H niinkuin Hirmuinen päivä

Tänään oli hirmuinen päivä pikkukissan elämässä. Se koki erittäin suuren järkytyksen ja sen pieni elämänkuva järkkyi. Veeti tapasi elämänsä ensimmäisen koiran. Koe-koirana toimi ystäväperheemme rauhallinen ja erittäin kiltti cavalier-uros Axu, joka välittää kissoista niinkin paljon, kuin ei lainkaan.

Veetin reaktio koiraan oli taas kaikkea muuta kuin ei lainkaan. Se sai hirmuisen sätkyn. Pieni hetki kissanpennulla kesti yhdistää ovesta sisään astuva eläin jonkinlaiseksi vaaraksi. Muutaman sekunnin koiraa tuijotettuaan, kasvoi pentu kooltaan (ainakin omasta mielestään) kaksinkertaiseksi, kuului hirveä tussahdus (mikä oli jonkinlanen yhdistelmä sähinää), pentu hyppäsi metrin suoraa ilmaan ja pinkaisi ylös piiloon. Ylhäältä raapimapuultaan pentu sitten tuijotti ja vahti pelottavaa koiraa, välillä sähisten ja muristen (ja karvat ihan pörröllä). Koira kuitenkin kiinnosti: aina kun se katosi näköpiiristä piti kuikuilla sen perään.

Lopulta pentu uskaltautui syömään herkkuja ja kerran jopa laskeutui alas puustaan (vain kiivetäkseen äkkiä takaisin ylös). Jossain vaiheessa iski kuitenkin väsy. Pentu pisti maaten ja sulki silmänsä. Ja uskalsi nukkua. Toivoi kai heräävänsä niin, ettei pelottava koira enää ole paikalla. Toivoa sai.

Loppupäivän pentu on ollut ihan poikki. Se on vain nukkunut ja varmaankin prosessoinut päässään sitä mystistä ja pelottavaa eläintä, jonka me koirana tunnemme.


Ensimmäisessä kuvassa koira on näkyvissa ja pikkukisun ilme järkyttynyt. Toisessa kuvassa koira on kadonnut näkyvistä ja ilme muuttuu heti kiinnostuneeksi.. Kun taas alla olevassa kuvassa Axu jälleen lähestyi...



Lopulta sitä oltiin ihan näin:

Sielä puussa se tyytyväisenä nukkuu :)

Ero yllä olevan, pröystäilevän ja pelokkaan pikkukatin ja tämän tyytyväsenä makoilevan pennun välillä on aikas suuri ;)

Kun koiran liikkui, kiinnostus heräsi jälleen. Ja hirmunen tuijotus.

Katsotaan vain millaisen shown ja härdellin pentu järjestää "kostoksi" yöllä nukuttuaan koko päivän ;)