Tää on niitä Iita-postauksia
Monen mutkan kautta päädyin tällaiseen blogiin ja siellä olleeseen kysymyspostaukseen. Päätin sitten, että olen "kirjoittamisen puutteessa" ja päätin tehdä itsekkin tuon kyselyn. Todennäköisesti "non-koiranomistajia" ei tämä postaus kiinnosta, joten anteeksi.
Joten tässä tulee taas yksi näistä "iitapostauksista"
1. Kerro kuinka sinusta tuli koiranomistaja.
Minusta tuli koiranomistaja, koska perheessämme oli aina ollut koiria, ja vanhojen kuoltua otimme jälleen uuden (talo tuntui liian tyhjältä ilman koiraa). Olin 12 vuotias ja todellinen koirafani.
2. Miten päädyit nykyisin harrastamiesi lajien pariin?
Aluksi vain ulkoilutin Iitaa ja opetin sille temppuja. Lopulta ajauduin jollaintapaa harrastamaan sen kanssa. Halusin Iitasta agilitykoiran, mutta itseppäinen koira kun tuo on, se ei oikein syttynyt meikäläisen päättämälle (vauhdikkaalle!) lajille. Koska koirasta ei irronnut liikettä tai intoa agilityyn, ajauduttiin me sitten harrastamaan tokoa, josta tuli paljon enemmän meidän laji (huomattavasti hidastempoisempaa). Vaikka eihän se tokon harrastaminen itsepäisen, omanarvontuntevan ja hiukan laiskankin terrierin kanssa ikinä ollutkaan mitään helppoa. Silloin kun Iita oli vielä sijoituskoira, käytimme sitä hiukan aktiivisemmin näyttelyissä. Se kuitenkin kehittyi erittäin hitaasti, ja oli vielä kaksivuotiaanakin auttamattoman rimpula, pelkkää luuta ja nahkaa joka taipui joka suuntaan vailla mitään rajoja. Kolme vuotiaana Iita rotevoitui hiukan, sai massaa ja siitä tuli kaunis koira - joista myös tuomarit pitivät (niiltä ajoilta mm. serti ja cacibi). Meikäläinen ei kuitenkaan kovinkaan paljon pidä niin pinnallisesta lajista kuin näyttelyt, vaan arvostan enemmän sitä, että koira tottelee ja osaa asioita. En niinkään välitä koiran ulkonäöstä. Näyttelyitäkin käydään (joissain suhteissa) koirien terveyden kustannuksella.
Nykyisin Iita harrastaa pääasiassa syömistä, metsälenkkejä, syksyisin marjastusta ja sienestystä, pihan "vartioimista" sekä sohvanvaltausta. Erinäisistä syistä meidän yhteinen harrastaminen on loppunut (lisäselitystä on tuossa ylemmäs linkitetyssä postauksessa)
3. Mitä lajia haluaisit kokeilla tai opetella (jos sinulla olisi toisenlainen koira)?
Hmm, haluaisin päästä kilpailemaan tokon evl tasolle.. Ja ehkä testata paimennusta. Jos olisi se oikea koira..
4. Montako koiraa on maksimi?
Minut on koulutettu vastaamaan tähän, että "kaksi". Äidin sanoja lainaten; kolme on jo lauma. Minun mielestäni jokaiselle koiralle on tarjottava tarpeeksi aikaa ja tekemistä. Kahden kanssa harrastaminen ja tekeminen olisi vielä järjestettävissä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että minulla on myös omaa aikaa. Sitten joskus, kun mä olen vanhempi, niin mulla tulee olemaan kaksi koiraa (ja kissa). Kaiken lisäksi kolme on meikäläisen mielestä hankala määrä ulkoiluttaa (etenkin remmilenkeillä)
5. Uros vai narttu?
Tähän en osaa vastata juuta enkä jaata. Tällähetkellä meillä on narttu, mutta meikäläinen varmaankin haluaa seuraavaksi koirakseen uroksen.
