Tänään voisin vähän vaikka kuvailla

Mulla on semmonen olo, että meikäläinen ei ole a) piiitkään aikaan kirjoittanut tänne blogiin ja b) en ole piiiitkään aikaan julkaissut yhden ainutta macro kuvaa!

Tähän "vääryyteen" täytyy siis tehdä muutos! Ja tadaa: tässähän sitä muutosta tulee, muutama miljoonasta macrokuvasta - ja kuvauskohteena mikäs muukaan kuin kukkaset!

Olen tässä ollut mukamas filosofisella tuulella: lauantaina mietiskeltiin elämää, olemista ja ihmisyyttä kaverieden kanssa. (Oltiin nimittäin ajelemassa ja katseltiin aivan upean näköistä tähtitaivasta. Meikäläinen kyllä niin pitää tähdistä!) Miksi me ollaan olemassa? Onko mun elämä yhtään sen merkityksellisempi kuin esimerkiksi Iitan? Mä haluaisin päästä avaruuteen. Mitäköhän tuolla jossain on?
Sellainen "syvällinen" ajattelu, joka ei päätynyt mihinkään konkreettiseen vastaukseen, sai meikäläisen erittäin väsyneeksi - ja nälkäiseksi!

Eilen illalla satuin katsomaan uutisia ja ne tyypit siinä keskustelivat blogeista. Siitä, kuinka nykyblogeissa käytetään paljon luvatta toisien kuvia. Rupesin tässä siis miettimään, pitäisikö meikäläisenkään käyttää edes niin paljoa kuvia, kuin nykyisin olen käyttänyt, jotka on otettu esimerkiksi weheartit'istä... Rakastan weheartit sivustoa. Siellä on vain niiin ihania kuvia, ja vaikka olen aina ymmärtänyt, että kuvat ovat "vapaassa jaossa", en siltikään välttämättä tiedä, että kuka tämän ja tämän postauksen kuvien oikea ottaja on, saan vain tietää kuka ne on muokannut ja ladannut nettiin uudelleen jaettaviksi.

Jotkut ihmiset todellakin ansaitsevat elantonsa kuvien ottamisella, enkä usko, että kyseiset ihmiset haluaisivat kuviensa olevan "vapaassa jaossa", kuten asian aiemmin ilmaisin... Vaikken ole mikään huippukuvaaja (lähelläkään sitä) en siltikään haluaisi, että kuviani kopioitaisiin mihinkään ilman lupaani. Itse pyrin aina kertomaan blogitekstin yhteydessä, jos joku muu on ottanut tekstissä esiintyviä kuvia sekä sen jos ne ovat juuri tuolta weheartit'istä. Vaikka en todennäköisesti koskaan tule kuvistani rahaa pyytämään, joku, kuten aiemmin mainitsin, saa elantonsa ottamalla kuvia.
Henkilökohtaisesti antaisin kuvia jonkun käyttöön jos hän pyytäisi kauniisti ja kertoisi tarkasti minkä kuvan haluaa käyttää (ja tietysti mainitsee jossakin copyrighteissa, että kuva on minun ottamani). En itse merkitse kuvaan minkäänlaisia vesileimoja tms, joten näiden käyttö "ominaan" olisi erittäin helppoa.

Äh, kadotin punaisen langan (joka mulla muuten vielä koiran kanssa lenkillä ollessani oli!) Eli yksinkertaisesti jatketaan vaan näitä kuvia (joiden en toivo päätyvän minkäänlaiseen jakoon..)

Hah, keksin sentään jotain positiivista: nämä kuvat ovat niin tavallisia, miljoona samanlaista, saman tyylisiä ja niin edelleen, että kuka näitä edes haluaisi kopioida itselleen!? :D

Olen nyt jonkinverran katsellut uusia duunipaikkoja, ja lähetellyt pari hakemusta. Toivottavasti joku niistä nappaa, ja pääsisi tekemään vakituista duunia. Lisäksi äiti on jotain puhellut avoimen yliopiston kursseista, ettei "koko vuosi olisi pelkkää duunin tekemistä".. Itsellä on vaan pieni epätoivo: mitä mä voisin siellä avoimessa opiskella?
Puheterapiankin suunnalta on nyt positiivisia tuulia: ostan kaverilta käytettynä sen anatomia kirjan. Nyt meikäpoika alkaa aktiivisesti (kröhömm) lukea ja kevääseen mennessä osaan noi molemmat kirjat ulkoa (ainakin melkein)!

Oli muuten vähän ihmeellinen olo, kun ei tarvitse kouluun lähteä. Veljelläkin alkaa huomenna koulu. Tänään yksi sen kaveri tuli hakemaan meikäläiseltä vähän kirjoja.
Olen lisäksi täydellisen kyrpääntynyt tuohon mun nykyiseen duuniin. (siitä ei sen enempää) Eilen illalla iski hirveä ahdistus koko elämää kohtaan ja käperryin pieneen myttyyn peiton alle. Ihan itketti tämä kaikki epäteitoisuus. Mitä jos mä en saa mitään duunia? Mitä jos.. mitä jos..
Voin myöntää: mua oikeasti hiukan pelottaa mitä tulevan pitää ja mitä mä tuun tekemään tässä seuraavan vuoden aikana

Äiti puhui jotain avoimesta yliopsitosta, mutta mitä mä siellä? Ei siellä oo puheterapiaa..

Kohta tulee aamuhuurre ja saa todennäköisesti aivan ihania kuvia macrolla.
Kohta joutuu pukea paksummat vaatteet (kun shortsit) päälle.
Kohta tulee vielä kylmempi kuin nyt.
Ja jotta ei menisi liian negatiiviseksi (onhan tämä kuitenkin julian oma hyvänmielenblogi)....
Kohta on Nickelbackin keikka!
Kohta mä täytän 19! (vaikka ei siitä mitään hyötyä tai etua tule olemaan, mutta kuitenkin)
Kohta mä pääsen Australiaan!

Kohta tulee suru puseroon näitten kaikkien duuni ja opiskelujuttujen suhteen. Epävarmuus. Pelko ja ahdostavuus. Ne on mulla mielessä tällä hetkellä, ollu näitten asioitten suhteen jo aika pitkää.
Ja samalla ihan hirveä hinku muuttaa omaan kotiin. (Kävin tänään katsomassa kaverin uutta kämpää!)

Okei, nyt loppu tämä angstaaminen! Mitä mä puhuinkaan siitä hyvänmielenblogista? Olisin vaan niin halunnut päästä opiskelemaan sitä puheterapiaa. Ei auta itku markkinoilla, etenkään jos ei ollut lukenut edes toista pääsykoekirjoista, ja aloitti sen toisenkin lukemisen vasta reeeilusti ylppäreiden jälkeen

Meillä on pihassa mustikoita, pensasmustikoita. Ei ihan voita villiä metsämustikkaa, mutta on se silti aikas hyvää!

Oman maan mustikka, vieraan maan... Eikun miten se menikään?

Huh, olipa sekava, ajatuksentäyteinen ja ihmettelevä, masentava ja ties mitä kaikkea muuta sisältävä blogiteksti. Toivon, ettei kukaan takerru liiaksi näihin teksteihin, sillä ne on aikalailla hetken mielenjohteesta kirjoitettu "ajatusten okennus", mutta sellaisia tuntemuksia mulla nyt on tätä epävarmuutta kohtaan. Jos ei muuta, niin yritetään nyt ainakin nauttia näistä kuvista ja siitä "hyvästä mielestä"!