Uuno the puolipystykorva
Uunon on nyt hengaillut kanssamme viisi päivää.
Tänään on Uuno pitänyt aktiivisesti pystyssä toista hörötintään. Kuuloaistimusten vastaanotto ei ole aiempaa parempaa, vaikka vastaanottimia herra Ruokapuro koittaakin säätää oikeisiin taajuuksiin. Ehkä äänet virtaavatkin vain aiempaa sulavammin läpi pennun pään, kun korvat nousevat pystyyn ;) Koetin ottaa muutamia kuvia höröttimestä, mutta kuvaustaitoni ovat selvästi liian ruosteessa, sillä näistä ei onnistunut juuri mikään! Osan kuvista halusin tänne teille kuitenkin jakaa, koska Uuno on niissä niin suloinen - kuvan laadusta viis!
Ruuti, the kapteeni Silmäpuoli, sai eläinlääkäriltä riittävän vahvat dropit silmäänsä, joka on hyvää vauhtia paranemisen tiellä. Se lähti mukavasti paranemaan myös kotihoidollamme, mutta on myönnettävä, että nuo antibioottitipat ovat himppaverran tehokkaampaa tavaraa ;)
Uuno on melko hauska tapaus, joka on selvästi alkanut kotiutua meille. Olin tosiaan parina ensimmäisenä päivän hiukan kauhuissanikin, että mihinköhän sitä on nyt kätensä sotkenut, sillä en saanut lainkaan kiinni pennun sielunelämästä ja sen käyttäytyminen oli niin erilaista verrattuna esimerkiksi Ruutiin pentuna.
Uuno on kuitenkin osoittautunut rohkeaksi ja reippaaksi pennuksi. Suurin ero Ruutiin verrattuna on sen pohdiskelevaisuus: siinä missä Ruuti syöksyy pää viidentenä jalkana syteen kuin saveen, katselee Uuno tilannetta ja pohdiskelee, että mihis tässä tällä kertaa alkais. Ensimmäisinä päivinä tämä tuumailevaisuus varmaan hiukan sekoittui ujouteen ja jännitykseen, ilmeten hiukan epävarmana käyttäytymisenä. Mutta nyt pentu on kyllä osoittautunut oletetun reippaaksi! Toinen merkittävä ero on Uunon äänenkäyttö. Pennulla tosiaan on oma ääni, jolla se mielellään kertoo kaikille häntä kohdanneesta vääryydestä, vitutuksesta tai epämukavasta olosta. Oli kyse sitten väsymyksestä, pissahädästä, kutittavasta pannasta tai ihan vain tylsyydestä. Äänenkäyttö on kuitenkin eksponentiaalisesti vähentynyt viime päivien aikana - tähän varmasti vaikuttaa niin kotiutuminen, kuin melko nollatoleranssi kaiken vikinän kuunteluun. Pentu ei saa vikinällään yhtään mitään, ja kaikki mukava loppuu sillä sekuntilla, kun vikinä alkaa.
Uuno on harjoitellut meillä olo aikanaan yksinolemista, niin Ruutin kanssa, kuin yksin. Ensimmäisien päivien yksinoloyritykset olivat suunnattoman kamalaa räpellystä, eikä niistä jäänyt menestystarinaa kerrottavaksi jälkipolville :D Harjoittelimme pennun kanssa aidan toisella puolella rauhoittumista, ja siitähän pieni sisupussi ei tykännyt lainkaan! Keskiviikkona kuitenkin otin asian suhteen uuden lähestymistavan ja lähdettiin kahdestaan metsään tutkailemaan sammalia, keppejä ja maistelemaan kaikkea vastaantulevaa. Istuskeltiin, haisteltiin, maisteltiin ja tallusteltiin hissuksiin lähimetsässä 15-20 minuutin ajan. Tutkimusmatka väsytti pennun siihen malliin, että minkäänlaisten yksinoloharjoitusten kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia, meikäläinen pääsi lähtemään töihin pennun jäädessä pötköttelemään ja vielä iltapäivästäkin päästiin harjoittelemaan vaikka sun mitä mukavan väsyn pennun kanssa. Tänään Uuno ja Ruuti ovat olleet keskenään kaikessa rauhassa jo n. 30 minuutin pätkän, meidän ollessa ulkona. Sisältä ei kuullut vikinän vikinää. Muutoinkin ollaan aika paljon tehty asioita vain yhden koiran kanssa kerrallaan, että koiruudet (Uuno) oppivat olemaan myös ilman toisiaan. Uuno turvaa todella paljon kaveriin, minkä huomaa hyvin kävelyillä. Ruutin ollessa mukana painelee pentu menemään kuin mielenköyhä, mutta ollessamme kahdestaan, se kävelee aivan vieressä ja muutoinkin tutkimusmatkojen laajuus on huomattavasti suppeampi.
Yksin olon ja yksin lenkkeilyn lisäksi pentu on harjoitellut autoilua. Tähänkin käytettiin väsynyt-pentu-taktiikkaa, jolloin automatkailu oli oikein edustuskelpoista. Uuno nukkua pötkötti tyytyväisenä yksin niin omassa kopassaan takapenkillä, kuin myös vänkärin jalkatilassa - ilman vikinöitä tai sen kummempia marinoita.
Ensimmäisen autoretken teimme Ruutin ja Uunon kanssa rannalle, jossa pentu pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan isompaan vesikuppiin. Se oli vielä aika märkä juttu, eikä pentu kovin arvostanut masun kastumista. Toisin kuin serkkunsa, joka paineli rannalla menemään kuin mielenköyhä - juosten ja uiden. Muutoinkin Ruutilla on nyt lenkeillä ollut vähän ylimääräistä virtaa ja patoutuneita tunteita, sillä se on silmän haavan vuoksi ollut vähän kevyemmällä ulkoilulla.
Rantahiekan lisäksi ollaan tehty myös erilaisia vauva-alustatreenejä. Erilaisten metsämaastojen, hiekka- ja soratien, rannan ja oman pihan lisäksi ollaan käppäilty ja tutusteltu niin pressuihin, asfalttiin, betoniin, peltikattoon, keinuvaan alustaan, liukkaaseen alustaan, puunrungoille nousemiseen sekä nitisevällä ja natisevalla yläkerran lautaterassilla kävelyyn. Pentu on myös oppinut kiipeämään meidän melko jyrkät ja useita aikuisiakin koiria jännittävät rappuset ylös. Alaspäin se ei vielä uskalla tulla, kuin ehkä yhden porrasaskelman verran - hyvä vain, sillä portaat ovat mahdottoman liukkaat sekä jyrkät, ja olemmekin ne aidanneet ylhäältä, ettei pentu vahingossakaan pääse tippumaan. Pennun suhtautuminen kaikkeen uuteen on oikein mukava. Se on erilaisilla alustoilla rohkea ja reipas, eikä näistä ole välittänyt ollenkaan.
Kävimme myös autoretkellä Oulun keskustassa, torinrannassa jäätelöllä. Siellä nähtiin erilaisia ihmisiä ja erilaisia kulkuneuvoja, joihin pentu suhtautui melko neutraalisti. Nähtiin myös ihana lapsiperhe, ja tehtiin hiukan rotu-pr:ää ;) Uunon on omassa pihassa melko herkästi vahtihaukulla asioihin reagoiva tapaus, joten jännityksellä odotin miten se reagoi kaupungin vilskeeseen. Ympärillä oli varmaankin niin paljon ärsykkeitä, että pentu suhtautui kaikkeen todella rauhallisesti ja välinpitämättömästi, mutta kiinnostuneen tarkkaavaisesti. Hirmuisen pitkäksi ajaksi ei tällä kertaa jääty, mutta we´ll be back ;)
Veetin kanssa pennulla menee nykyisin jo erittäin mukavasti. Veeti mottasi pentua muutamaan otteeseen liian vauhdikkaista lähentely-yrityksistä, mutta muuten se ei ole juuri edes sähissyt pennulle (mitä nyt pari kertaa, mutta niin se kuuluukin! :D). Pentu onneksi otti vinkistä vaarin ja kunnioittaakin mukavasti Veetin omaa tilaa. Veeti on kuitenkin niin seurallinen tapaus, että kolmikko usein makoilee yhdessä. Uuno haluaisi alkaa leikkimään Veetin kanssa, jolloin se alkaa sitä örisemällä komentaa, ja sitähän Veeti ei arvosta. Uuno on ilmeisesti M:n kotona ollessa päässyt ryöstämään Veetin ruokakupinkin, mutta samaisena päivänä minun antaessa elukoille iltaruuat, näytti Veeti kyllä erittäin painokkaasti yli-innokkaalle ruokavarkaalle kaapin paikan ja mistä kissa pissii - ja pentu on sittemmin antanut Veetin olla rauhassa ruokaillessa. (Vaikkakin aina pitää tulla makoilemaan siihen puolen metrin päähän ja kerjätä... Josko tämän kerran?)
