sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kuvapostaus: Martimoaapa

Tänään meikäläinen heräsi "viikonlopuksi aivan liian aikaisin" ja se vitutti ihan suunnattomasti. Mulla ei ollut päiväksi mitään suunnitelmaa, joten äkkiä heräsi tarve lähteä vähän pidemmälle lenkille Ruutin kanssa.

Pakkasin kampsut mukaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Simoa ja Martimoaapaa. Siellä kierrettiin 9 km pitkä lenkki. Päivä oli Simossa pilvinen ja harmaa. Sää oli kävelylle todella passeli, mutta kameraa en jaksanut kaivaa esiin kuin vasta lenkin loppupuolella, kun aurinko hiukan kurkisteli pilviharson takaa.

Viimeisen parin käppäilykilometrin aikana Ruuti osoitti ehkä pieniä rauhoittumisen merkkejä. Olihan se rallittanut menemään suossa ties kuinka monia extrakilometrejä, joten parempi olisikin! Rakastan itse suomaisemaa! Ja oikeastaan rakastan mitä tahansa muutakin luontomaisemaa, mutta suo, järvi, joki ja meri omaavat aivan oman paikkansa sydämessäni.

Saatiin kulkea melko rauhassa, sillä vastaan tuli vain muutama kanssaulkoilija, ja ensimmäiset koirien kanssa lenkkeilleet tulivat vastaamme vasta parkkipaikalla tehdessämme lähtiöä. Tästä Martimoaavan "Järviaapa" reitistä suurin osa kuljetaan loppumattoman pitkiltä tuntuvien soiden päälllä pitkospuita pitkin. Ah, kyllä sielu lepää.

Lisäksi reissulla tapahtui eräs kohtaaminen. Olen aina haaveillut tiettyjen eläinten/asioiden/ilmiöiden näkemisestä luonnossa. Koska viikolla näin ensimmäiset revontuleni, oli tänään aika siirtyä seuraavaan uuteen kohtaamiseen. En ollut mielessäni kuvitellut ensi-kohtaamisemme olevan sellainen, kuin se  todellisuudessa päätyi olemaan... Mutta hei, eihän asiat ole kovinkaan usein sitä mitä kuvittelee niiden olevan?

Näin nimittäin ensimmäisen kerran ikinä metson. Sekä uroksen, että naaraan. Uros oli ensimmäinen bongauksemme, kun se pikospuita ohi kävellessämme lähti syvemmältä metsiköstä lentoon ja lensi pois. Toisen, naaraan, Ruuti näytti minulle. Se pysähtyi kesken kävelyn metsässä ja jäi tuijottamaan. Epäilin jossain olevan jotain, tai että se kuulee mahdollisesti edestä lähestyvien ihmisten ääneet, ja olin kutsumassa sitä luokse, kun siitä puusta mitä Ruuti tuijotti, lähti lentoon metsonaaras. (ja tässä vaiheessa voin myöntää, että en tiedä olivatko ne metsoja vai teerejä, mutta veikkaan metsoja, koska lintujen koko oli niin iso!)
Mutta, kuitenkin... Wau! Olin ihan sika innoissani, kun viimein näin metsoja!

DSC_0010 DSC_0012 DSC_0020 DSC_0021 DSC_0024 DSC_0026 DSC_0027 DSC_0030 DSC_0033 DSC_0034 DSC_0035 DSC_0036 DSC_0038 DSC_0040 DSC_0044 DSC_0049 DSC_0053 DSC_0069 DSC_0070 DSC_0073 DSC_0074 DSC_0075 DSC_0076 DSC_0083 DSC_0085'' DSC_0088 DSC_0093 DSC_0094 DSC_0115 DSC_0119 DSC_0124 DSC_0152 DSC_0161 DSC_0169 DSC_0171 DSC_0172 DSC_0173 DSC_0174 DSC_0175 DSC_0182 DSC_0190 DSC_0193 DSC_0197 DSC_0198 DSC_0202 DSC_0203 DSC_0210 DSC_0216 DSC_0221 DSC_0222 DSC_0226 DSC_0227 DSC_0228 DSC_0229 DSC_0231 DSC_0232 DSC_0233 DSC_0234 DSC_0240 DSC_0241 DSC_0251 DSC_0252 DSC_0253 DSC_0258 DSC_0265 DSC_0267 DSC_0268 DSC_0274 DSC_0276 DSC_0280 DSC_0284 DSC_0288 DSC_0297 DSC_0298 DSC_0299 DSC_0304 DSC_0306 DSC_0307 DSC_0315 DSC_0316 DSC_0317 DSC_0319 DSC_0322 DSC_0325 DSC_0329 DSC_0341 DSC_0342 DSC_0346 DSC_0348 DSC_0349 DSC_0351 DSC_0357 DSC_0362

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti