When in Rome... (II)

Matkapäivän kirjoittaminen jatkuu. Olethan käynyt kurkkaamassa jo ensimmäisen postauksen?

When in Rome...
Day three.

Kolmas päivä, joka muuten oli lauantai, valkeni sateisena.

Koska lauantai oli meidän reissupäivistä ainut, että Vatikaanin Museot sekä yksi meidän matkan must see kohteista, Sikstiuksen Kappeli, olivat auki, oltiin suunniteltu menevämme museoon lauantaina. Noh, samaa oli suunnitellut muu Roomassa matkalla ollut monisatapäinen joukko. Kun saavuimme Museon sisäänkäynnille kohtasimme pitkän, pitkän pitkän pitkän jonon. Jonotusaika olisi ollut reippaasti yli kolme tuntia, joten päätettiin sitten karvaasti hyvästellä suunnitelmamme Sikstuksen Kappelin näkemisestä. Noh, jos ei muuta, niin jäipä sitten ainakin tekosyitä tulla joskus (joku kevät tai alkusyksy) takaisin Roomaan...

Huvittavaa onkin, että kaikista reissumme To Do-listan kohdista näimme vain yhden. Sikstuksen Kapplei (fail), Espanjalaiset Portaat (fail), Colosseum (fail, ulkopuolelta kylläkin..), Fontana di Trevi (success).

ja se jono vain jatkui... ja jatkui.... ja jatkui... ja jatkui... :D

Museon sijasta päätettii lähteä käymään Pietarinkirkossa (Basilica di San Pietro) mutta sinnekin jouduimme jonottaa ikuisuuden. Lähemmäs kaksi tuntia. Ja voin sanoa, että siitä ajasta saimme viettää katoksen alla vain pikkiriikkisen ajan. Olo oli kuin uitetulla koiralla kylmässä. Ja sateessa seisomisen (vaikka meillä sateenvarjot ja vedenpitävät takit olikin) jälkeen ei kirkko tuntunut niinkään kaiken jonotuksen arvoiselta. Eri asia olisi varmasti ollut odotella kesän lämpimässä aurinkoa sisälle viileään pääsyä. Nyt pääsimme kylmästä sateesta sisälle kylmän kosteaan kirkkoon. 

Juu olihan se kirkko ihan nätti ja siisti ja sillee, mutta oli kyllä tosi ihana lähteä sieltä ja käydä kodin kautta vaihtamassa kuivat ja lämpimät vaatteet päälle ja syömään! :D

Sielä se Paavi lepäilee...

Kuten edellä mainittu, menimme Vatikaanissa piipahtamisen jälkeen vaihtamassa lisää lämmintä vaatetta päälle, jonka jälkeen lähdettiin syömään ja sitten Pantheonille. Hennan kanssa naureskeltiin Pantheonilla, että tykättiin tästä paljon enemmän kuin Pietarinkirkosta, koska a) ei tarvinnut jonottaa lainkaan, vaikka jengiäkin oli ihan hirmuisesti ja b) kato a.

Pantheon on jollaintapaa merkittävä pytinki ja siellä piti ihailla ulkona olevia tolppia, ovia, kupolia, lattiaa ja ties mitä kaikkea. Oikeastaan rakennuksesta piti ihailla ihan kaikkea. Tämä pytinki on suunniteltu vuosina 118-125, eli ihan semivanha pulju... Kuljin opaskirja kädessä ympäri Pantheonia ja kertoilin matkaseurueelleni mitä ja miksi pitää tsiiguilla. Muunmuassa Konstans II varasti pytingin kullatutu kattotiilet ja paavi Urbanus VIII sulatutti kattopaneelit (joista valettiin tykki johonkin ihan nevahöörd linnoitukseen). Must See jutut puljussa olivat siis Kupoli sekä sen keskellä oleva "kattoikkuna" Oculus (euroopan levein muurattu yksilö , korkeutta saman verran kuin leveyttä eli 43,3 metriä, kattoikkunankin halkaisija vaatimattomat 8,3 metriä) Fysiikkafakta: aukko antaa sekä valoa, että toimii rakenteellisena tukena kehän jännitteen tukiessa kupolin painoa (joku fyysikko tietää mitä tämä tarkoittaa. Ja tietojeni lähteenä meikäläisen Kymmenen Kärjessä Rooma-opas) Etuoven edessä olevat Pylväät (heinolta nimeltään koko helahoitoa pitää kai kutsua nimellä portikki),  Ovet (jotka ovat alkuperäiset, paitsi että niitä entisöitiin niin paljon paavi Pius IV:n aikana, että ne käytännössä valettiin uudestaan. No mutta hei, shit happens), Marmori lattia, Rafaelin Hauta, etupihan suihkukaivo....

Koska otan vain laadukkaita kuvia, niin jokainen varmasti ymmärtää, että tässä on Rafaelin Hauta. Rakas opaskirjani kertookin, että runoilija Bembon (jonka muuten luin aluksi Bambuna) vaatimaton muistokirjoitus kuuluu jotenkin näin: Tässä lepää Raphael, jonka eläessä itse luonto pelkäsi joutuvansa hänen voittamakseen ja jonka kuoltua se pelkää itsekin kuolevansa. Aika cuulilt äijältä kuulostaa tuo Rafael. Pakko kylläkin todeta, että ei se mother nature ole vielä ainkaan heittänyt veiviään...

Pantheonin käynnin jälkeen porukka jakautui kahtia, muiden halutessa shoppailemaan. Shoppailijat lähtivät Via del Corson kaupoille ja minä ja Essi lähdettiin sitten Piazza Navonalle katselemaan Fontana dei Quattro Fiumia (Neljän Joen lähde). Piazza Navonalla järjestettiin 1800-luvulle saakka ns. vesikisat, joiden aikana aukio täytettiin vedellä ja ylimystö ajeli sielä vaunuillaan (wikipedia kertoo kaiken mitä meidän täytyy tietää elämästä).

Faktatieto tämä EI ole, mutta veikkaan että tämä suihkulähde on Fontana di Nettuno.

Yllättävää varmaankin oli, että heti muiden silmän vältettyä painuttiin Essin kanssa Irkkupubiin.

Pintti Magnerssia piristi ja lähdettiin siitä käpöttelemään Fontana di Trevin kautta metrolle ja shoppailijoiden kanssa sopimaamme tapaamispaikkaan Piazza del Popololle.

Käytiin syömässä mukavassa raflassa lämpölamppujen lämmössä lähellä Piazza del Popoloa.

Ja tämä katkarapurisotto oli aivan ihanaa <3

Alunperin tytsyt oli suunnitelleet, että mentäisiin näin lauantain kunniaksi tutustumaan Rooman yöelämään, mutta meidän syömässäkäynti venyi niin pitkäksi, että kun päästiin kotiin siinä joskus yhdeksän aikaan, oli jengi ihan poikki päivän seikkailuista, että jäätiin kotiin pelaamaan korttia ja nukkumaan. Muutama bilehirmu uhkaili kyllä todellakin lähtevänsä sunnuntaina bailaamaan... Mutta mentiinkö, se selviää taas seuraavassa postauksessa :D