Lots of Brändöm

Viimekertaisen postauksen tiimoilta olen saanut muutaman yhteydenoton kavereilta ja tutuilta. Serkkuni kanssa sitten juteltiin jonkin aikaa aiheesta ja kyseisen keskustelun perustella päätin, että kirjoitan seuraavaksi sellaisen postauksen, jossa listaan asioita joista pidän itsessäni, jotka ovat hyvin ja joissa olen hyvä . Siinä missä edeltävä postaus oli teemoiltaan ja tyylitään normaalista poikkeava, olen tämän postauksen suhteen hyvin omalla mukavuusalueellani. Rakastan listoja. Olen muutenkin niitä ihmisiä, jotka pyrkivät lähetsulkoon aina keskittymään siihen mikä on hyvää ja näkemään jopa välillä ärsyttävyyteen asti kaikissa tilanteissa jotain hyvää ja positiivista . Varmaankin juuri tämä ominaisuus on yksi niistä, minkä takia olen lähestulkoon aina hyvällä tuulella ja iloinen - en vain jaksa masentua ja surra asioita pitkään, vaan valitsen mieluummin huolettoman ja positiivisen näkökannan asioihin. (En tiedä onko äsken mainitsemani asiat ristiriidassa edellisen postauksen aj...

IS ME AGAINST MYSELF. Tämä postaus on ollut syntyvaiheissa jo useamman kuukauden ajan, en vain ole saanut tuotettua ajatuksiani konkreettiseen, luettavaan, muotoon. Tämän postauksen tarkoituksena ei ole kertätä minkäänlaista myötätuntoa tai säälipisteitä , vaan esittää asiat omasta näkökulmasta ja tuoda ääneen esille päänsisäinen ajatuksenjuoksuni. Tämän postauksen julkaiseminen on minulle myös suuri kynnys, sillä en koe osaavani kirjoittaa aiheesta tai ilmaista itseäni kunnolla. En myöskään koe blogini tyylin olevan tälläinen ajatuksia jakava, enkä koe tällaista tapaa kirjoittaa omakseni. Tämä on suuri hyppy tuntemattomaan. Yhtenä päivänä salilla käydessäni seurailin (lue: kuolasin) muutaman kuuman kollin treenaamista. Tämän seurauksena päädyin taas tuomitsemaan ja mollaamaan itseäni, ulkonäköäni ja kehitystäni, joka junnaa paikallaan. En ole tarpeeksi hyvä. En ole tarpeeksi kaunis. En ole tarpeeksi hoikka. En ole tarpeeksi. Ja kaikista pahimpana: en ole tarpeeksi itsellen...

Myytti: marraskuu on vuoden masentavin kuukausi. Totuus: marraskuu on vuoden masentavin kuukausi. Onneksi vuoden masentavin kuukausi on kohta selätetty. Vaikka pidän itseäni peruspositiivisena, iloisena ja optimistisena tyyppinä, marraskuu vaikuttaa minuun joka ikinen vuosi vieden kaiken haluni poistua talosta, tehdä asioita ja saada aikaan yhtään mitään. Tunnen hirmuista tarvetta mennä nukkumaan kello neljä päivällä. Vellon koko marraskuun yhtä harmaassa ja sateisessa ja pimeässä mielenmaisemassa kuin päivät ympärilläni. Marraskuu on vuoden pimein, rumin ja synkin kuukausi. Ollaan jätetty hyvästit syksyn viimeisille lämpimillä päiville, meitä viisaammat linnut ovat lähteneet etelään (kuten varmaan minunkin pitäisi) pakoon kylmyyttä ja pimeyttä. Missään ei näy enää vihreää. Marraskuun pääväri on ruskea, harmaa ja musta. Se, joka väittää, että marraskuu on hyvä kuukausi, valehtelevat itselleen ja meille muille. Marraskuun pimeys imee kaiken energian ja ilon ainakin allekirjoittaneesta. ...

