Uskokoon ken haluaa

Eilen katselin kovalevyltä Iitan kuvia. Ja niitä oli tuhansittain ja taas tuhansittain. Yritin löytää joitain järkeviä kuvia meidän ex-harrastuksista, mutta loppujenlopuksi päädyin muuten vain selailemaan kuvia. Ja herranenaika sentään, kansioissa on miljoonittain samanlaisia ja rumia kuvia! Kyllähän sieltä aina joitan "helmiä" nousi esiin roskien joukosta, mutta kuitenkin. Miten mä olen edes sälyttänyt joitain sellaisia kuvia? Kysynpähän vain!

Noh, tässä näitä muutamia kuvia mitä löydin. Aloitetaan vaikka näistä harrastus kuvista. Mä lyön vaikka vetoa, että jossain olisi parempiakin kuvia, mutta mä en vaan löytänyt niitä :( Kaiken lisäksi on aivan järkyttävää katsella itseään näistä kuvista - millainen oma hiustyyli ja pukeutumistyyli on ollut. Jär-kyt-tä-vää. Siitä syystä diskasin useat, useat kuvat.

Lammilla 7.7.2007

Iitan kanssa ei ole oikeastaan koskaan käyty kovinaan aktiiviesti näyttelyissä, eikä oikeastaan missään muissakaan kisoissa tai tapahtumissa :D

Naurattaa ihan, kun katsoo tuota meidän nättelymenestystä. Iita on koko elämänsä aikana käynyt näyttelyissä seitsemän kertaa, ja ne kaikki sijoittuvat vuosille 2007-2008. Olen tässä vähän puhunut, että on varmaan pakko nyt kun Iita pääsee veteraaniluokkaan kisaamaan niin hakea ne kaksi viimeistä sertiä, niin saadaan koirasta muotovalio!

Iita ei kovinkaan kummoisesti näyttelyssä menestynyt, ennenkuin meidän toiseksi viimeisessä näyttelyssä: 24.5.2008 Haminassa. Äkkiä koira ei ollutkaan enää rimppakinttuinen, vaan sitä pidettiin kauniina. Tuosta näyttelystä muistan sen, että kehään lenteli jatkuvasti naakkoja syömään tippuneita namipaloja. Muut ryhmän koirat eivät oikein välittäneet linnuista, mutta Iita aina (kun se oli mahdollista ja oltiin tarpeeksi lähellä) nautti hypähtämällä lintuja kohti ja haukahtamalla, ajaen ne pois. En tiedä pitikö tuomari tällaisesta pienestä eläväisyydestä, mutta tuloksena Iitasta tuli pn2 eli toiseksi kaunein oman sukupuolensa edustaja (borderterriereissä) ja koska voittaja oli jo muotovalio sai Iita sertin ja vara-cacibin, joka myöhemmin muuttui Cacibiksi, sillä voittaja oli jo kansainvälinen muotovalio. Ja kuka ymmärsi mitä selitin? (ei varmaankaan kovinkaan moni)

Iita ja iitan kasvattajan toinen kasvatti "Nemo" joka nappasi sertin, cacibin ja vsp:n.
Sukupuolen välisen kokoeron huomaa ;)

Iita oli meillä sijoituskoirana, mutta loppuvuodesta 2007 (tai 2008 alkuvuodesta) kasvattaja luopui suunnitelmistaan käyttää Iitaa jalostukseen, ja se siirtyi lopullisesti kokonaan meidän omistukseen.

Haminan jälkeisessä näyttelyssä tuomaria äsytti, sillä iita oli hänen sanojensa mukaan erittäin kaunis ja hän olisi halunnut antaa sille paremman tuloksen, mutta ei voinut, koska neiti ei vain suostunut kävellä asiallisesti kehässä, sillä hänen majesteettinsa mielestä oli liian märkää (koko päivän satoi kaatamalla, eikä iita tunnetustikaan pidä vedestä).

Tokoa me ollan aina harjoiteltu Iitan kanssa hiukan aktiivisemmin. Emme ole koskaan kuuluneet mihinkään seuraan ja treenailleet pääasiassa meidän omassa pikku treeniryhmässä, johon kuului vain minä, kummitätini ja ystäväperheen äiti. Talvisin meillä oli aina tauko koska a) meitä ihmisiä ei kiinnostanut treenata ulkona, sillä sisätiloja ei ollut b) Iitaa ei kiinnostanut lainkaan ulkona pakkasessa treenaaminen, ja se on lisäksi aika vilukissa c) näiden seurauksena emme kisanneetkaan talvisin, joten meillä ei ollut "tarvetta treenata".

meidän ensimmäiset tokokisat. Jokela 23.8.2007 tuloksena alo1 (175 p.)
meikäläistä jännitti ihan törkeän paljon.

Luoksetulo

Me ei koskaan käyty epävirallisissa tokokisoissa kokeilemassa, ja näitä virallisiakin mahtui vuosien 2007-2009 välille vain 8. Iita saavutti tk1 arvoon vaadittavat kolme ykköstulosta vain neljän kokeen jälkeen.

Iita poseeraa ruusukkeensa kanssa. Helsinki 16.8.2008 alo1 (197 p.)