6. Mikä on ollut vaikein liike/osasuoritus/ohjaus/tms opettaa koiralle?
Ööh.. Iita ei jostain syystä ymmärrä tunnistusnoutoa (ei sitä kyllä ole paljoa harjoiteltukaan). Joskus myös koetettiin harjoitella ruutua, mutta ei se oikein sitäkään tajunnut :D Todennäköisesti Iitalle olisi hankalaa myös eteenlähetykset ja jostain syystä myös sen kaukokäskyt tökkivät aina välillä :D
7. Tähtihetkenne?
Varmaankin se, kun saatiin tokon alokasluokan kokeesta 197 p. (maximi 200 p.) hirveästä säästä, tuulesta ja koko suorituksen ajan tihkuttaneesta sateesta huolimatta. Koira oli aivan super, suoritti tehtävät kuin unelma. Voitettiin sinä päivänä myös koko luokka, saatiin ensimmäinen sija ja kunniapalkinto. Muutenkin Iita sai tk1 tittelin vain neljän koekäynnin jälkeen (titteliin vaaditaan kolme ykköstulosta)
On pakko vielä mainita, että emme koskaan saaneet kokeista pisteissä alo3/avo3 huonompaa tulosta! Iita oli erittäin tasainen suorittaja, ja uskon, että olisimme ainakin saaneet sen kanssa sen tk2 ja ehkä joitan tuoksia jopa voittajaluokasta jollei......
8. Koska on hävettänyt eniten?
Nykyisin, kun koira räyhää lenkillä.
9. Mitä haluaisit saavuttaa?
Haluaisin omistaa sen minun elämäni koiran, jonka kanssa mikään ei olisi mahdotonta. Olisi myös kiva kouluttaa koira tottelevaisuusvalioksi. Iitan kanssa meillä ei ole minkäänlaisia tavoitteita, kunhan se nyt vain tasoittuisi lopullisesti tuon ulkoilukäyttäytymisensä suhteen. Sillä on kausia, jolloin ohituksen sujuvat täydellisesti, ja toisinaan se räyhää kaikelle mikä edes muistuttaa koiraa.
10. Miten valitsit koiriesi nimet / millaisista nimistä tykkäät? Mainitse joitakin.
Iitan nimi löytyi suoraa nimikalenterista (huomaa kuinka hyvä mielikuvitus äitillä on, hän olisi myös halunnut iitatsa tulevan elli tai alli). Iitasta oli lähellä tulla myös Kaisu, mutta itse asiassa vinku-Iita nimi sopii koiralle paremmin kuin hyvin. Itse tykkään hiukan oudommista, mutta kuitenkin helpoista nimistä. Nimi ei saa olla liian pitkä. Valitettavasti en nyt osaa sanoa mitään esimerkkiä.
Kuten rakkaalla lapsella, myös Iitalla on lempinimiä, joita kaikkia se tottelee: Iipu (jotkut kavereistani luulevat Iitan olevan oikeasti Iipu, kun kutsun sitä sillä nimellä niin usein), Piipu, Piippana, Pööpe, Vinku-Iita...
11. Rakastettavin luonteenpiirre koirassasi.
Iita on erittäin ihmisystävällinen koira. Kun vieraat ihmiset tulevat tervehtimään sitä lenkillä, se istuu nätisti sivuttain niiden eteen ja antaa heidän rapsuttaa vaikka kuinka kauan. Tuttuja henkilöitä se taas tervehtii innosta hyppien.
Iita ei myöskään ikinä ole kyllästynyt rapsutuksiin. Sitä saisi silittää ja helliä maailman loppuun saakka, enkä ole yhtäkään ihmistä vielä tavannut, joka olisi jaksanut täyttää Iitan hellyytentarpeen.
12. Miten valitsit koirasi rodun?
Äiti on täydellisen hurahtanut borderterrieriehin, siitä syystä Iita on meidän kolmas borderterrierimme. Itse haluaisin hiukan (mutta vain hiukan, haasteita täytyy olla!) palvelualttiimman rodun.
13. Haluaisitko kasvattaa joskus koiria?
En, ehdoton ei.
