Mirri Kaulassa

Veeti nyt tunnetusti joutuu meikäläisen kanssa epämukaviin ja epäkissamaisiin tilanteisiin. Yhden vuoden aikana olemme käyneet kylässä sukulaisissa ja kavereillani, olen pyöräillyt kissa salikassissa matkustaen, olemme viettäneet perhejoulua mummolassa, olleet Iitan ja Axun 10 v. synttäribileissä mukana muiden vieraiden kanssa... Veeti on saanut istua iltaa minun ja kavereideni kanssa, maistella ties mitä ruokia (sillä tuo kissa syö kaiken) ja ennen kaikkea se joutuu aina kokea jotain nöytyyttävää - kuten julkista pussailua tai hellyydenosoituksia, rusetteja ja tonttulakkeja.

Vastineeksi kaiken tällaisen sitämisestä se pääsee ulkoilemaan, saa laadukasta ruokaa (ja asiantuntevaa hoitoa?) - ja paljon herkkuja. Ainakin tähän asti Veeti on ollut ihan tyytyväinen työsopimukseemme. Se on kissamainen, mutta silti koiramainen kissa. Moni kaverini onkin sanonut, ettei muuten kauheasti pidä kissoista, mutta koska Veeti on mukavan seurallinen ja tulee luokse ja moikkaamaan, muttei kuitenkaan pyri syliin ja kyhnää kyljessä kiinni - niin se "on ihan kiva kissaksi".

Meikäläinenhän tietysti kaipaisi Veetin lempeä ja hellyydenosoituksia enemmänkin, muutoin kuin kello viideltä aamuyöstä. Tuo kissa tulee todella harvoin syliin, mutta aina välillä se tulee viereen makaamaan. Ja ne hetket kun se tulee syliin ovat aika ihania ;) Se on myös kova poika kehräämään ja kehrää kaikille muille paitsi äidilleni (älkää kysykö miksi)

On se vain niin hulvaton tapaus.
Haluisin sille pikkuveljen tai siskon. Mutta ei vielä. Sitten joskus kun muutetaan (me ollaan Veetin kanssa niin pariskunta) tästä kyseisestä asunnosta pois - että on enemmän tilaa juosta. Ja tilaa rakentaa se kattoon asti yltävä kiipeilykompleksi....

Veetin syntymäpäivän kunniaksi joutui katti pitkästä aikaa eilen 12.5. kameran eteen. Ihan mirri kaulassa.

Komia poika.

Lähetettiin myös kissan kasvattajalle kuvaterveiset.
Ps. Huomaatteko katin uudet valjaat ;)