Yllä oleva kuva on merkityksellinen siinä mielessä, että voitimme koko alokasluokan, ja kaikenlisäksi saimme koko kisahistoriamme parhaat pisteet, 197 pistettä - mikä on kolme pistettä vajaa täydet! Meikäläinen oli aivan kauhuissaan, sillä koko kisapäivän tihutti, ilma oli kylmä, maa märkä ja noh - todellinen koiranilma ja kuten aiemmin mainittu, Iita ei ole oikein sateen ystävä. Iita oli kuitenkin aivan fantastinen ja nappasi luokan voiton kotiin - huippupistein! Saimme luokkavoiton ja lisäksi vielä kunniamaininnan hienosta suorituksesta :D

Osallistuttii myös terriereiden epäviralliseen tokomestaruuskokeeseen, jossa kilpailimme avoimessa luokassa. Vaikka kokeesta saimmekin vain avo2 tulosken, se riitti avoimenluokan terriereiden epäviralliseen tokomestaruuteen.

Terrierieden epävirallinen avoimenluokan tokomestaruus.
Helsinki 13.9.2009 avo2 (157,5 p) Vain kaksi ja puoli pistettä vajaa 1 tulos.
Seuraamisen tyylinäyte.

Nouto

Palkintojen jaossa

Olimme lisäksi luokan kolmansia.

Iitalla on tällähetkellä yksi avo1 tulos, mutta kuten olen aiemmin selittänyt, on kisaamisemme jäänyt jo aikoja sitten tapahtuneiden hyökkaysten takia. Yritin kyllä jatkaa harrastamista vielä hyökkäyksien jälkeenkin, mutta lopulta meikäläisen kiinnostus lopahti ja innostus laantui, iitasta tuli epävakaa ja tämä ruokki omaa haluttomuuttani jatkaa, ja 2009 oli viimeinen kisavuotemme. Nykyisin otamme omaksi iloksi aina silloin tällöin joitakin seuraamis, maahanmeno, seisomaan jäämis ja luoksetulo juttuja. Tarkempaa selitystä meidän harrastuksen loppumisen syistä ja seurauksista voit lukea täältä!

Tässä kuvassa me ollaan Iitan kanssa erään borderterrierikerhon järjestämän tokokurssin ohjaajan kanssa, joka koulutti meitä kurssin ajan. Hän osallistui omalla koirallaan voittajaluokkaan ja voitti terriereiden mestaruuden ja muistaakseni koko luokankin.

Me ollaan Iitan kanssa osallistuttu useisiin yllä mainittuihin borderterrierikerhon tottelevaisuus kursseihin. Lisäksi kävimme agilityn alkeiskurssin ja olemme olleet erilaisissa puuhapäivissä - mm. junior handler päivillä. Sen lisäksi olimme kesällä 2007 Kennelliiton järjestämällä Suurleirillä ja saman vouoden syksyllä HSKP:n järjestämällä Syysleirillä.

Suurleiri kesä 2007

Koska minulla on ainoastaan aivan järkyttäviä kuvia suurleiriltä, ovat nämä kuvat ainoat joihin saatte tyytyä. Kuvat on kopioitu Kennelliiton nettisivuilta

Syysleri 2007 - huomatkaa säänmukainen pukeutuminen.

Syysleirillä harjoittelimme agilityä, tokoa, hiukan näyttelyitä sekä "haun" alkeita

Syysleirikuvien (c) Outi Toni

Jostain syystä Iita ei ole oikeastaan koskaan innostunut agilitystä. Kävimme alkeiskurssin ja muutaman kerran itsenäisesti treenailemassa, mutta molempien innostus loppui lyhyeen. Iitalla ei ollut eteenpäinpyrkivyyttä, eikä se todellakaan antanut mitään ilmaiseksi - ohjaajan on juostava vähintään yhtä paljon kuin prinsessa itse!

Koska meikäläinen ei ottanu meidän "agility harrastusta" niin kovinkaan vakavasti - Yritin innostaa Iitaa.

Meillä on kotona myös pujottelukepit ja rakensin itse 3 estettä - jotka kylläkin ovat kaikki jo menneet rikki :)

Voisi kyllä olla hauska lähteä pitkästä aikaa jollekkin agilitykentälle hiukan muistelemaan, että mitä me osattiinkaan. Ehkä me joskus repäistään ja käydään vähän kokeilemassa... Ehkä.

Ja mitä iita tekeekään nykyisin: makoilee sohvalla, sienestää, lenkkeilee ja syö - ei yhtään hullumpaa elämää, eihän?
En ymmärrä miksi, mutta jostain syytä rakastuin kakista eniten löytämiini talvikuviin - ehkä se nyt tulee kaunis talvi ja saisi kivoja kuvia Iitasta.. Tai sitten ei. Kun selailin viime talven kuvia, niin kyllä siellä jotakin ilonpilkahduksia aina välillä oli. Esimerkiksi tällaisia, tällaisia.. ja jos muutenkin saisi näpsittyä mukavia kuvia, vaikkapa tällaisia.. Luminen talvisää ja kaunis auringonpaiste - miksei mulla ole viimetalvelta kuvia sellaisesta?