Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

(viittaus eiliseen postaukseen: "Ajattelin tänään myös repäistä (ja koska itseinho omasta liikkumattomuudesta ja herkuttelusta on suuri) ja käydä juoksulenkillä. Juosta Malmille ja takaisin. Siitä tulee nimittäin pitkä lenkki, pisin koskaan. Vähän jänskättää, mutta kyllä mun se nyt on jaksettava!")

***

Eilen selvisin elämäni pisimmästä juoksulenkistä, joka oli 18 kilometriä pitkä. Varmaankin viimeiset kuusi kilometriä oli tuskan taivas ja oikeasti teki mieli lopettaa. Pieni itsepäinen ääni päässäni kuitenkin käski jatkamaan, ihan sama kuinka hitaasti - mutta juosten. Sää oli ihana - aurinko paistoi suurimman osan lenkistä, ja meikäläiselle ilmestyi mielenkiintoiset rajat sekä jalkoihin (polvimittaiset juoksuhousut ja pitkävartiset sukat - näytti ihan pirun hyvältä, onneksi tämä raja haalistui illan mittaan) että topin rajat selkään ja olkapäille. Lenkin aikana sain nauttia myös kahdesta sadekuurosta, joista viimeinen osui onneksi loppumatkaan, kun oli kuuma, hiki ja kuollut olo.

Kotiin päästyäni (vähintään yhtä hikisenä kuin eilen töiden jälkeen) fiilis oli ihan mahtava. Vähitellen fiilis kuitenkin muuttui aina vain nuutuneemmaksi ja väsyneemmäksi. Loppupäivän sai viettää rennosti tekemättä mitään. Söin valtaisan (ja valtaisan herkullisen) munakkaan. Menin porukoille ja katsoimme veljeni kanssa Netflixistä elokuvia ja syötiin jäätelöä...

Meikäläisen päätä alkoi särkeä ihan hirmuisesti illan mittaan ja lopulta vain raahauduin puolikuolleena kotiin ja menin nukkumaan. En tiedä mistä päänsärky johtui, sillä olin ulkoillut, syönyt ja juonut kunnolla koko päivän. Veikkan, että särky oli kaikkien juttujen summa: pitkä ja rankka juoksulenkki ja eiliseltä huono valmistautuminen. En kyllä todellakaan keskiviikkona mitenkään valmistellut itseäni juoksulenkkiin, mutta söin ja join kyllä ihan hyvin...

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Olen aika itsepäinen kaikkien särkylääkkeiden syönnin suhteen ja pyrinkin välttämään kaikkia lääkkeitä mahdollisimman pitkään, mutta eilen pääkipu äityi niin suureksi, että burana upposti hyvillä mielin. Ja oli ihana tuntea, kuinka kipulääke vaikutti kivuntunteeseen, sen hellittäessä huomattavasti, niin, että pääsin hyvillä mielin nukkumaan.

Katsotaan, milloin saisin aikaiseksi kirjoittaa jotain järkevää. Viimeisimmät postaukset kun ovat olleet mitä ovat... Ehkä saisin aikaiseksi sitten lomallani ottaa jotain kuviakin ;)

Yritin myös upottaa flickiristä kuvat tähän postaukseen, mutta kuvista tuli ihan oudot ja niihin tuli ihmeelliset reunat ja jotain kuvan tietoja! En ymmärrä mitä tapahtui ja miten ne saisi pois :( Tässä tekstin muokkaustilassa kuvat näyttivät ihan normaaleilta, mutta julkaistussa postauksessa kuvat käyttäytyivät oudosti. En ymmärrä. Toivottavasti keksin ratkaisun tähän ongelmaan, tai minun pitää taas vaihtaa kuvieni julkaisupaikkaa....

Tänään lähden kaverini kanssa katsomaan Minionit!