Mitä mun blogini (on ja) ei ole?

Meikäläinen on viimeaikoina paljon mietiskellyt blogiani, sen tyyliä, omaa tyyliäni olla bloggaaja sekä blogin sisältöä ja suuntaa. Tällä blogilla ei todellakaan ole suuntaa. 

Ei onneksi oltu Irlannissa ihan niin hukassa, kuin kuva antaa ymmärtää - vai oltiinko?

Lueskelin joskus jotain tekstiä, missä sanottiin, että blogilla pitäisi menestyäkseen olla tietty kohderyhmä ja aihealue, josta kyseinen blogi kertoo. Eikös sitä vaan mimmi voi mennä enemmän metsään. Meikäläisen blogissa esitellään allekirjoittaneen elämää koulunkäynnistä ja töistä harrastuksiin ja valokuvista omiin ajatuksiin. Kirjoitus tyyli vaihtelee pelkistä kuvista aakkoslitojen kautta pitkiin tekstipläjäyksiin. Blogillani ei ole säännöllistä päivitystahtia. Siinä missä yhtenä kuukautena julkaistaan kirjoitusta toisensaperään, saattaa seuraavassa kuussa olla yllättävä bloggaustauko, kun postauksia ilmestyy julkaisuun nolla. Blogini ei kerro pelkästään valokuvauksesta (ja oikeastaan se ei ole koskana kertonut valokuvauksesta, vaan jakanut ainoastaan kuvia). Ja en todellakaan ole syvällisiä ajatuksia jakava mielipidebloggaaja (mitä olen tässä parin viime kuukauden aikana yrittänyt esittää kovasti).

Meikäläisen lukijakunta rajautuu kahden käden sormilla laskettavissa oleviin tuttuihin. Muutama täti sun muu käy varmaankin ihan vaan mielenkiinnosta katsomassa, että mitäs se sukulaispimu sinne blogiinsa tälläkertaa skriivailee. Muutama kaverini lukee blogiani varmaankin vain kaverin velvollisuudesta - kyllä meikäläinenkin kavereiden blogeja lukisi, jos yksikään heistä bloggaisi. En jaa tekstejäni missään muualla kuin Facebookissa, mutta koska profiilini on yksityinen ja supersalainen (todennäköisesti vain oikeasti luulen niin) eivät ulkopuoliset nää mitään "jakojani".

Välillä minua ärsyttää, ettei blogillani ole lukijoita. Haluaisin tietää mistä juuri sillä ruudun toisella puolella oleva ihminen haluaisi lukea. Haluaisin, että tekstejäni kommentoitaisiin ja saisin olla vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa. Mutta toisaalta, mitä enemmän lukijoita blogillani olisi, sitä varmemmin saisin myös negatiivista ja ikeää palautetta kaikesta mitä teen. Ja vaikka välillä toivoisin, että blogillani olisi jonkinlaista merkitystä jollekulle muullekin, joku odottaisi postauksiani ja haluaisi minun jatkavan kirjoittamista ... niin kuitenkin lopulta kirjoitan koko roskaa jo kohta neljättä vuotta vain itseni takia. Eli suomeksi: välillä minulla on sellainen tunne, että kirjoitukseni katoavat netin valtaisaan bittiavaruuteen, postaukseni ovat vain yksinäinen huuto tyhjyydessä ja merkityksettömiä (mitä ne todennäköisesti ovat). Mutta ei anneta tämän häiritä. Pitää nimittäin tehdä sitä mistä nauttii ja meikäläinen nauttii tällähetkellä tästä.

Tässä kuitenkin muutama asia, mitä blogistani ei koskaan tule

RUOKABLOGI. Olen joskus sillointällöin esittänyt blogissani muutaman epämääräisen reseptin - pääasiassa blogin joulukalenterin yhteydessä. Olen totaalinen täystuho kyökin puolella, en todellakaan omassa elementissäni. Ja lisäksi minua ei kiinnosta kokkaaminen, ruuanlaitto taikka ylipäätänsä ruokablogin pitäminen. Ruoka ja minä sovimme yhteen silloin kun kyse on syömisestä. Ruuanlaitto ja minä emme sovi yhteen. Voin vain kateellisena lueskella kaiken maailman leivontablogeja ja ihailla heidän tekemiä luomuksiaan.