14. Millainen on unelmakoirasi?
Herkkä, muttei pelkäävä. Itsevarma, muttei mikään öykkäri ja riidanhaastaja. Tottelevainen ja palvelualtis, mutta ei sallainen joka hyppäisi kaivoon vain koska käsken. Sen täytyisi myös kiinnittää huomiota ympäristöön ja tarkkailla tapahtumia, ei vain minua. Jonkinverran itsepäinen, jotta meikäläinen ei pääsisi liian helpolla. Koiria ja ihmisiä kohtaan erittäin ystävällinen. Rento, luottavainen, ystävällinen, kiltti, seurallinen... Rotuna voisin tällähetkellä pitää vaikkapa islanninlammaskoiraa ;) Koiran pitäisi ilmoittaa esim. jos joku tulee kotiin, soittaa ovikelloa/koputtaa, mutta ei mieluiten mikään turhanhaukkuja.
Joo, tästä tulisi pitkä lista, joten jätetään se nyt tähän. Toivottavasti se minun elämäni koira olisi tuolla jossain.
15. Millaista koiraa et voisi kuvitella omistavasi?
Kovinkaan isoa tai turkiltaan isotöistä (pitäisin sellaisen nimittäin huonossa ja lyhyessä turkissa!) en myöskään halua omaa terrieriä tai muutakaan nypittävää koiraa. En halua myöskään kuolaavaa koiraa. Enkä ehdottomastikaan sellaista mikä ei näytä meikäläisestä kauniilta tai sopusuhtaiselta. Haluan koiralle myös kunnollisen kuonon - ja se sopusuhtaisuus. Ei mitään kovinkaan jykevää tai isoa.
16. Mikä on ollut haastavin ongelma koirasi kanssa ja miksi?
Iitan hihnakäyttäytyminen lenkillä, noiden useiden koiren hyäkkäysten takia. Iita pelkää niin paljon, että puollustautuu hyökkäämällä kaikkia koiria vastaan.
17. Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi?
Hmm, jos Iita olisi ihminen. Todella vaikea sanoa.. Ehkä se olisi vähänniinkuin minä? Ainut vain, että hiukan äksympänä muita ihmisiä kohtan ja varovaisempi.
18. Mikä on hienointa koiraharrastuksessa?
Onnistumisen hetket olivat kivoja. Kun pitkäaikainen koulut tuotti viimein tulosta. Tietysti myös leirit mukavalla kaveriporukalla olivat kivoja!
19. Oletko ns. yhden rodun tai rotutyypin ihminen, vai onko sinulla / haaveiletko erilaisista ja erirotuisista koirista?
No itsellä tulee jo borderterrierit korvista ulos. Olen aina halunnut meille jotakin muuta koiraa kuin borderterrierin, mutta jos äiti haluaa niin äiti saa. Olen itselleni sanonut jo yli vuoden ajan, että: kymmenen vuoden päästä mulla varmaankin on islanninlammaskoira ja saluki. Afgaanikin voisi olla kiva, mutta leikkaisin siltä turkin lyhyeksi, enkä kävisi näyttelyissä. Muut vinttikoirat eivät oikein kiinnosta. Saluki kyllä kaikista eniten. Ja tuohon islanninlammaskoiraan olen jo pitkään ollut hurahtanut. Joskus pidin myös länsigöötanmaanpystykorvista, ja äiti lupaili jotain sinne päin, että "jos koulutat iitasta tokovalion, niin saat jöötin".. :D no, enpä kouluttanut ja enpä saanut. Itseäni kiinnostaisi myös ottaa näiden adoptiojärjestöjen kautta jokin nuori koira esimerkiksi virosta, espanjasta, romaniasta tai venäjältä. Mutta tällaisen ajatuksen toteutus siirtyy vielä myöhempään kuin tuo mun "kymmenenvuoden päästä" unelma :D
Mutta ennen minkään koiran ottamista, meikäläinen käy koulut loppuun, muuttaa omilleen, saa vakituisen duunin ja hommaa sen kissan!
Pahoittelen sitä, että en lisännyt tänne yhtään asiaan kuuluvampia kuvia, minulla olisi nimittäin jossain kovalevyn kätköissä joitakin tottis kuvia, agilitykuvia, näyttelykuvia ja ties mitä muuta.. Ehkä joskus teen sellaisen "ollaan me iitan kanssa joskus harrastettukin"-postauksen... :D
Joten tässä tulee taas yksi näistä "iitapostauksista"
Tämä postaus olisi ehkä hiukan mielekkäämpi, jos minulla edelleen olisi koira, jonka kanssa harrastaisin aktiivisemmin. Kattavamman selityksen meidän harrastuksen loppumisesta voi löytää täältä: Eläimistä ja Omistamisesta - Tarinaa siitä, kuinka Iitasta tuli remmirähjä. Kirjoitan vastauksen kuitenkin tämän hetken mielipiteitteni ja ajatukseni, sekä aiemmin kokemamme ja harrastamamme perusteella.
