minä kuvaajana?

Moikka kaikille. Mulla ei ole (edelleenkään) ideaa niistä unelmista.. saatika sitten siitä sisäisestä rauhasta. Ja nyt en jotenkin ollenkaan jaksaisi tota photo of the day juttua, miettiä siihen mitään kuvaa ja aihekkin olisi tylsä :D

Joten, eilen mulle tuli ajatus kirjoittaa minusta kuvaajana (en tiedä onko aihe sellainen, ettei se ketään kiinnosta, mutta aina voi yrittää). Haluan ainakin saada nyt oman pääni jollain tavalla pois pilvistä, missä se on ollut viimeisen viikon.

Tuossa aamulla olin liukasajossa, meni hyvin. Pari kertaa oltaisiin "tiputtu jyrkänteeltä tai rekka olisi ajanut päälle" jos tilanteet olisivat olleet oikeita, mutta pääasiallisesti meni hyvin. Perinteiseen rauhalliseen tyyliin. Arvaatte varmaankin, että haluan haluan päästä inssistä ekalla läpi! Tänään tein myös pari erittäin hienoa kaistanvaihtoa, mitkä on sellaista aluetta mistä mä en tykkää ollenkaan :D Mutta. Minä kuvaajana. (pahoittelen jos tästä tekstistä tulee lyhyt.. tai pitkä..) D:

 Pääasiallinen kuvauskohteeni on lähes aina ollut Iita. Iitan kanssa osaan toimia "oikealla tavalla". Tiedän miten se reagoi erilaisiin asioihin. Vaikka ei Iitakaan ole helppo kuvauskohde. Se kiusaa ihmisiä tahallaan ja tekee kaikkea muuta, kuin mitä pitäisi. Nameilla sitä on helppo houkutella, ja suurin osa Iitasta otetuista kuvista on perinteisiä suoraa edestä/sivulta/profiili kuvia. Kaikista eniten kuitenkin pidän siitä, kun saan ottaa kuvia Iitan (tai muun kuvauskohteen) tehdessä jotakin, ollessa liikkeessä. Hauskat ilmeet, tilannekuvat ja kuvat missä on jotakin erikoista, kaunista tai vain hauskaa ovat minusta parhaita.

Kuvaan muutakin kuin vain Iitaa. Rakastan kissoja. En ole niinkään sääntöjen mukaan kuvaaja. En pidä kaikista parasta huolta kamerastani, mutta se ei tarkoita sitä, ettei se kamera olisi minun pikku mussukka, jolle ei saa käydä mitään.

Tietysti, niiden kaikkien "hassujen ja hauskojen ilmeiden, asentojen ja juttujen" lisäksi kuvaan myös perinteisempiä "ollaan vaan ja silleen" kuvia.

En myöskään pelaa niinkään sen päälle onko kuva ylivalottunut, liian tumma, heilahtanut, hiukan epätarkka. Kunhan kuvassa on jotain kiehtovaa, siinä on hauska idea tai siinä on sitä jotakin, mikä saa minut pitämään siitä.

Valokuvaus on taidelaji. Se kuva, mistä yksi pitää, ei ole kaikkien mieleen. Jokaisen olisi kunnioitettava sitä, että jokainen ilmaisee itseään omalla tavallaan. Siinä missä joku pitää ainoastaan potrettien tai maisemien tai kasvojen kuvaamisesta, toiset eivät siitä pidä.

Tiedän, etten ole mikään paras kuvaaja, joka saa tilanteessa kuin tilanteessa hyviä kuvia. Mutta kuitenkin, koko ajan tapahtuu kehitystä. Kameran käsittelytaitoni on muuttunut ja parantunut paljon siitä kun sain kamerani. Kun silloin kuvasin kameran automaattiohjelmilla, nykyisin kuvaan pääasiassa ohjelmalla S (joka on T joissakin kameroissa). Veilä en ole niin hyvä ja itsevarma, osaava tai halukas kuvaamaan M:llä. Sitä, koittaako se päivä joskus vai ei koskaan, en edes minä tiedä.

En haluaisi olla ammatiltani valokuvaaja, ikinä. Haluan pitää valokuvauksen vain harrastuksena. Se, että jokin on "vain" ei ole paha, se riittää minulle. Välillä ärsyttää, kun tulee kausia, ettei minkäänlainen kuvaaminen onnistu. Väillä taas kaikki kuvat ovat kivoja. En tiedä mistä se johtuu. Kaksi päivää, ilma on samanlainen, sama aika vuorokaudesta, sama kamera, samanlainen valaistus, toisena päivänä onnistuu, toisena ei.

Tieto, taito, tuuri.
Minä uskon viimeiseen.
Minulla on vähän teitoa,
jonkinverran (ehkä) taitoa --
Tuuri on se, mikä erottaa hyvän kuvaajan loistavasta kuvaajasta. Sen parhaan kuvan saaminen on yksinkertaisesti kiinni tuurista.
Uskon, että hyvillä laitteilla pääsee pitkälle, mutta loistavan kuvan voi ottaa ihan millaisella kameralaitteella taahansa.

