viimein Kiilopään huipulle, iski hirmuinen (lähes) myrsky. Satoi vettä ja rakeita. Tuuli hirmuisesti. Näkyvyys oli nolla. Suomalaisella sisulla kuitenkin istuttiin Kiilopään huipulla ja odotettiin, että sadekuuro menisi ohi (näin sivumennen sanoen voin todeta, että kukaan muu ei ollut niin urpo, että olisi huipulle jäänyt) Kun kuuro viimein meni ohi, oltiin molemmat (ihmiset) niin jäässä, että napattiin vain äkkiä ihanista maisemista kuvat ja lähdettiin suorinta tietä autolle. Ei sillä, olivathan maisemat upeat, mutta kylmyydestä ja v*tutuksesta johtuen en saanut kokea sitä upeaa tunnetta, joka minut vuosi sitten valtasi. (Noh, täytyy uusia tämä jälleen toiste siis! Tuolla jossain, Saariselän huipuilla, se minun sisäinen rauha nimittäin on!)

Iisakkipää

Epäonnistuneen Kiilopäälle kiipeämisen jälkeen lepäiltiin hetki mökissä ja kerättiin voimia uusia pettymyksiä kohtaan ;) Pian kuitenkin aurinko paistoi ja lähdettiin lenkille koirien ja makkaroiden kanssa. Kiivettiin Iisakkipään huipulle. Sekä huippu, että reitti sen luo, oli mitä kaunein. Ah, tästä tuli heittämällä meikäläisen suosikki reitti, jonka olen tähän asti Saariselällä kulkenut. Iisakkipään huipulta avautuivat upeat maisemat ja itse nousu ja lasku kulkivat vaihtelevissa ja ajoittain miltein mystisissä maisemissa. Luontoäiti todellakin vastaa onnettoman matkaajan rukouksiin ;)

Arctic Circle

Kotiinpaluumatkalla pysähdyttiin sitten joulupukin pajakylässä, Napapiirillä. Uusittiin Ruutin ja Uunon viimevuoden kuvat.

Tässä vielä vertailuksi meidän viime vuoden kuvat! Silloin olin reissussa äitini, isäni ja heidän Helmi-borderterrierin kanssa. Ja Uuno oli vasta noin 4 kk ikäinen pikkumiäs. Ja nyt se on jo Ruutia selvästi isompi kaveri! Niin se aika juoksee ;) Pääset lukemaan meidän viime vuoden Saariselän reissusta täältä!