Ruuti ja Uuno ovat ihan bestiksiä. Pentu tekee kaiken, mitä isompi tekee edellä. Ensimmäisen kohtaamisen meiningeistä sitä ei olisi ihan uskonut, sillä pentu pelkäsi hirmuisesti nopealiikkeistä kaveria. Todella nopeasti se kuitenkin palautui järkytyksestään ja ensimmäisen illan aikana ne jo hiukan leikkivät. Ruuti on kuitenkin ollut pieni enkeli pennun kanssa, äärettömän lempeä ja kärsivällinen. Ne nukkuvat ja leikkivät yhdessä, ja leluistaa melko tarkka Ruuti jopa jakaa pennun kanssa. Vielä pentu jää herkästi mr. Speedy Conzalesin jalkoihin, sillä se ei ihan pysy mukana Ruutin astetta vauhdikkaammissa liikkeissä. Uskon, että niistä tulee hyvät hepulointikaverit, jahka pentu hiukan kasvaa. Tällä hetkellä leikki on vielä sellaista suupainia, saman lelun vetämistä ja yhdessä paikkojen tutkimista. Tai sitä, että pentu kiusaa Ruutia ja Ruuti kestää sen kuin (setä)mies.
Uusien asioiden listalla on myös impparilla ampumisen laukausäänen kuuntelu (joka ei aiheuttanut minkäänlaisia reaktioita), ohi ajavien mönkijöiden, koirien, hevosten, autojen, rekkojen, peräkärryjen, crossipyörien katselu. Lisäksi pentu on päässyt seuraamaan likakaivojen tyhjennystä (isoa rekkaa ja työmiehiä). (joista osa aiheutti pientä pöhinää)
Olemme harjoitelleet namista luopumista, ehdollistamista naksun ääneen, ruoan odottamista, pannan pukemista ja hihnassa kulkemista, tassujen pyyhintää ja vesipesua. Myös kynnet on leikattu jo kertaalleen. Hiukan olen varovasti alkanut rakentaa (tai noh, vahvistaa jo erittäin voimakasta) motivaatiota namipalkalle (Uuno on ihan mahdottoman ahne tapaus, se söi matolääkkeetkin tuosta noin vain herkkuina!). Leikkimistäkin ollaan harjoiteltu (kahden lelun leikkiä harjoitellaan varmaankin ensi viikolla) ja olen koittanut vahvistaa myös sosiaalista palkkaa (minkä Uuno ottaa vastaan iloisesti häntä heiluen). Luoksetulo ja oma nimi on vielä melkoisen harjoittelun alla, etenkin silloin kun nenä vie, ei minkäänlaisia houkutteluyrityksiä kuulla ;)
Sellaiset viisi päivää Uunopetterin kanssa. Ihana, suloinen, kainalossa köllimistä rakastava penne. Uunosta varmasti kuoriutuu melkoinen vauhtihirmu ja rohkelikko, sen verran jästipään virkaa siinä on ajoittain näkyvissä. Muisti on hyvä, mutta lyhyt ;) Ja katskokaa tuota sydännenua tuossa ylemmässä kuvassa <3
Tänään on Uuno pitänyt aktiivisesti pystyssä toista hörötintään. Kuuloaistimusten vastaanotto ei ole aiempaa parempaa, vaikka vastaanottimia herra Ruokapuro koittaakin säätää oikeisiin taajuuksiin. Ehkä äänet virtaavatkin vain aiempaa sulavammin läpi pennun pään, kun korvat nousevat pystyyn ;) Koetin ottaa muutamia kuvia höröttimestä, mutta kuvaustaitoni ovat selvästi liian ruosteessa, sillä näistä ei onnistunut juuri mikään! Osan kuvista halusin tänne teille kuitenkin jakaa, koska Uuno on niissä niin suloinen - kuvan laadusta viis!
