Let me introduce ... Veeti
Yksi allekirjoittaneen "elämän to do"-listan (kts. before i die-postaus, jossa listaa joistakin asioista) kohta on nyt viimein raksitettu. En sainoisi, että tämä kohta vielä mitenkään tehty on, ihan lähtö kuopissaan, mutta raksi siihen ruutuun on nyt viimein kuitenkin saatu.
Olen jo aikoja sitten, mm. vuonna 2012 kirjoittanut aiheeseen liittyvän postauksen, ja kertoillut usein unelmastani täällä blogissakin.
Unelmallani on kuitenkin ottanut pitkän aikaa toteutuakseen. Mutta eikö se niin ole, että hyvää kannattaa odottaa?
Olen nimittäin viimein ylpeä kissanomistaja. Eilen kävimme mummoni kanssa hakemassa kotiin pörröisen, suloisen, harmaan nappisilmän, Veetin.
Kissanpennun myyjään otin reippaat puolitoistakuukautta sitten yhteyttä Torissa nähdyn ilmoituksen perusteella. Kissanpentu sijaisti niinkin kaukana Vantaalta, kuin Turun lähistöllä, mutta päätin siitä huolimatta kokeilla onneani. Olin jo useasta pennusta laittanut viestiä tuloksetta, joten olin tämänkin yrityksen onnistumisesta hiukan pessimistinen. Samana iltana sain kuitekin vahvistuksen siitä, että pentu olisi vielä vapaana ja koti minun luonani kuulostaa erittäin hyvältä. Olin ällikällä lyöty - herranen aika, minusta tulee viimein kissanomistaja!
Noin puolentoista kuukauden odotus oli pitkä ja tuskallisen hidas. Sain onneksi säännöllisesti kuvia nopeasti kasvavasta pennusta. Pennun ollessa hiukan yli kahden kuukauden ikäinen, lähdimme sitä äitini kanssa katsomaan. Olin ihan myyty.
Alkuperäinen unelmani ruskearaidallisesta, valkomerkkisestä poikakissanpennusta oli pikkuhiljaa muuttunut niin, että etsiskelin myös tasaisen harmaita pentuja. Tarkat kriteerinit löystyivät ajan saatossa, ja lopulta luokseni muuttikin asumaan tasaisen harmaa pentu, valkoisilla merkeillä.
Tervetuloa kotiin, Veeti.
Future Crazy Cat Lady.. here I come. One cat closer. <3
Tähän mennessä pentu vaikuttaa aivan mahtavalta pakkaukselta. Se on rohkea, kiinnostunut aivan kaikesta ympärillä tapahtuvasta, leikkisä ja seurallinen. Viime yön se nukkui meikäläisen vieressä ja aina kun sitä rapsutti, alkoi hirmuinen kehrääminen.
Kuvia pennusta on ihan mahdotonta ottaa, sillä se on ihan hirmuisen nopea liikkeissään, mutta yrittäähän aina voi ;) Yritän kinkkua apuna käyttäen ottaa joku päivä ihan kunnon poseerauskuvia teille!
Olen jo aikoja sitten, mm. vuonna 2012 kirjoittanut aiheeseen liittyvän postauksen, ja kertoillut usein unelmastani täällä blogissakin.
Unelmallani on kuitenkin ottanut pitkän aikaa toteutuakseen. Mutta eikö se niin ole, että hyvää kannattaa odottaa?
Olen nimittäin viimein ylpeä kissanomistaja. Eilen kävimme mummoni kanssa hakemassa kotiin pörröisen, suloisen, harmaan nappisilmän, Veetin.
Kissanpennun myyjään otin reippaat puolitoistakuukautta sitten yhteyttä Torissa nähdyn ilmoituksen perusteella. Kissanpentu sijaisti niinkin kaukana Vantaalta, kuin Turun lähistöllä, mutta päätin siitä huolimatta kokeilla onneani. Olin jo useasta pennusta laittanut viestiä tuloksetta, joten olin tämänkin yrityksen onnistumisesta hiukan pessimistinen. Samana iltana sain kuitekin vahvistuksen siitä, että pentu olisi vielä vapaana ja koti minun luonani kuulostaa erittäin hyvältä. Olin ällikällä lyöty - herranen aika, minusta tulee viimein kissanomistaja!
Noin puolentoista kuukauden odotus oli pitkä ja tuskallisen hidas. Sain onneksi säännöllisesti kuvia nopeasti kasvavasta pennusta. Pennun ollessa hiukan yli kahden kuukauden ikäinen, lähdimme sitä äitini kanssa katsomaan. Olin ihan myyty.
Alkuperäinen unelmani ruskearaidallisesta, valkomerkkisestä poikakissanpennusta oli pikkuhiljaa muuttunut niin, että etsiskelin myös tasaisen harmaita pentuja. Tarkat kriteerinit löystyivät ajan saatossa, ja lopulta luokseni muuttikin asumaan tasaisen harmaa pentu, valkoisilla merkeillä.
Tervetuloa kotiin, Veeti.
Future Crazy Cat Lady.. here I come. One cat closer. <3
Tähän mennessä pentu vaikuttaa aivan mahtavalta pakkaukselta. Se on rohkea, kiinnostunut aivan kaikesta ympärillä tapahtuvasta, leikkisä ja seurallinen. Viime yön se nukkui meikäläisen vieressä ja aina kun sitä rapsutti, alkoi hirmuinen kehrääminen.
Kuvia pennusta on ihan mahdotonta ottaa, sillä se on ihan hirmuisen nopea liikkeissään, mutta yrittäähän aina voi ;) Yritän kinkkua apuna käyttäen ottaa joku päivä ihan kunnon poseerauskuvia teille!
En ole tippaakaan kissaihminen mut tää otushan on oikeasti suloinen!:D Onnea uudesta perheenjäsenestä! <3
VastaaPoistaKiitos paljon! <3 Tää on todellinen sydäntenmurskaaja, joka oli tulossa itse kirjoittamaan sulle ihan vastaustakin. Sitä jostain syystä kiinnostaa hirmuisesti tietokoneen näppäimistön päällä kävely.... (vaikkei omistaja ihan niin innoissaan ole asiasta) ;)
Poista