1. Kerro kuinka sinusta tuli koiranomistaja.
Minusta tuli koiranomistaja, koska perheessämme oli aina ollut koiria, ja vanhojen kuoltua otimme jälleen uuden (talo tuntui liian tyhjältä ilman koiraa). Olin 12 vuotias ja todellinen koirafani.
2. Miten päädyit nykyisin harrastamiesi lajien pariin?
Aluksi vain ulkoilutin Iitaa ja opetin sille temppuja. Lopulta ajauduin jollaintapaa harrastamaan sen kanssa. Halusin Iitasta agilitykoiran, mutta itseppäinen koira kun tuo on, se ei oikein syttynyt meikäläisen päättämälle (vauhdikkaalle!) lajille. Koska koirasta ei irronnut liikettä tai intoa agilityyn, ajauduttiin me sitten harrastamaan tokoa, josta tuli paljon enemmän meidän laji (huomattavasti hidastempoisempaa). Vaikka eihän se tokon harrastaminen itsepäisen, omanarvontuntevan ja hiukan laiskankin terrierin kanssa ikinä ollutkaan mitään helppoa. Silloin kun Iita oli vielä sijoituskoira, käytimme sitä hiukan aktiivisemmin näyttelyissä. Se kuitenkin kehittyi erittäin hitaasti, ja oli vielä kaksivuotiaanakin auttamattoman rimpula, pelkkää luuta ja nahkaa joka taipui joka suuntaan vailla mitään rajoja. Kolme vuotiaana Iita rotevoitui hiukan, sai massaa ja siitä tuli kaunis koira - joista myös tuomarit pitivät (niiltä ajoilta mm. serti ja cacibi). Meikäläinen ei kuitenkaan kovinkaan paljon pidä niin pinnallisesta lajista kuin näyttelyt, vaan arvostan enemmän sitä, että koira tottelee ja osaa asioita. En niinkään välitä koiran ulkonäöstä. Näyttelyitäkin käydään (joissain suhteissa) koirien terveyden kustannuksella.
Nykyisin Iita harrastaa pääasiassa syömistä, metsälenkkejä, syksyisin marjastusta ja sienestystä, pihan "vartioimista" sekä sohvanvaltausta. Erinäisistä syistä meidän yhteinen harrastaminen on loppunut (lisäselitystä on tuossa ylemmäs linkitetyssä postauksessa)
3. Mitä lajia haluaisit kokeilla tai opetella (jos sinulla olisi toisenlainen koira)?
Hmm, haluaisin päästä kilpailemaan tokon evl tasolle.. Ja ehkä testata paimennusta. Jos olisi se oikea koira..
4. Montako koiraa on maksimi?
Minut on koulutettu vastaamaan tähän, että "kaksi". Äidin sanoja lainaten; kolme on jo lauma. Minun mielestäni jokaiselle koiralle on tarjottava tarpeeksi aikaa ja tekemistä. Kahden kanssa harrastaminen ja tekeminen olisi vielä järjestettävissä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että minulla on myös omaa aikaa. Sitten joskus, kun mä olen vanhempi, niin mulla tulee olemaan kaksi koiraa (ja kissa). Kaiken lisäksi kolme on meikäläisen mielestä hankala määrä ulkoiluttaa (etenkin remmilenkeillä)
5. Uros vai narttu?
Tähän en osaa vastata juuta enkä jaata. Tällähetkellä meillä on narttu, mutta meikäläinen varmaankin haluaa seuraavaksi koirakseen uroksen.
