Pilpasuolla

Heissulivei ja hellät tunteet. Blogi on jäänyt jälleen vähemmälle huomiota, syistä x ja y ja z. Meille ei kuulu ihmeellistä, ihan perus arkea ja meininkiä. Työarki tuntuu mahdottoman raskaalta ja uuvuttavalta, mutta kerron siitä mahdollisesti teille myöhemmin. Tai sitten en. Pointtini on kuitenkin se, että minulla on jo pienen tovin mennyt töissä "huonosti", enkä ole melko pitkään aikaan tuntenut tekemääni työtä merkityksellisenä, itseäni edes jollain tasolla hyvänä työssäni saatika kokenut iloa tai innostusta töihin menemisestä. Olen pohtinut paljon omaa työjaksamistani ja työntekoani, ja tämän viikon tapahtumien myötä tehnyt erinäisiä päätöksiä. Tällä viikolla on tapahtunut vaikka mitä mukavaa, mutta duunihommat varjostavat paljon tätä auvoa.

Aloitimme maanantaina koirjuoksun alkeiskurssilla, josta ostimme minulle ja Ruutille nyt aivan brännyt vermeet juoksuhommiin. Ehdimme kerralla tehdä vain muutaman vedon, mutta Ruuti oli ihan super. Se sai paljon kehuja kurssin ohjaajalta innokkuudestaan ja nopeista hoksottimistaan!

Perjantaina taasen pidimme islanninlammaskoiraporukalla omatoimi hakutreenit, joiden jälkeen porukan juniorit - Ruuti ja Viiru - pääsivät vielä kimpassa kirmaamaan viimeisetkin energiat pois! Perjantai-ilta kului mukavasti hyvässä seurassa, kivan puuhan parissa - ja jokainen koira pääsi tekemään kahden hakukierroksen aikana yhteensä kymmenen pistoa! Ja ai että, Ruuti oli väsynyt treenien jälkeen kotiin tullessamme! Ah, ihanaa!

Eilen, lauantaina, taasen käytiin duunikaverini ja tämän nuoren bordercollien Unton kanssa pitkällä lenkillä, ihanassa säässä, ihanassa maisemissa. Koirat pääsivät juoksemaan ja painimaan useammaksi tunniksi, minkä jälkeen meillä molemmilla oli illalla kotona mukavan rauhalliset nuorukaiset.

Tänään lähdettiin Ruutin kanssa aamulenkille Pilpasuolle.
Pilpasuo on valtakunnallinen soidensuojelukohde sekä Naruta 2000-suojelukohde. Suurin osa alueesta on kehittynyt muinaiselle n. 3000 vuotta vanhalle merenrantaniitylle. Pilpasuon alueella on reheviä kuusikoita, kuivia kankaita, oululaisittain harvinaista tervalepikköä – jopa hiekkadyynejä. Erilaisia suotyyppejä löytyy 23. Näitä ovat mm. isovarpuräme, tupasvillaräme, ruohokorpi, nevakorpi, keskiravinteinen saraneva, lyhytkorsineva ja luhtaneva. Lähdepaikoista voi löytää hyvin pieniä lettoalueita. Yksi Pilpasuon nähtävyyksistä on Ala-Korkiakankaan muinaisranta. Ala-Korkiakankaan lakea peittää louhikko, joka oli 6500 vuotta sitten pieni saari merellä. Nykyisin louhikko kohoaa 55 m merenpinnan yläpuolella. (teksti kopioitu täältä) 

Ei sillä, minä en yhtäkään suotyyppiä tai metsätyyppiä tunnistanut (tai edes uhrannut ajatusta mitä ne voisivat olla), mutta maisemat olivat aivan mahtavat ja todella monipuoliset. Voin todellakin suositella Pipasuota retkikohteeksi kelle vain! Haaveilin itse läskipyöräilystä kyseisessä paikassa, mutta itse reittiä ei pyörällä voi mennä, koska se on lähes poikkeuksetta juurakkoinen tai kivikkoinen. Yhdessä lenkin osuudessa oli todella mukvat (olisiko ollut kuivaa kangasmetsää) missä meni todella kivoja hiekkapolkuja - sinne voisi mennä pyöräilemään! Luontopolkuja alueella on kaksi: lyhyt 1 km lenkki sekä pidempi 7 km lenkki. Reiteiltä pääsee jatkamaan pidemmällekin, mutta "tyydyttiin" Ruutin kanssa 7 km lenkkiin.

Ruuti päätti noin 3 km käppäilyn jälkeen pulahtaa suohon ihanaan liejuun, joten sain luvan kanssa lopettaa kuvaamisen ja vain nauttia maisemista.

"onko pakko poseerata kuvissa? haluisin vaan juosta täysii!"