Lots of Brändöm

Helmikuu tuli ja meni.  Elämä rullaa paikallaan, maapallo pyörii ympyrää. Kuukaudet (ja hui, vuodet) vierii.  Vastahan me oltiin Essin kanssa Lontoossa haistelemassa suurkaupungin ilmaa. Nyt siitäkin on jo yli kaksi kuukautta. Vastahan se viikko alkoi ja huomenna se jo päättyy. Vastahan tämä kuukausi alkoi ja kaikki nyt jo koettu oli vielä edessä. Olen, monen kaverini tavoin, viimeaikoina kärsinyt (meidän parikymppisten keskuudessa) yleisestä elämänahdistus syndroomasta. Sitä vain tuntuu, että oma elämä ja arki ei ole tarpeeksi . Päivät, viikot ja kuukaudet tuntuvat toistavan itseään - koulua, töitä, koulua ja taas töitä. Sitä ahdistaa se, mitä tulevaisuudessa mahtaa tapahtua (ja toivottavast tapahtuu) ja se, ettei ole vielä saavuttanut mitään. Tuntuu, kuin elämän hiekka valuu sormien välistä, kuin tiimalasissa - ilman, että siitä saa muotoiltua mitenkään oman näköistä. Vaikka oikeastihan tämä ei ole totta. Nautin kyllä arjestanikin. Tämä viikko on ollut hirmuisen ...

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olin kuvaamassa kaverini siskon Wanhojen Tansseja. Meille oli ilmoitettu tunti liian myöhäinen aika, ja saavuimme lopulta 45 minuuttia myöhässä. Hups. Sain kuitenkin jonkinverran photoja napsittua (sekä ne kuulema  tärkeimmät pose- ja ryhmäkuvat otettua tanssimisen jälkeen) ja nähtiin hauska oma tanssi. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että mikään muu oma tanssi ei voita meidän Omaa Tanssia, silloin neljä vuotta sitten kun tanssittiin se. Essin kanssa kovasti kaivattiin takaisin tanssimaan. Ja lukioon. Olisi niin helppoa (ei sillä, että tällähetkellä meikäläiselläkään olisi mitenkään järin vaikeaa koulussa...) Minusta Metropoliassa pitäisi myös järjestää jotkin tanssijaiset .... Ja niin ihania pukuja. Kauniita kimuleita ja poitsut komeina puvuissa.  Ihana prinsessapäivä. Ainut mikä ei ollut niin ihana, oli hallin punainen valaistus, joka sai kaikki hehkumaan kuvissa punaisena. ...

Wanhojentanssit olivat ja meikäläinen oli yksiä niistä kuvaamassa. Koska armas tanssija oli ilmoittanut minulle ja siskolleen väärän ajan, saavuimme tyylikkäästi 45 minuuttia myöhässä. Nähtiin onneksi muutama perinteinen tanssi ja se "must see" oma tanssi. Ja otettiin niitä photoja (jälleen sellainen määrä, ettei mitää rajaa) Ps. Jahka ehdin ne "muutamat" kuvat käydä läpi, niin varmaankin jaan täälläkin muutaman. Ystävänpäivä tuli ja meni ilman sen kummempia ihmettelyjä. Meikäläinen ei ole koskaan ollut millääntavalla ystävänpäivä fani. En edes lähettänyt yhdellekään kaverille viestiä aiheesta. Hyvänä ystävänä onneksi vastasin minulle lähetettyihin viesteihin. Ystävänpäivän kunniaksi kuitenkin lähdin aamusta shoppailemaan kaikkea kivaa perheen kanssa ja iltapäivästä juoksemaan Manic Run ystävän kanssa. Manic Run oli hauska! Meikäläinen oli ihan hikinen 40 minuutin juoksun jälkeen. Esteiden kiipeäminen pitkin rataa oli myös yllättävän rankkaa! Juostiin viisi ...

Mikään ei saa suomalaisia ulos talvikoloistaan niin tehokkaasti kuin auringonpaiste . Kyseinen valoilmiö on Suomen talvessa niin harvinaista herkkua, että se saa synkimmänkin risukasan kuhisemaan. Oli se sitten keskitalven kaunis ja aurinkoinen pakkaspäivä (jolloin ladut täyttyvät hiihtäjistä ja tienposket vähintään innokkaista koiranulkoiluttajista) taikka tällainen ihanan keväinen ja lämmin päivä, mistä olemme parit viimepäivät saaneet nauttia (jolloin tiet täyttyvät juoksijoista ja muista lenkkeilijöistä). Bongasin tänään myös "kevään" ensimmäiset mopoilijat - ihan kolmin kappalein. Ei sillä, vaikka virallisesti helmikuu kait kuuluu niihin talvikuukausiin, olemme onneksi pääset nauttimaan luonnon lupauksesta keväästä. Olen niitä ihmisiä, joihin auringonpaiste vaikuttaa suuresti. En välttämättä huomaa sitä talvella muutoin, mutta joka kerta auringon kurkkiessa (kuten tänään ja eilen) on elämä paremmin, hymyilyttää, mikään ei haittaa ja kaikki näyttää valoisalta. Anatomi...

Tein yhtenä iltana miljoonittain erilaisia testejä jollain hauskalla sivustolla. Testien tekeminenhän on ainakin toisiksi paras tekeminen siinä vaiheessa, kun pitäisi oikeasti aktiivisesti osallistua koulun moodle keskusteluun tai mennä nukkumaan, jotta jaksaa seuraavana aamuna herätä aikaisin ja pirteänä töihin (tai molempia, minuntapauksessani). In your dreams. Selvitin muummuassa sen, että minun olisi pitänyt mennä naimisiin jo 19 vuotiaana, sori se juna meni jo. En muista mistä testistä tämä luonneanalyysi tuli (todennäköisesti jostain " millainen ihminen olet valitsemiesi kuvien perusteella ") mutta se oli senverran oikeaan osuva, että ajattelin jakaa sen teille(kin). Olet ystävällinen, hurmaava ja kiltti. Tulet toimeen lähes kaikkien kanssa. Yrität kovasti olla ärsyttämättä ketään. Tiedät, kuinka ihmiset saadaan viihtymään yhdessä. Joskus olet hiukan pinnallinen ja vastuuton, mutta kun on kyse tärkeistä asioista, tiedät kuinka toimia. Olet villi, hullu ja todelline...

Meikäläinen on viimeaikoina paljon mietiskellyt blogiani, sen tyyliä, omaa tyyliäni olla bloggaaja sekä blogin sisältöä ja suuntaa. Tällä blogilla ei todellakaan ole suuntaa.  Ei onneksi oltu Irlannissa ihan niin hukassa, kuin kuva antaa ymmärtää - vai oltiinko? Lueskelin joskus jotain tekstiä, missä sanottiin, että blogilla pitäisi menestyäkseen olla tietty kohderyhmä ja aihealue , josta kyseinen blogi kertoo. Eikös sitä vaan mimmi voi mennä enemmän metsään. Meikäläisen blogissa esitellään allekirjoittaneen elämää koulunkäynnistä ja töistä harrastuksiin ja valokuvista omiin ajatuksiin. Kirjoitus tyyli vaihtelee pelkistä kuvista aakkoslitojen kautta pitkiin tekstipläjäyksiin. Blogillani ei ole säännöllistä päivitystahtia. Siinä missä yhtenä kuukautena julkaistaan kirjoitusta toisensaperään, saattaa seuraavassa kuussa olla yllättävä bloggaustauko, kun postauksia ilmestyy julkaisuun nolla. Blogini ei kerro pelkästään valokuvauksesta (ja oikeastaan se ei ole koskana kertonut v...