6. Mikä on ollut vaikein liike/osasuoritus/ohjaus/tms opettaa koiralle?
Ööh.. Iita ei jostain syystä ymmärrä tunnistusnoutoa (ei sitä kyllä ole paljoa harjoiteltukaan). Joskus myös koetettiin harjoitella ruutua, mutta ei se oikein sitäkään tajunnut :D Todennäköisesti Iitalle olisi hankalaa myös eteenlähetykset ja jostain syystä myös sen kaukokäskyt tökkivät aina välillä :D
7. Tähtihetkenne?
Varmaankin se, kun saatiin tokon alokasluokan kokeesta 197 p. (maximi 200 p.) hirveästä säästä, tuulesta ja koko suorituksen ajan tihkuttaneesta sateesta huolimatta. Koira oli aivan super, suoritti tehtävät kuin unelma. Voitettiin sinä päivänä myös koko luokka, saatiin ensimmäinen sija ja kunniapalkinto. Muutenkin Iita sai tk1 tittelin vain neljän koekäynnin jälkeen (titteliin vaaditaan kolme ykköstulosta)
On pakko vielä mainita, että emme koskaan saaneet kokeista pisteissä alo3/avo3 huonompaa tulosta! Iita oli erittäin tasainen suorittaja, ja uskon, että olisimme ainakin saaneet sen kanssa sen tk2 ja ehkä joitan tuoksia jopa voittajaluokasta jollei......
8. Koska on hävettänyt eniten?
Nykyisin, kun koira räyhää lenkillä.
9. Mitä haluaisit saavuttaa?
Haluaisin omistaa sen minun elämäni koiran, jonka kanssa mikään ei olisi mahdotonta. Olisi myös kiva kouluttaa koira tottelevaisuusvalioksi. Iitan kanssa meillä ei ole minkäänlaisia tavoitteita, kunhan se nyt vain tasoittuisi lopullisesti tuon ulkoilukäyttäytymisensä suhteen. Sillä on kausia, jolloin ohituksen sujuvat täydellisesti, ja toisinaan se räyhää kaikelle mikä edes muistuttaa koiraa.
10. Miten valitsit koiriesi nimet / millaisista nimistä tykkäät? Mainitse joitakin.
Iitan nimi löytyi suoraa nimikalenterista (huomaa kuinka hyvä mielikuvitus äitillä on, hän olisi myös halunnut iitatsa tulevan elli tai alli). Iitasta oli lähellä tulla myös Kaisu, mutta itse asiassa vinku-Iita nimi sopii koiralle paremmin kuin hyvin. Itse tykkään hiukan oudommista, mutta kuitenkin helpoista nimistä. Nimi ei saa olla liian pitkä. Valitettavasti en nyt osaa sanoa mitään esimerkkiä.
Kuten rakkaalla lapsella, myös Iitalla on lempinimiä, joita kaikkia se tottelee: Iipu (jotkut kavereistani luulevat Iitan olevan oikeasti Iipu, kun kutsun sitä sillä nimellä niin usein), Piipu, Piippana, Pööpe, Vinku-Iita...
11. Rakastettavin luonteenpiirre koirassasi.
Iita on erittäin ihmisystävällinen koira. Kun vieraat ihmiset tulevat tervehtimään sitä lenkillä, se istuu nätisti sivuttain niiden eteen ja antaa heidän rapsuttaa vaikka kuinka kauan. Tuttuja henkilöitä se taas tervehtii innosta hyppien.
Iita ei myöskään ikinä ole kyllästynyt rapsutuksiin. Sitä saisi silittää ja helliä maailman loppuun saakka, enkä ole yhtäkään ihmistä vielä tavannut, joka olisi jaksanut täyttää Iitan hellyytentarpeen.
12. Miten valitsit koirasi rodun?
Äiti on täydellisen hurahtanut borderterrieriehin, siitä syystä Iita on meidän kolmas borderterrierimme. Itse haluaisin hiukan (mutta vain hiukan, haasteita täytyy olla!) palvelualttiimman rodun.
13. Haluaisitko kasvattaa joskus koiria?
En, ehdoton ei.
