*tämä postaus ei ansaitse nimeä*
Eilen aamulla otin taas kameran mukaan lenkille, mutta eihän näistä kuvista oikein mitään tullut. Olen joskus aiemminkin sanonut, että haluaisin kuvata kahden itseni kanssa. Toinen minä ottaisi kuvia, laittaisi kameran asetukset, rajaisi kuvat juuri niinkuin haluan, kun toinen minä taas laittaisi Iitan ojennukseen. Juoksemaan sieltä mistä pitää, katsomaan sinne minne pitääkin, ylipäätään olemaan sillätavalla, että se kuvissa näyttää hyvältä. Juoksuttaa ja leikittää sitä sillätavalla, siinä paikassa mikä on hyvä kuvien ottamiseen. Hyvien kuvien ottaminen olisi ehkä helpompaa. Nyt taas pitää tyytyä siihen, että a) hoidan kaiken yksin (eli Iitan asento on aina kameraan kohti, etenkin juoksukuvissa, siinä, missä meikäläinen haluaisi kuvata myös sivukuvia. Ja sitten Iitaa ei vain kiinnosta. Se on niin lopen tottunut ja kyllästynyt meikäläiseen kyykkimässä yksinäni milloin missäkin puskassa ja kutsumassa sitä erilaisilla äänillä. Kaiksita parhaiten toimii viimeinen oljenkorsi, eli...