Kaipa se pitää myöntää...

... että se syksy oikeasti on tullut.

Tuolla on ihan pirskutin kylmä, meikäläinen kärsii syysflunssasta ja luonto on aivan ihanan kauneissa syksyn väreissä. Lehdet saavat kauniin keltaisen ja punaisen värin ja lopulta putoavat puista. Kyllä silmä lepää, kun tuolla ulkona kävelee ja aurinko paistaa (niinkuin tänään aamulla)

Pidän syksystä niin kauan kun ei sada.

Suunnattiin tänään aamulla Iitan kanssa pikapikaa metsään lenkille ja ottamaan muutaman kuvan. Lopuksi ajauduin otaamaan Iitasta niin monta mahdottoman samanlaista kuvaa ja blaah. Kahdenkymmenen minuutin kävelylenkkiin vierähti meillä tälläkertaa kuvaillessa varmaankin ainakin neljäkymmentä minuuttia. :D

Nenä ja ties mitkä sen lähiosat täynnä räkää, ääni menneenä ja hiukan kipeänä tähän on hyvä lopetella. Pakko kuitenkin vielä mainita, että tällä hetkellä en lainkaan usko sen perfect bikinibody operaationi onnistumiseen, sillä en pääse näin huonokuntoisena, kuin mitä nyt olen, urheilemaan ja tavoittelemaan sitä bodyä - blääh.. Ja aika katoaa ja loppuu D: ÄÄää - paniikki ja sitä rataa.

ja täs ne meijän tän päivän syksy fiilistelyt nyt oli. Nauttikaa ihanista ilmoista ja kauniista luonnosta. Älkää nysvätkö sisällä. Sienestäkää, lenkkeilkää, ihan sama mitä - nyt kun vielä ei tarvitse pukea päälle viisinkertaista superpaksua toppakerrastoa.