Olen aina pitänyt jollaintapaa taiteellisista kuvista. Se osaanko itse kuvata niitä on, sanotaanko nyt vaikka, katsojan silmässä :D

Haluan tietysti näyttää asioista sen puolen minkä minä näen, onko se puoli sitten se oikea, ken teitää?

Aina välillä haluan löytää kuvista jonkin kivan, jännän yksityiskohdan. Tässätapauksessa valoilmiön.

Kun kuvaamiseni ei onnistu ihan niinkuin sen olisi pitänyt (ylemmässä kyvassa tarkoitukseni oli ottaa täysikuusta hienoja kuvia) rupean pelleilemään eri asetuksilla, kameran heiluttamisella jne. Välillä syntyy jotakin hauskaa, välillä taas ei.

Nyt kun tässä on puhuttu paljon omista mielipiteistä, niin kerrotaampa niitä vielä vähän lisää: kuvien muokkaus. Minusta on väärin, että huonosta, rumasta kuvatsa saa muokkaamalla hyvän, hienon ja kiinnostavan. Tai noh, ehkä tämä on vain katetutta, sillä en itse osaa muokata yhtään mitään. Suuri taito mikä minulla on, on muuttaa kuva mustavalkoiseksi :D Okei, en vihaa kuvien muokkausta. Minusta on väärin, ottaa kunnia upeasta kuvasta joka on muokattu upeaksi.

Itse en muokkaa kuvia, vaikka välillä haluaisinkin osata, vaan lähes kaikki tänne blogiini laittamat kuvat ovat muokkaamattomia, ja jos olen kuvia muokannut, olen aina maininnut sen. Se, että kuvan muuttaa mustavalkoiseksi ei minusta ole "muokkaamista" jos mihinkään tasapainoihin jne ei koske. (heh, en tätäkään osaa selitää järkevästi :D)

Kuten aiemmin sanoin, suurimmassa osassa valokuvausta on (ainakin minun kohdalla) tuuri, ja tätä tuuria ei saa "heittää menemään" sillä, että muokaa kuvista mieleisiään.

Osa ihmisistä pelkää salaman käyttöä. Niin myös minä, aina välillä. Toisinaan salamalla saa aikaan hauskoja lisiä kuviin ja se tuo erilaista valoa ja särmää kuvaan, kuin luonnonvalo. Toisinaan taas salama on suurin viholliseni.

harrastan myös välillä (isäni sanojen mukaan) älytöntä "itsekuvausta". Rakastan kameralle ilmeilyä
Minusta on hölmöä, että ihmisen sanovat: "en mä voi tehdä mitään tyhmää ilmettä, kun kaikki kuvittelee että mä oon koko ajan sen näkönen"
Pah, kaikki tajuaa, että se on tarkoituksella tehty ilme. Mitä hauskempi ilme tai tapahtuma kuvassa on, sitä mielenkiintoisempi ja kivempi se on.
Pilkku. Piste. Huutomerkki.

Jonkinverran myös kuvaan kasveja jne lähikuvina, mutta koska mulla ei ole macro putkea, en saa otettua mitään kovinkaan lähikuvia mistäkään. Mun ostolistalla onkin macro ja fisheye (katsotaan millon mä saan sellaiset hommattua, en todennäköisesti lähiaikoina)

Sanoinko jo, että pidän niistä valoleikeistä ;)
ps. oman nimen kirjoittaminen väärin päin oli aika hankalaa.. Onneksi Julia on helppo kirjoittaa :D
kannattaa kuitenki kokeilla. Kameralla leikkiminen on kivaa. Ei siitä, että painaa laukaisinta ja vähän kokeilee, tapahtu mitään pahaa kenellekään (kunhan pysyy turvallisissa tiloissa, ei hyppimässä keskellä autoteitä tai muutakaan hullua)

pps. Kaikille innokkaille kokeilijoille suosittelen myös Kehity Kuvaajana 52 luovaa kuvausprojektia (Docendo) kirjaa kannen kuva tästä
ja lemmikkikuvauksesta kiinnostuneille Lemmikkikuvaus musti & mirri linssin takaa (Docendo) kirjaa. kannen kuva tästä

Itse olen verraten vähän lukenut valokuvaus kirjoja, sillä niissä höpötetään liikaa vaikeaa teoria asiaa, puhutaan valokuvaus kielellä ties mistä ihmeellisestä ja vaikka olen juuri kerrannut mitä se tarkoittaa, en siltikään ymmärrä. :D Mutta nuo kaksi kirjaa on mun mielestä molemmat tosi hyviä, ja ne molemmat myös löytyy omasta kaapista ;)

Eipä muuta kuin kuvailemaan. Otan mielelläni vastaan myös erilaisia kuvausideoita, ja muutenkin eri postausideoita. En ole (vielä ainakaan) niin itsevarma valokuvauataidoistani, että vinkkejä saa antaa ;)

Olisin mä varmasti saannt aikaan vielä enemmänkin mielipiteitä, kommentteja, kokemuksia ja ajatuksia, mutta en nyt kiusaa teitä enempää. Kaikki blogitekstissä esiintyneet kuvat ovat aikaisemmin täällä blogin puolella esiintyneitä. Anteeksi siitä, etten etsinyt muunlaisia, "uusia" kuvia.