Luontainen Crazy Cat Lady

Jotkut ovat luontaisia äitejä, siskoja tai hoivaajia ja huolenpitäjiä. Toiset taas ovat omassa elementissään jossain tietyssä työssä tai harrastuksessa. Toisilta opettaminen tai muiden johtaminen tulee kuin itsestään.

Meikäläinen on luontainen lemmikin omistaja. Minusta ei ole mitään ihanampaa, kuin eläimen mukanaan tuomat rutiinit. Aamulla herättyäni annan Veetille ruuan ja leikitytän sitä samalla kun teen omia aamuaskareitani. Koulun tai töiden jälkeen tulen kotiin viettämään hiukan aikaa elukan kanssa. Saatan leikkiä useita tunteja Veetin kanssa päivässä ja välillä vain katsella kun se puuhaa omia juttujaan. Vien Veetiä ulos valjaissa ja vain seurailen kuinka se nauttii puussakiipeilystä.

Samalla tavalla Iitan kanssa. Vaikka välillä ärsytti rytmittää koko päivä koiran lenkitysten mukaan, on se kuitenkin suuri osa minua ja kaipaankin juuri koiran lenkitystä. Minusta on ihanaa käydä joka päivä (vaikkakin välillä vastentahtoisesti ja/tai hirmuisella kiireellä) koiran kanssa lenkillä ja ylipäätänsä olla ulkona.

Olen omassa elementissäni koirista tai kissoista puhuttaessa, pohdiskellessani Veetin ruokintaa tai sen ja Iitan kuiva tänne blogiin jakaessani.

Tulevaisuuden kuvani eivät täyty pelkästään asunnoista, autoista ja erilaisista kokemuksista, vaan myös kissoista, koirista, lampaista ja alpakoista. Ja kanoista. Ja hevosharrastuksesta.

Minusta on myös huvittavaa millaiseen crazy cat lady modeen olen siirtynyt näinkin nopeasti. Veeti on ollut luonani nyt kuukauden.

Yllä olevat kaksi kuvaa on otettu 8.8. (eli aikas kauan aikaa sitten jo), kun käytiin mummilla leikkimässä Oliverin kanssa. Ehkä sitä pitäisi ottaa kameralla jotain uusia kuvia, ihan vain vertailukohteeksi. Pikkukissa on kait kasvanut jonkin verran, vaikkei sitä niin omaan silmään huomaa...

Pikkukisu on myös käynyt eläinlääkärissä ensimmäisessä rokotuksessa ja sille laitettiin samalla reissulla mikrosiru. Pentu oli täysin terve ja erittäin hyvin kehittynyt ja saikin letkeästä käytöksestään ja uteliaasta ja lunkista luonteestaan kehuja lekurilta. Parin viikon päästä on uusintarokotuksen paikka ja ensiviikolla pentu saa jälleen matolääkkeen.

Sen jälkeen eläinlääkärin vastaanotolle mennäänkin viemään Veetin kaikki vähäinenkin miehisyys, varmaankin joskus kahdeksan kuukauden iässä. Mutta ei kerrota siitä mitään pikkukisulle ;)

Saas nähdä milloin sitä saa kirjoitettua jotain järkevää. Viimeisimmästä postauksesta on aikaa... aikas kauan nimittäin ;)