Ruuti, the kapteeni Silmäpuoli, sai eläinlääkäriltä riittävän vahvat dropit silmäänsä, joka on hyvää vauhtia paranemisen tiellä. Se lähti mukavasti paranemaan myös kotihoidollamme, mutta on myönnettävä, että nuo antibioottitipat ovat himppaverran tehokkaampaa tavaraa ;)
Uuno on melko hauska tapaus, joka on selvästi alkanut kotiutua meille. Olin tosiaan parina ensimmäisenä päivän hiukan kauhuissanikin, että mihinköhän sitä on nyt kätensä sotkenut, sillä en saanut lainkaan kiinni pennun sielunelämästä ja sen käyttäytyminen oli niin erilaista verrattuna esimerkiksi Ruutiin pentuna.
Uuno on kuitenkin osoittautunut rohkeaksi ja reippaaksi pennuksi. Suurin ero Ruutiin verrattuna on sen pohdiskelevaisuus: siinä missä Ruuti syöksyy pää viidentenä jalkana syteen kuin saveen, katselee Uuno tilannetta ja pohdiskelee, että mihis tässä tällä kertaa alkais. Ensimmäisinä päivinä tämä tuumailevaisuus varmaan hiukan sekoittui ujouteen ja jännitykseen, ilmeten hiukan epävarmana käyttäytymisenä. Mutta nyt pentu on kyllä osoittautunut oletetun reippaaksi! Toinen merkittävä ero on Uunon äänenkäyttö. Pennulla tosiaan on oma ääni, jolla se mielellään kertoo kaikille häntä kohdanneesta vääryydestä, vitutuksesta tai epämukavasta olosta. Oli kyse sitten väsymyksestä, pissahädästä, kutittavasta pannasta tai ihan vain tylsyydestä. Äänenkäyttö on kuitenkin eksponentiaalisesti vähentynyt viime päivien aikana - tähän varmasti vaikuttaa niin kotiutuminen, kuin melko nollatoleranssi kaiken vikinän kuunteluun. Pentu ei saa vikinällään yhtään mitään, ja kaikki mukava loppuu sillä sekuntilla, kun vikinä alkaa.
Uuno on harjoitellut meillä olo aikanaan yksinolemista, niin Ruutin kanssa, kuin yksin. Ensimmäisien päivien yksinoloyritykset olivat suunnattoman kamalaa räpellystä, eikä niistä jäänyt menestystarinaa kerrottavaksi jälkipolville :D Harjoittelimme pennun kanssa aidan toisella puolella rauhoittumista, ja siitähän pieni sisupussi ei tykännyt lainkaan! Keskiviikkona kuitenkin otin asian suhteen uuden lähestymistavan ja lähdettiin kahdestaan metsään tutkailemaan sammalia, keppejä ja maistelemaan kaikkea vastaantulevaa. Istuskeltiin, haisteltiin, maisteltiin ja tallusteltiin hissuksiin lähimetsässä 15-20 minuutin ajan. Tutkimusmatka väsytti pennun siihen malliin, että minkäänlaisten yksinoloharjoitusten kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia, meikäläinen pääsi lähtemään töihin pennun jäädessä pötköttelemään ja vielä iltapäivästäkin päästiin harjoittelemaan vaikka sun mitä mukavan väsyn pennun kanssa. Tänään Uuno ja Ruuti ovat olleet keskenään kaikessa rauhassa jo n. 30 minuutin pätkän, meidän ollessa ulkona. Sisältä ei kuullut vikinän vikinää. Muutoinkin ollaan aika paljon tehty asioita vain yhden koiran kanssa kerrallaan, että koiruudet (Uuno) oppivat olemaan myös ilman toisiaan. Uuno turvaa todella paljon kaveriin, minkä huomaa hyvin kävelyillä. Ruutin ollessa mukana painelee pentu menemään kuin mielenköyhä, mutta ollessamme kahdestaan, se kävelee aivan vieressä ja muutoinkin tutkimusmatkojen laajuus on huomattavasti suppeampi.