On olemassa hyviä kuvia. Ja sitten on olemassa lempi kuvia. Hyvät kuvat ovat niitä otoksia, joita lisäilen blogiin aina kuvausreissun jälkeen. Parhaat reissun kuvat. Lempi kuvat ovat niitä, jotka esiintyvät blogissa aina uudestaan ja uudestaan. Täytekuvina aiheeseen liittyvissä postauksissa ja kaiken maailman esittelysivuilla, listoissa. Aina vain uudestaan ne samat, jo useaan otteeseen nähdyt kuvat pomppaavat esiin. Aina vain uudestaan ja uudestaan. Samat kuvat pyörivät blogin bannerissa kyllästymiseen asti. Siitä tunnistaa lempi kuvat. Ainakin minun kohdallani. Hyvät kuvat saattavat olla kauniita ja niissä on hyvä ajatus, ja ne ovat teknisesti oikeaopillisesti otettuja. Hyvässä kuvassa Iitasta koira näkyy kuvassa kokonaisena, taikka kuva on rajattu oikein. Horisontti on suorassa, asetukset kohdillaan, valotus oikein ja sitä rataa. Koira näyttää siistiltä ja sen asento on hyvä ja ylväs.  Minun (ja varmaan kaikkien muidenkin) lenpikuvissani täytyy olla jotain . Joko kau...

**Seuraava teksti on puhdasta ajatuksen virtaa. Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia aiheenvaihdoksia ja punaisen langan katoamista. Ajatus tästä tekstistä oli paljon heinompi päässäni, mutta minkäs sille mahtaa, kun ei ole verbaalisen penaalin terävin kynä.** Olen tämä päivän aikana lukenut neuroanatomiaa ja fysiologiaa jo viisi tuntia, ja tuossa äsken, kellon lyödessä noin 20.00 sanoivat aivoni viimeisetkin osat itsensä irti tenttiin pänttäämisestä. Ihmisen aivot ja hermosto on vain niin monimutkainen systeemi, ettei tällainen tavallinen tallaaja, joka meinasi aina silloin tällöin nukahtaa luennolle, saa iskostettua päähänsä sitä kaikkea tietoa - etenkään yhdessä päivässä. Iitan kanssa lenkillä ollessani rupesin miettimään millaiseen suohon olen itseni taas kerran kaivanut. Minulla on perjantaina tentti juuri edellä mainitusta neuroanatomiasta ja fysiologiasta, maanantaina tentti lastenneurologiasta (joka menee vielä huonommin) ja keskiviikkona psykologian n. 8 sivuisen tehtävän pala...

Kävin tänään kampaajalla. Nyt mulla on hirveä kriisi tukkani suhteen, kun en enää osaa asetella ja laittaa sitä kunnolla. Ehkä se tästä lähtee taas sujumaan. Pitää taas totutella. Apua. Miten mä taas nyt osaan jonkun tälläsen tukan kanssa elää...? Ps. mulla on ihan hirveä muuttokuume, enkä saa iltaisin kunnolla unta, kun vain suunnittelen sisustuksia. Kamalaa! Oltiin myös eilen Polin Approssa muutaman luokkalaiseni kanssa (ja yhden tradenomin) ja oli kyllä hauskaa! Nyt on hyvä taas kaikki tulevaisuuden viikonloput lusmuilla töissä, biletys kaukana poissa mielestä.

Tänään on Iitan synttärit. Mummo täytti 9 vuotta. Olen jo alkanut suunnitella Iitalle hirmusuuria synttäribileitä ensivuodelle, kun se täyttää kymmenen. Iita "nautti" syntymäpäivästään sadesään lenkillä (yäk). Se sai aamusta kaluttavakseen hirven luun (nam). Kävin myös ostamassa koiruudelle viimein uuden flexin ja kävimme kokeilemassa sitä sateessa (iitan mielestä kyseenalaista toimintaa). Lisäksi ostin koiralle pussillisen herkkuja ja muutaman paketin luita (nam). HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ IITA 9 VUOTTA!    Iita n. 9 vkoa vs. Iita n. 9 vuotta Toivottavasti Iita pyörii mukana kuvioissa vielä pitkään. " T he day God made Dogs He just sat down and Smiled " " W hoever said that diamonds are a girls best friend... Never owned a dog "