Oikean puoleinen kuva (c) Outi Toni
14. Millainen on unelmakoirasi?
Herkkä, muttei pelkäävä. Itsevarma, muttei mikään öykkäri ja riidanhaastaja. Tottelevainen ja palvelualtis, mutta ei sallainen joka hyppäisi kaivoon vain koska käsken. Sen täytyisi myös kiinnittää huomiota ympäristöön ja tarkkailla tapahtumia, ei vain minua. Jonkinverran itsepäinen, jotta meikäläinen ei pääsisi liian helpolla. Koiria ja ihmisiä kohtaan erittäin ystävällinen. Rento, luottavainen, ystävällinen, kiltti, seurallinen... Rotuna voisin tällähetkellä pitää vaikkapa islanninlammaskoiraa ;) Koiran pitäisi ilmoittaa esim. jos joku tulee kotiin, soittaa ovikelloa/koputtaa, mutta ei mieluiten mikään turhanhaukkuja.
Joo, tästä tulisi pitkä lista, joten jätetään se nyt tähän. Toivottavasti se minun elämäni koira olisi tuolla jossain.
Kuvien (c) Iitan kasvattaja, Sini Lindroos
15. Millaista koiraa et voisi kuvitella omistavasi?
Kovinkaan isoa tai turkiltaan isotöistä (pitäisin sellaisen nimittäin huonossa ja lyhyessä turkissa!) en myöskään halua omaa terrieriä tai muutakaan nypittävää koiraa. En halua myöskään kuolaavaa koiraa. Enkä ehdottomastikaan sellaista mikä ei näytä meikäläisestä kauniilta tai sopusuhtaiselta. Haluan koiralle myös kunnollisen kuonon - ja se sopusuhtaisuus. Ei mitään kovinkaan jykevää tai isoa.
16. Mikä on ollut haastavin ongelma koirasi kanssa ja miksi?
Iitan hihnakäyttäytyminen lenkillä, noiden useiden koiren hyäkkäysten takia. Iita pelkää niin paljon, että puollustautuu hyökkäämällä kaikkia koiria vastaan.
17. Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi?
Hmm, jos Iita olisi ihminen. Todella vaikea sanoa.. Ehkä se olisi vähänniinkuin minä? Ainut vain, että hiukan äksympänä muita ihmisiä kohtan ja varovaisempi.
18. Mikä on hienointa koiraharrastuksessa?
Onnistumisen hetket olivat kivoja. Kun pitkäaikainen koulut tuotti viimein tulosta. Tietysti myös leirit mukavalla kaveriporukalla olivat kivoja!
19. Oletko ns. yhden rodun tai rotutyypin ihminen, vai onko sinulla / haaveiletko erilaisista ja erirotuisista koirista?
No itsellä tulee jo borderterrierit korvista ulos. Olen aina halunnut meille jotakin muuta koiraa kuin borderterrierin, mutta jos äiti haluaa niin äiti saa. Olen itselleni sanonut jo yli vuoden ajan, että: kymmenen vuoden päästä mulla varmaankin on islanninlammaskoira ja saluki. Afgaanikin voisi olla kiva, mutta leikkaisin siltä turkin lyhyeksi, enkä kävisi näyttelyissä. Muut vinttikoirat eivät oikein kiinnosta. Saluki kyllä kaikista eniten. Ja tuohon islanninlammaskoiraan olen jo pitkään ollut hurahtanut. Joskus pidin myös länsigöötanmaanpystykorvista, ja äiti lupaili jotain sinne päin, että "jos koulutat iitasta tokovalion, niin saat jöötin".. :D no, enpä kouluttanut ja enpä saanut. Itseäni kiinnostaisi myös ottaa näiden adoptiojärjestöjen kautta jokin nuori koira esimerkiksi virosta, espanjasta, romaniasta tai venäjältä. Mutta tällaisen ajatuksen toteutus siirtyy vielä myöhempään kuin tuo mun "kymmenenvuoden päästä" unelma :D
Mutta ennen minkään koiran ottamista, meikäläinen käy koulut loppuun, muuttaa omilleen, saa vakituisen duunin ja hommaa sen kissan!
Pahoittelen sitä, että en lisännyt tänne yhtään asiaan kuuluvampia kuvia, minulla olisi nimittäin jossain kovalevyn kätköissä joitakin tottis kuvia, agilitykuvia, näyttelykuvia ja ties mitä muuta.. Ehkä joskus teen sellaisen "ollaan me iitan kanssa joskus harrastettukin"-postauksen... :D
Kommentit
Lähetä kommentti