*tämä postaus ei ansaitse nimeä*

Eilen aamulla otin taas kameran mukaan lenkille, mutta eihän näistä kuvista oikein mitään tullut. Olen joskus aiemminkin sanonut, että haluaisin kuvata kahden itseni kanssa. Toinen minä ottaisi kuvia, laittaisi kameran asetukset, rajaisi kuvat juuri niinkuin haluan, kun toinen minä taas laittaisi Iitan ojennukseen. Juoksemaan sieltä mistä pitää, katsomaan sinne minne pitääkin, ylipäätään olemaan sillätavalla, että se kuvissa näyttää hyvältä. Juoksuttaa ja leikittää sitä sillätavalla, siinä paikassa mikä on hyvä kuvien ottamiseen. Hyvien kuvien ottaminen olisi ehkä helpompaa. 

Nyt taas pitää tyytyä siihen, että a) hoidan kaiken yksin (eli Iitan asento on aina kameraan kohti, etenkin juoksukuvissa, siinä, missä meikäläinen haluaisi kuvata myös sivukuvia. Ja sitten Iitaa ei vain kiinnosta. Se on niin lopen tottunut ja kyllästynyt meikäläiseen kyykkimässä yksinäni milloin missäkin puskassa ja kutsumassa sitä erilaisilla äänillä. Kaiksita parhaiten toimii viimeinen oljenkorsi, eli erittäin epänaisellisella äänellä karjaistu käsky: "IITA KATSO!" Ja ehkä höystettynä vielä jollain kirosanalla)
b) Kaverini/veljeni/joku juoksuttaa ja käskyttää Iitaa (eli Iita ei tottele heitä, heitä joutuu tarkasti ohjata, että minne heität sen kepin ja miten, jotta saan hyvän kuvan. Mistä haluan Iitan kulkevan ja minne suuntaan sen nyt pitää katsoa. Ja ei, Iita ei tottele muita järin mielellään)
c) antaa kamera kaverille/veljelle/jollekin (eli jolloin meikäläisen pitää asettaa kameran asetukset etukäteen ja vain toivoa, että ne nyt ovat oikeat. Ja sitten se kuvien ajoitus, rajaus ja ties mikä saattaa mennä pieleen. Harva ihminen (joka ei ole edes vähän intohimoinen kuvaaja) ei tajua, että pinetä, polven korkuista koiraa, ei vain voi kuvata seisaaltaan! (tai voi, mutta kuvista tulee todella epämääräisiä))

Mutta, koska pääsääntöisesti lenkkeilen aina yksin, joudun usein tyytymään omaan yksinäiseen laaduttomaan seuraani :D 

Olipas siinä taas vuodatusta. Nojoo, on se kuvailu välillä ihan kivaakin tuon koiran kanssa. Mutta suurimmaksi osaksi meikäläisestä aina tuntuu, että Iita yrittää tahallaan sabotoida meikäläisen suoritusta :D

DSC_0632

DSC_0656

DSC_0662

DSC_0686

DSC_0698

DSC_0700

DSC_0705

DSC_0706

DSC_0711

DSC_0712

Noh, mitäs muuta meikäläinen on tehnyt kuin vain yrittänyt kuvata Iitaa? Veljeni eilen kyseli, että miksi mulla on nyt ollut aika paljon vapaapäiviä. Thaimaareissumme jälkeinen maanantai (tultiin siis sunnuntaina takaisin) oli mulla onneksi vapaa, samaten viime viikonloppu (mikä oli tosi kivaa, viettää vapaata viikonloppua!) ja nyt mulla oli myös eilinen ja tänään vapaapäivä. Olen joka vapaapäivä puuhaillut kaikkea kivaa ja "hemmotellut" itseäni: syönyt hyvin (meinaan niinkuin terveellisesti ja järkevästi, sillätavalla, että olo on kevyt ja hyvä), nukkunut ihan ok, käynyt salilla nyt pariin otteeseen, päivitellyt blogia.. Eilen kävin ostamassa myös treenikassin (mille olikin tarvetta).. Olen myös katsonut muutaman elokuvan, katsonut game of thronesia ja juuri lenkkeillyt Iitan kanssa.

Blogikin on ollut päivityksessä aktiivisesti. Aktiivisemmin kuin varmana vuoteen. Tämä on jo tammikuun kolmastoista (13) postaus! Kuten jo kertaalleen sanottu, olen viimeksi päivitellyt blogia näin aktiivisesti viime vuoden joulukuussa. Päivitysaktiivisuudesta saa kyllä kiittää tuota reissua. Kirjoitin matkan aikana viisi sneak peek -postausta, joista neljä kirjoitettiin tammikuun aikana, ja itse thaimaan reissupostauksiakin oli neljä... Nyt katsotaan vain, missä vaiheessa saan aikaiseksi kirjoittaa ne rantaesittelypostaukset (jos ne edes kiinnostavat ketään?)

DSC_0746

DSC_0747

Tänään meikäläisen ohjelmassa onkin - jahka saan tämän tekstin julkaistua - (myöhäinen) aamulenkki koiran kanssa. Sitten lähden varmaankin kahdentoista jälkeen salille (perfect bikinibody before summer here i come!). Takaisin tultuani uudestaan lenkille koiran kanssa, ruokaa nassuun ja sitten tapaamaan kavereita, joita en ole edes ehtinyt nähdä, kuin viimeksi ennen reissuani (eli viimeksi joskus joulukuun puolessavälissä)

Ja yhyy: meikäläisen rusketus on jo alkanut lähteä. Minulla on jo niin kalpea olo. Käsistä ja naamasta (ja oikeastaan kaikkialta) on väri lähdenyt erittäin voimakkaasti :(

Kommentit

  1. Moikka! Sulla on kyllä niin samanlainen ongelma kuin meikäläiselläkin koiran kuvaamisen kanssa. Vaikka kuinka laitan pysäytys- ja sarjakuvauksen päälle, niin ei onnistu ei. Sinun kuvistasi se ei tosin näy, koska ovat tosi upeita, mutta mulla se onnistuneiden kuvien suhdeluku on ehkä noin 2/100.

    Blogisi on muutenkin kiva, ehkä piipahtelen täällä useamminkin :) .

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanasta kommentistasi! Varmaankin aika yleinen koirakuvaajan (tai ylipäätänsä minkään kuvaajan) ongelma... Täytyy kuitenkin myöntää, että suunnilleen yhtä suuri onnistumisprosentti myös täälläpäässä ruutua on noitten kuvien kanssa. Useista sadoista kuvista vain muutamaa kymmenen pääsee julkaisuun ;)

    Ja olet lämpimästi tervetullut "kyläilemään" uudestaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti