Lots of Brändöm

Joo-o. Mitä mä sillon yhtenä päivänä puhuin siitä oliver photoshootista? No, se vähänniinkuin epäonnistui. Torstaina satoi vettä kuin saavista kaataen, ja illemmalla, kun sade loppui, lähettiin käymään taiteissa . Olin aika pettynyt siitä, mitä siellä oikein oli ohjelmassa, ainkaan me ei satuttu mihinkään kivaan häppeninkiin, paitsi se dominopalikat oli tosi kiva. Ja lisäksi satuttiin juuri istumaan espan puistossa, kun siihen tuli ihan sika hyvä   taikuri tekemään temppuja :) Ja tänään mulla oli aamusta duunia, ja sitten vähän myöhemmin, kun ajattelin ottaa siitä katista kuvia kamera sanoi "akku loppu". Mutta mitä mä nyt sain kolme kuvaa otettua tosta katista. Ehkä mä otan huomenna noita kuvia lisää.. Ehkä, ehkä en. Ahahha, mikä haukotus. Etenkin tuo nenä on niin hauskan näköinen! Joo, toivotaan, että saisin jossain vaiheessa jotain järkeviäkin kuvia otettua ( epäilen !)

... ja meikäläinen painuu ulos ottamaan niitä kuuluisia vesitippakuvia. Ajatus ruohonkorsista ja upeasti kimmeltävistä vesitipoista vaihtuikin pian toiseen. Ruohonkorsi ja vesitipat eivät olleet nimittäin yhteistyöhalusia. En nyt kyllä millään muista tämän puskan (kasvin) nimeä, mutta siihen paistoi aurinko täydellisesti ja sain otettua ihaniaihania vesitippakuvia! :) Pakko siis mainita, että olipa rankat sadekuurot kyllä ainakin täällä meillä. Onneksi ei silloin tarvinnut olla ulkona. Näitäkin kuvia ottaessa tuolla jossakin kaukana jyrisi ukkonen. peeäs : oon jo kolmantena päivänä putkeen tehnyt raparperikiisseliä , tänään tein lisäksi tuplamäärän , kun aiempina päivinä sain itse aina vain sen yhden mukillisen kiisseliä, kun ahmattiveljeni söi kaiken muun! ( en ymmärrä kuinka niin laihaan ihmiseen voi mahtua niin paljon raparperikiisseliä !) peepeeäs : tänään olin kunnon kodinhengetär ja siivosin, pesin astioita (lue: tyhjensin ja täytin tiskikoneen, mitä muuten teen oikeasti ...

Monen mutkan kautta päädyin tällaiseen blogiin ja siellä olleeseen kysymyspostaukseen. Päätin sitten, että olen " kirjoittamisen puutteessa " ja päätin tehdä itsekkin tuon kyselyn. Todennäköisesti " non-koiranomistajia " ei tämä postaus kiinnosta, joten anteeksi. Joten tässä tulee taas yksi näistä " iitapostauksista " Tämä postaus olisi ehkä hiukan mielekkäämpi, jos minulla edelleen olisi koira, jonka kanssa harrastaisin aktiivisemmin. Kattavamman selityksen meidän harrastuksen loppumisesta voi löytää täältä:   Eläimistä ja Omistamisesta - Tarinaa siitä, kuinka Iitasta tuli remmirähjä . Kirjoitan vastauksen kuitenkin tämän hetken mielipiteitteni ja ajatukseni, sekä aiemmin kokemamme ja harrastamamme perusteella. 1. Kerro kuinka sinusta tuli koiranomistaja. Minusta tuli koiranomistaja, koska perheessämme oli aina ollut koiria, ja vanhojen kuoltua otimme jälleen uuden (talo tuntui liian tyhjältä ilman koiraa). Olin 12 vuotias ja todellinen koiraf...