Arvostan

Lukioikainen tuttuni Saranda (hah, kuka nyt TILUssa ei olisi tiennyt häntä), joka pitää meikäläisen blogia ehkäpä "himppasen" (lue: ihan hitosti) hienompaa ja cuulimpaa blogia  nimeltä Tyhjä Ajatus, toimii aina sillointällöin meikäläisen inspiraation lähteenä. Joskus takautuvasti ja joskus aivan eri aiheesta, mistä on kirjoittanut, mutta saan hänen postauksistaan aina välillä kipinää omaan kirjoittamiseen - Kiitos siitä, Saranda! Hän on äskettäin kirjoittanut asioista, joita arvostaa muissa ihmisissä ja ajattelinkin olla julmakulma ja varastaa hänen postausideansa.

Olen aiemminkin kirjoittanut ohimennen jossain postauksissa asioista, joita arvostan muissa ihmisissä, kuinka valloittaa sydämeni (hah, vanha postaus kylläkin, en edes huomannut tarkistaa ovatko faktat vielä paikkansapitäviä...) sekä asioita joita vihaan muissa ihmisissä. Vaikka tällainen peruspositiivinen hölmö olenkin, en ole koskaan pyhittänyt kokonaista postausta muiden ihmisten kehumiseen ja ihailuun. Nyt voidaan siis tehdä poikkeus tuohon sääntöön.



Tämä on posaus siitä, mitä asioita arvostan jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä.

Ehdottomasti isoin ja arvostettavin asia mielestäni on lempeys ja ystävällisyys sekä toisten huomioiminen. En pidä itsekeskeisistä ihmisistä. Omaa etuaan on kyllä ajateltava ja jokaisen on oltava hyvällä tavalla itsekäs, mutta muita ihmisiä kohtaan on oltava kohtelias ja ystävällinen. Mikään ei ole kuumempaa, kuin kohtelias ja avulias (ei liian, olenhan strong and independent woman) mies.

Ihmisen hyvän perusluonteen lisäksi arvostan suunnattomasti huonoa huumorintajua ja tietynlaista pilkettä vastaantulevan silmäkulmassa. Sekä taitoa heittäytyä ja kyetä nolaamaan itsensä ja tehdä itsestään täysi pelle. Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti, eikä kaikesta kuulu nipottaa ja valittaa. Arvostan ihmisiä, joiden mielestä minä olen hauska, enkä nolo. Hyvän huonon huumorintajun omaavan ja heittäytymiskykyisen henkilön kanssa ei voi olla tylsää.

Huono huumorintaju liittyy minun tapauksessa myös uskallukseen olla oma itsensä, muiden sanoista, haluista tai väitteistä huolimatta. Tehdä asiat niinkuin itse haluaa (kuitenkin kohteliaasti ja asiallisesti muita kohtaan) sekä olla niinkuin itse haluaa. Niin, eli itsevarmuus. Itsevarmuus ei kuitenkaan ole koppavuutta tai töykeyttä taikka muiden alistamista ja mollaamista. Jos tässä kerta on ollut muutama miesviittaus jo, niin sanotaisiinko vielä, että aika kuuma on myös mies (ja myös nainen), joka tietää mitä haluaa ja on tarpeeksi röyhkeä (mutta kuitenkin kohtelias) ja itsevarma ottaakseen mitä haluaa. Niin, ja onhan se itsevarmuus ja se, että tietää kuka on ja kuka haluaa olla vain ihan pirun siistiä!

Arvostan määrätietoisia ihmisiä. Niitä jotka tietävät mitä haluat, kuinka sen saavuttaa, ovat yritteliäitä, kokeilunhaluisia ja valmiita työskentelemään haluamansa asian vuoksi. Ehkä arvostan heitä sen takia, että itse en ole niin pirun määrätietoinen. Olen ehkä liian laiska ollakseni tarpeeksi määrätietoinen. Meikäläinen on se, joka tulee sitä helpompaa, mutta pidempää kiertotietä ja nauttii maisemareitistä - vaikka se lyhyt ja rankka rutistuskin olisi olemassa.

Saan inspiraatiota ja arvostan myös ihmisiä, jotka ovat löytäneet sen jutun missä ovat oikeasti hyviä ja josta pitävät. Oli se sitten työ tai harrastus, urheilu, kirjoittaminen tai ruuanlaitto. Mikä vain. Ja olen heille ehkä hiukan kateellinen, sillä itse en ole löytänyt itselleni vielä tällaista intohimoa. Mutta noh, kuinka moni meistä on sitten oikeasti missään oikeasti tajunnanräjäyttävä ja maailmoja mullistava virtuossi. Niin... Täytyy varmaankin hyväksyä se, ettei minusta ole maailman parhaaksi ratsastajaksi, valokuvaajaksi tai maalariksi... saatika bloggaajaksi ;) Mutta kuitenkin... mielestäni hienointa on se, kun joku on innostunut ja intohimoinen jotain asiaa kohtaan. Sellainen tarttuu. Ja taitavia ihmisiä ja heidän työnsä tulosta on aina hieno seurata.

On paljon asioita, joita arvostan muissa ihmisissä, mutta jotta tästä listasta ei tulisi aivan liian pitkä, niin viimeisenä arvostamanani asiana sanon positiivisuuden. Elämässä on aina jotain hyvää ja kaunista, vaikkei aina siltä välttämättä näyttäisi (tai etenkään tuntuisi). Negatiivisuus ja negatiiviset ihmiset vain lisäävät huonoa oloa ja pahoja fiiliksiä ympärillään. Olenkin ottanut elämässäni sellaisen lähestymistavan asioihin, että pyrin välttämään negatiivisten ihmisten seuraa. En halua negatiivisuutta elämääni. Voin koulussa tai töissä tai kaupan kassalla tai missä vain kyllä olla negatiivisen ihmisen seurassa, mutta en halua kyseisiä ihmisiä elämääni. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta kaikista ei todellakaan voi pitää. Ja minä en pidä negatiivisista ihmisistä - heillä on tapana imeä muiden ihmisten onni ja muuttaa sekin hyvä pahaksi. Meinasi postauksesta tulla selitys siitä, millaisista ihmisistä en pidä, mutta koska tämän piti olla postaus siitä mitä arvostan muissa, niin vedetään kyseinen tekstipätkä yli. Positiiviset ihmiset ovat mielestäni iloisia ja nauravaisia. He näkevät muissa ihmisissä, tilanteissa ja asioissa hyvää. Jaksavat tsempata vaikeiden aikojen ohi ja todellakin näkevät sen valon tunnelin päässä, hopeareunuksen pilvissä ja sateenkaaren sateen jälkeen. Oman negistelyn keskellä positiivinen tyyppi voi olla hiukan ärsyttäväkin, mutta oikeasti arvostan suunnattomasti henkilöitä, joiden viinilasi on aina puoliksi täynnä ;)





Ja näin lopuksi viittaus vielä blogi-idean antaneeseen Sarandaan. Hänessä arvostan mm. blogipostaustahtia. Jos meikäläinen saisi edes kuukauden aikana kirjoitettua yhtä monta postausta kuin hän viikossa (ja vielä niin, että niissä olisi jotain ideaa, kuten Sarandalla), niin voisin alkaa pitämään itseäni edes jollaintavalla varteenotettavana bloggaajana. 
Mutta hei, ei se laatu vaan määrä... Eikun miten päin se meni ;)