Finally me

Ihminen jaksaa elämää aika hyvin jopa aika väsyneenä. Allekirjoittanut ei ole nukkunut kunnolla nyt varmaankaan kahteen kuukauteen. Onneksi viikonlopuksi pääsee mökille veittämään juhannusta ja päätin, että käännän kaikki herätyskellot pois päältä ja nukkun ja lepään ja syön ja käyn juoksemassa. Ja naatiskelen auringosta (pitäis kuulemma paistaa arska). Tunnen itseni ihan superkalpeaksi albiinoksi, ja kaipaan rusketusta - ja unta.
Älkää kuitenkaan tajutko väärin: en elä läpi mitään burn outtia, mutta olen vain ryvettänyt unirytmini mitä syvimmässä suossa, muutaman päivän lepo tekisi terää, niin että taas jaksaisi. Ja noh, en osaa selittää tätä. Meikäläisestä on kiva tehdä ja touhuta jatkuvasti, mutten saisi kohdella unirytmiäni näin huonosti, pitäisi saada roti siihen, että kello kaksi yöllä ei ole oikea aika mennä nukkumaan, jos aikoo jaksaa herätä joka aamu kahdeksalta. (Olen nimittäin herännyt jo pitkää joka aamu kahdeksalta, vaikka meikäläisen duunissa ei aikaisia aamuja tunnetakkaan)

Saas nähdä myös, että millainen hulivilipäivä huomisesta tulee, kun olisi vapaapäivä aivan buukattuna täyteen ohjelmaa.. :D Mutta hyvähän se vaan, että on tekemistä!

Mut, meikäläisen tarakotus oli siis tulla ilimoittamaa että oon myö elossa.
Ja tänään inspiroiduin ilta-auringosta ja näpsin veikkiksen kanssa parit kuvat ;) Milloinkohan täällä on viimeks ollut näitä meikän omakuvia... No, aika pitkän aikaa sitten :D

Nää on näitä asiallisia kuvia...?

Mut nyt tää toivottaa hyviä öitä kaikille! Tein itseni ja tämän väsymyksen kanssa diilin; jos saadaan päivä kunnialla pulkkaan, niin menen ajoissa nukkumaan (mitä ei olla tehty tässä vähään aikaan) Sitte jaksaa taas huomenna aamulla herätä aikaisin! :)