Meille ei kuulu oikein mitään
Viimeisimmästä blogitekstistä tulee taas pian kuluneeksi viikko. Miten se aika rientää niin nopeasti?
Meille (hehe) ei kuulu mitään erikoista. Kissanpentu riehuu ja meikäläinen viilettää milloin missäkin. Pentua on lähes joka päivä joku tullut katsomaan, edelleen. Joka kerralla ei kuitenkaan enää käy uusi tyyppi. Se myös oli ensimmäisen kerran oikeasti pitkää ja ns. työpäivän verran yksinään torstaina, kun kävimme moikkaamassa mummoamme maalla. Sen pitääkin hiukan tottua yksinoloon, sillä palasin juuri takaisin töihin loman jälkeen ja lisäksi ihan pian, noin viikon päästä nimittäin, minulla jatkuu taas koulu.
Koulu ja työrupeama näyttää ihan hirveältä loppuvuodesta. Pitkää päivää koulussa ja ainakin nyt sen verran mitä olemme vuoroja eteenpäin saaneet, niin myös paljon töitä. Kisu joutuu siis päivittäin olla yksin. Voi pikku rukkaa. Ainut vain, että se tuntuu nauttivan niistä päivistä kun olen enemmän poissa. Ollessani kotona se puuhailee ja hääräilee lähes koko ajan, mutta ollessani poissa se varmaankin vain nukkuu. Pentu tuntuukin tässä viimeisen viikon aikana rauhoittuneen hirmuisesti siitä viikon takaisesta villikosta.
Kyllä se edelleen vetää rallia täällä, häntä mutkalla ja tekee tuhmuuksiaan aina sillointällöin, mutta kuitenkin se tuntuu sopeutuneen jo asumaan täällä ja osaa välillä vähän rauhoittuakin.
Pennun kanssa oltiin tälläviikolla jopa ihan pitkää ulkona, mutta viime päivinä se on viihtynyt ulkoilmassa vain noin 10 minuuttia. Toisena päivänä oli liian tuulista ja toisena päivänä hirrrmuisen pelottavat koirat kulkivat läheistä tietä pitkin - ja sitten oli juostava hirmuista vauhtia ovelle.
Okei, mitäköhän muuta tähän elämään enää kuuluu kuin kissanpentu? Öhh.. En tiedä. Olen ainakin ihan mukavasti nähnyt kaikkia kavereita heidän tullessa katsomaan pentua, jos ei muuta.
Tänään menen kuitenkin pitkäksi aikaa töihin. Nauttikaa te kuitenkin tuosta aurinkoisesta säästä ;)
Ennen töihin menoa minulla ja äitillä on kuitenkin pieni yllätys Veetin pään menoksi. Äiti JA IITA nimittäin tulevat kylään. Pentu saa varmaan taas vähintään sydänkohtauksen ja kyttää koiraa koko ajan - mutta ainakin se sitten on väsynyt kun lähden töihin.
Edelleen odottelen sitä kissavapaata postausta. Saa nähdä milloin kiinnostus herää jonkin järkevän kirjoitamiseen... (vaikka ihankuin minä mitään järkevää koskaan kirjoittaisin...)
Meille (hehe) ei kuulu mitään erikoista. Kissanpentu riehuu ja meikäläinen viilettää milloin missäkin. Pentua on lähes joka päivä joku tullut katsomaan, edelleen. Joka kerralla ei kuitenkaan enää käy uusi tyyppi. Se myös oli ensimmäisen kerran oikeasti pitkää ja ns. työpäivän verran yksinään torstaina, kun kävimme moikkaamassa mummoamme maalla. Sen pitääkin hiukan tottua yksinoloon, sillä palasin juuri takaisin töihin loman jälkeen ja lisäksi ihan pian, noin viikon päästä nimittäin, minulla jatkuu taas koulu.
Koulu ja työrupeama näyttää ihan hirveältä loppuvuodesta. Pitkää päivää koulussa ja ainakin nyt sen verran mitä olemme vuoroja eteenpäin saaneet, niin myös paljon töitä. Kisu joutuu siis päivittäin olla yksin. Voi pikku rukkaa. Ainut vain, että se tuntuu nauttivan niistä päivistä kun olen enemmän poissa. Ollessani kotona se puuhailee ja hääräilee lähes koko ajan, mutta ollessani poissa se varmaankin vain nukkuu. Pentu tuntuukin tässä viimeisen viikon aikana rauhoittuneen hirmuisesti siitä viikon takaisesta villikosta.
Kyllä se edelleen vetää rallia täällä, häntä mutkalla ja tekee tuhmuuksiaan aina sillointällöin, mutta kuitenkin se tuntuu sopeutuneen jo asumaan täällä ja osaa välillä vähän rauhoittuakin.
Pennun kanssa oltiin tälläviikolla jopa ihan pitkää ulkona, mutta viime päivinä se on viihtynyt ulkoilmassa vain noin 10 minuuttia. Toisena päivänä oli liian tuulista ja toisena päivänä hirrrmuisen pelottavat koirat kulkivat läheistä tietä pitkin - ja sitten oli juostava hirmuista vauhtia ovelle.
Okei, mitäköhän muuta tähän elämään enää kuuluu kuin kissanpentu? Öhh.. En tiedä. Olen ainakin ihan mukavasti nähnyt kaikkia kavereita heidän tullessa katsomaan pentua, jos ei muuta.
Tänään menen kuitenkin pitkäksi aikaa töihin. Nauttikaa te kuitenkin tuosta aurinkoisesta säästä ;)
Ennen töihin menoa minulla ja äitillä on kuitenkin pieni yllätys Veetin pään menoksi. Äiti JA IITA nimittäin tulevat kylään. Pentu saa varmaan taas vähintään sydänkohtauksen ja kyttää koiraa koko ajan - mutta ainakin se sitten on väsynyt kun lähden töihin.
Edelleen odottelen sitä kissavapaata postausta. Saa nähdä milloin kiinnostus herää jonkin järkevän kirjoitamiseen... (vaikka ihankuin minä mitään järkevää koskaan kirjoittaisin...)
Kommentit
Lähetä kommentti