Vappuviikon kuulumiset sekä toukokuun avaus
Heh, vapun aikana meikäläisen kupeille oli mystisesti siirtynyt muutama ylimääräinen kilo (joita tässä pitäisi nyt poltella pois). Intohimoisesta urheilusta huolimatta. On ne munkit vain niin takertuvaista sakkia... ;)
Meikäläinen oli kunnon "true urheilija" viime viikolla:
maanantaina kävin salilla
tiistaina ratsastamassa
keskiviikkona jälleen salilla
torstaina juoksemassa (ja btw oli ihan jäätävä sade ja säikähdin julmettomasti minua ilkeästi keskellä tietä tuijottanutta sammakkoa)
perjantaina suuntasin jälleen salille
samoin lauantaina ennen viikonlopun rientoja.
Sunnuntaina pääasiassa chillailin, mutta käytiin kyllä munkkeja tasoittavalla kävelylenkillä veljen ja koiran kanssa (jonka jälkeen käytiin lenkin jälkeisillä, tasoittavilla mättöburgereilla veljen ja serkun kanssa)
Käytiin myös essin kanssa perjantaina heittämässä talviturkit kuusijärvellä. Savusaunan kautta uimaan pariin otteeseenkin. Olihan se hiukan vilpsakkaa, mutta hullujahan tässä ollaan.
Lauantaina, eli Vappuna, oli puuhapäivä (ja allekirjoittanut onnesta soikeana) kun heitin veljen töihin, kissan porukoille hoitoon, kävin salilla, menin porukoille syömään äitini kanssa ja valmistautumaan illan rientoihin (jee haalarit ja lakki). Porukoilta suuntasin serkkuni bileisiin (jossa oli petollista boolia) mistä lähdin illalla kohti kaivohuonetta ja katsomaan robinia. Eipä siitä keikasta sen enempää, mutta mainitsen vain, että pulju oli tupaten täynnä, enkä nähnyt oikein mitään. Enkä oikein muistakaan mitään. (hups)
Pitää päästä katsomaan Robinia uudestaan. Nyt pari päivää olen vain kuunnellut robbaria.
Tällä viikolla sitä ei ehdikään tehdä oikein mitään urheilullista. Juoksemaan (ja vieläpä pitkälle lenkille) meikäläisen on PAKKO mennä joku päivä, sillä Helsinki City Run kolkuttaa jo oven takana ja näin viikkoa aikaisemmin on hyvä käydä juoksemassa viimeinen pidempi lenkki. Ensi viikolla juoksen sitten alkuviikosta jonkin lyhyen ja nopean lenkin, käyn mahdollisesti salilla ja juoksemassa rappusia. Ja sitten sitä pitäisi olla valmis koitokseen. Ei sillä, vaikka tiedän että ne 21 km tulevat olemaan varmaankin ihan pirun tuskallisia, mutta tiedän kyllä että selviän niistä.
Ainiin, ja äitienpäivä. Shit. Pitää sitä varmaan jonkinlainen kortti väsätä.
Ehkä jälleen seuraavalla kerralla voisin kirjoittaa jotain järkevää.
Ehkä en.
Todennäköisesti en.
Meikäläinen oli kunnon "true urheilija" viime viikolla:
maanantaina kävin salilla
tiistaina ratsastamassa
keskiviikkona jälleen salilla
torstaina juoksemassa (ja btw oli ihan jäätävä sade ja säikähdin julmettomasti minua ilkeästi keskellä tietä tuijottanutta sammakkoa)
perjantaina suuntasin jälleen salille
samoin lauantaina ennen viikonlopun rientoja.
Sunnuntaina pääasiassa chillailin, mutta käytiin kyllä munkkeja tasoittavalla kävelylenkillä veljen ja koiran kanssa (jonka jälkeen käytiin lenkin jälkeisillä, tasoittavilla mättöburgereilla veljen ja serkun kanssa)
Käytiin myös essin kanssa perjantaina heittämässä talviturkit kuusijärvellä. Savusaunan kautta uimaan pariin otteeseenkin. Olihan se hiukan vilpsakkaa, mutta hullujahan tässä ollaan.
Lauantaina, eli Vappuna, oli puuhapäivä (ja allekirjoittanut onnesta soikeana) kun heitin veljen töihin, kissan porukoille hoitoon, kävin salilla, menin porukoille syömään äitini kanssa ja valmistautumaan illan rientoihin (jee haalarit ja lakki). Porukoilta suuntasin serkkuni bileisiin (jossa oli petollista boolia) mistä lähdin illalla kohti kaivohuonetta ja katsomaan robinia. Eipä siitä keikasta sen enempää, mutta mainitsen vain, että pulju oli tupaten täynnä, enkä nähnyt oikein mitään. Enkä oikein muistakaan mitään. (hups)
Pitää päästä katsomaan Robinia uudestaan. Nyt pari päivää olen vain kuunnellut robbaria.
Tällä viikolla sitä ei ehdikään tehdä oikein mitään urheilullista. Juoksemaan (ja vieläpä pitkälle lenkille) meikäläisen on PAKKO mennä joku päivä, sillä Helsinki City Run kolkuttaa jo oven takana ja näin viikkoa aikaisemmin on hyvä käydä juoksemassa viimeinen pidempi lenkki. Ensi viikolla juoksen sitten alkuviikosta jonkin lyhyen ja nopean lenkin, käyn mahdollisesti salilla ja juoksemassa rappusia. Ja sitten sitä pitäisi olla valmis koitokseen. Ei sillä, vaikka tiedän että ne 21 km tulevat olemaan varmaankin ihan pirun tuskallisia, mutta tiedän kyllä että selviän niistä.
Ainiin, ja äitienpäivä. Shit. Pitää sitä varmaan jonkinlainen kortti väsätä.
Ehkä jälleen seuraavalla kerralla voisin kirjoittaa jotain järkevää.
Ehkä en.
Todennäköisesti en.
Kommentit
Lähetä kommentti