Yksin olon ja yksin lenkkeilyn lisäksi pentu on harjoitellut autoilua. Tähänkin käytettiin väsynyt-pentu-taktiikkaa, jolloin automatkailu oli oikein edustuskelpoista. Uuno nukkua pötkötti tyytyväisenä yksin niin omassa kopassaan takapenkillä, kuin myös vänkärin jalkatilassa - ilman vikinöitä tai sen kummempia marinoita.
Ensimmäisen autoretken teimme Ruutin ja Uunon kanssa rannalle, jossa pentu pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan isompaan vesikuppiin. Se oli vielä aika märkä juttu, eikä pentu kovin arvostanut masun kastumista. Toisin kuin serkkunsa, joka paineli rannalla menemään kuin mielenköyhä - juosten ja uiden. Muutoinkin Ruutilla on nyt lenkeillä ollut vähän ylimääräistä virtaa ja patoutuneita tunteita, sillä se on silmän haavan vuoksi ollut vähän kevyemmällä ulkoilulla.
Rantahiekan lisäksi ollaan tehty myös erilaisia vauva-alustatreenejä. Erilaisten metsämaastojen, hiekka- ja soratien, rannan ja oman pihan lisäksi ollaan käppäilty ja tutusteltu niin pressuihin, asfalttiin, betoniin, peltikattoon, keinuvaan alustaan, liukkaaseen alustaan, puunrungoille nousemiseen sekä nitisevällä ja natisevalla yläkerran lautaterassilla kävelyyn. Pentu on myös oppinut kiipeämään meidän melko jyrkät ja useita aikuisiakin koiria jännittävät rappuset ylös. Alaspäin se ei vielä uskalla tulla, kuin ehkä yhden porrasaskelman verran - hyvä vain, sillä portaat ovat mahdottoman liukkaat sekä jyrkät, ja olemmekin ne aidanneet ylhäältä, ettei pentu vahingossakaan pääse tippumaan. Pennun suhtautuminen kaikkeen uuteen on oikein mukava. Se on erilaisilla alustoilla rohkea ja reipas, eikä näistä ole välittänyt ollenkaan.
Kävimme myös autoretkellä Oulun keskustassa, torinrannassa jäätelöllä. Siellä nähtiin erilaisia ihmisiä ja erilaisia kulkuneuvoja, joihin pentu suhtautui melko neutraalisti. Nähtiin myös ihana lapsiperhe, ja tehtiin hiukan rotu-pr:ää ;) Uunon on omassa pihassa melko herkästi vahtihaukulla asioihin reagoiva tapaus, joten jännityksellä odotin miten se reagoi kaupungin vilskeeseen. Ympärillä oli varmaankin niin paljon ärsykkeitä, että pentu suhtautui kaikkeen todella rauhallisesti ja välinpitämättömästi, mutta kiinnostuneen tarkkaavaisesti. Hirmuisen pitkäksi ajaksi ei tällä kertaa jääty, mutta we´ll be back ;)
Veetin kanssa pennulla menee nykyisin jo erittäin mukavasti. Veeti mottasi pentua muutamaan otteeseen liian vauhdikkaista lähentely-yrityksistä, mutta muuten se ei ole juuri edes sähissyt pennulle (mitä nyt pari kertaa, mutta niin se kuuluukin! :D). Pentu onneksi otti vinkistä vaarin ja kunnioittaakin mukavasti Veetin omaa tilaa. Veeti on kuitenkin niin seurallinen tapaus, että kolmikko usein makoilee yhdessä. Uuno haluaisi alkaa leikkimään Veetin kanssa, jolloin se alkaa sitä örisemällä komentaa, ja sitähän Veeti ei arvosta. Uuno on ilmeisesti M:n kotona ollessa päässyt ryöstämään Veetin ruokakupinkin, mutta samaisena päivänä minun antaessa elukoille iltaruuat, näytti Veeti kyllä erittäin painokkaasti yli-innokkaalle ruokavarkaalle kaapin paikan ja mistä kissa pissii - ja pentu on sittemmin antanut Veetin olla rauhassa ruokaillessa. (Vaikkakin aina pitää tulla makoilemaan siihen puolen metrin päähän ja kerjätä... Josko tämän kerran?)
Ruuti ja Uuno ovat ihan bestiksiä. Pentu tekee kaiken, mitä isompi tekee edellä. Ensimmäisen kohtaamisen meiningeistä sitä ei olisi ihan uskonut, sillä pentu pelkäsi hirmuisesti nopealiikkeistä kaveria. Todella nopeasti se kuitenkin palautui järkytyksestään ja ensimmäisen illan aikana ne jo hiukan leikkivät. Ruuti on kuitenkin ollut pieni enkeli pennun kanssa, äärettömän lempeä ja kärsivällinen. Ne nukkuvat ja leikkivät yhdessä, ja leluistaa melko tarkka Ruuti jopa jakaa pennun kanssa. Vielä pentu jää herkästi mr. Speedy Conzalesin jalkoihin, sillä se ei ihan pysy mukana Ruutin astetta vauhdikkaammissa liikkeissä. Uskon, että niistä tulee hyvät hepulointikaverit, jahka pentu hiukan kasvaa. Tällä hetkellä leikki on vielä sellaista suupainia, saman lelun vetämistä ja yhdessä paikkojen tutkimista. Tai sitä, että pentu kiusaa Ruutia ja Ruuti kestää sen kuin (setä)mies.
Uusien asioiden listalla on myös impparilla ampumisen laukausäänen kuuntelu (joka ei aiheuttanut minkäänlaisia reaktioita), ohi ajavien mönkijöiden, koirien, hevosten, autojen, rekkojen, peräkärryjen, crossipyörien katselu. Lisäksi pentu on päässyt seuraamaan likakaivojen tyhjennystä (isoa rekkaa ja työmiehiä). (joista osa aiheutti pientä pöhinää)
Olemme harjoitelleet namista luopumista, ehdollistamista naksun ääneen, ruoan odottamista, pannan pukemista ja hihnassa kulkemista, tassujen pyyhintää ja vesipesua. Myös kynnet on leikattu jo kertaalleen. Hiukan olen varovasti alkanut rakentaa (tai noh, vahvistaa jo erittäin voimakasta) motivaatiota namipalkalle (Uuno on ihan mahdottoman ahne tapaus, se söi matolääkkeetkin tuosta noin vain herkkuina!). Leikkimistäkin ollaan harjoiteltu (kahden lelun leikkiä harjoitellaan varmaankin ensi viikolla) ja olen koittanut vahvistaa myös sosiaalista palkkaa (minkä Uuno ottaa vastaan iloisesti häntä heiluen). Luoksetulo ja oma nimi on vielä melkoisen harjoittelun alla, etenkin silloin kun nenä vie, ei minkäänlaisia houkutteluyrityksiä kuulla ;)
Sellaiset viisi päivää Uunopetterin kanssa. Ihana, suloinen, kainalossa köllimistä rakastava penne. Uunosta varmasti kuoriutuu melkoinen vauhtihirmu ja rohkelikko, sen verran jästipään virkaa siinä on ajoittain näkyvissä. Muisti on hyvä, mutta lyhyt ;) Ja katskokaa tuota sydännenua tuossa ylemmässä kuvassa <3
Kommentit
Lähetä kommentti