FITNESSBLOGI. En ole vielä kohdannut yhtäkään minua kiinnostavaa, minua aiheensa äärelle pysäyttävää saatika omaperäistä fitnessblogia. Joka ikinen "mukamas hyvä" fitnessblogi on taustaltaan valkoinen, banneri on iso ja siinä keimailee yleensä joko kirjoittajan haba taikka perse (pahimmassa tapauksessa molemmat). Blogi on täynnä vinkkejä siitä täydellisestä ruokavaliosta, erilaisia vähä rasvaisa/hiilarisia/mitälie reseptejä, täydellisiä pepputreenejä ja pähkäilyjä siitä, kuinka fitnesss on parantanut kirjoittajan elämän. Before anf after postauksia tukemaan edellämainittua asiaa. Kaikki fitnessbloggaajat antavat blogeissaan sellaisen vaikutelman, että heidän elämänsä menee täydellisesti ja ainakin meikäläisen silmään heidän alkoholi- ja amarillo (super premium) big burgervapaa elämäntyylinsä vaikuttaa erittäin säntilliseltä, suorituskeskeiseltä ja kuivalta. Ihankuin hauskaa voisi pitää ainoastaan salilla painojen kanssa. Blääh.

Ihan ensimmäisenä sanottakoon, että fitnessblogia ylläpitääkseen pitäisi ehkä hiukan tietää siitä hyvästä ruokavaliosta, elämäntavoista ja siitä itse fitneksestä ja treenaamisesta jotain. Mieluiten vähän enemmän kuin jotain. Joten älkää huoliko: miekäläisestä ei koskaan tule fitnessbloggaajaa. Blogi ei tule koskaan täyttymään perfect booty kuvista. Eikä etenkään niistä vähäkalorisista reseptesitä (taikka bebatreeneistä).


SISUSTUSBLOGI. Kaikki sisustusblogitkin ovat aika samanlaisia. Tai sitten olen vain eksynyt huonoihin sisustusblogeihin (tai no, en huonoihin - vaan minua itseäni epäkiinnostaviin). Me suomalaiset ylipäätänsä ollaan tykästyneitä yhdistelmään valkoinen ja musta (blaah, tylsää). Kaikki siustusbloggareiden kämpät (kuin myös sisustuslehdet) ovat tismaalleen samaan tyyliin sisustettuja, tylsiä, värittömiä ja "persoonattomia". Kuvissahan sellainen näyttää erittäin hyvältä ja kauniilta, mutta kuinka paljon asujan omaa persoonaa sellainen tyyli ilmetää? Katsotaan vain, että sittenkun muutan, täyttyy blogini erilaisista sisustusjutuista.. Ja sisustan kämppäni ikealla ja mustalla ja valkoisella. Tai sitten ei. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta sen tiedän, että vakavasti otettavaa sisustusblogia ei Lots of Brändömistä koskaan tule.

TYYLIBLOGI. Onko tyyliblogi edes oikea "blogityyppi"? Meinaan siis niitä blogeja, joita pitää joku muotitetoinen shoppailuholisti, jolla on ilmiselvästi massia (taikka yhteistyötahoja) hommailla milloin mitäkin uutta ja ihanaa. Oli ne sitten kengät, laukki, puhelimen kuoret, meikki tai hame.. Tai jotkut ihan ihme housut, joista lökärikäyttäjällä ei ole mitään hajua. Tyyli (lue:muoti)blogia ylläpitääkseen, pitäisi olla kiinnostunut pukeutumisesta (ja mahdollisesti siitä muodista myös). Pitäisi ottaa jotain päivän asu kuvia. Nääh. Jos päivän asuni koostuu viikon putkeen samoista räteistä, ostan uusia vaatteita kerran kahdessa kuukaudessa ja en todellakaan tiedä mikä on tällähetkellä in (juoksupökät kenties?) en minä ole todellakaan oikea ihminen pitämään  astetta cuulimpa fashionista blogia.

 
VAKAVASTI OTETTAVA VALOKUVAUSBLOGI. Eli sellainen blogi, jonka kautta markkinoisin itseäni valokuvaajana... Sellainen portfolion tyylinen, jonne kokoaisin kaikki photoshoottini, kertoilisin aukkoja ja suljinaikoja. Arvostelisin kameroita ja objektiiveja ja vaikka jalustojakin. Mulla olisi kotona vähintään kolme järkkäriä ja pari jotain muuta kameraa. Ja lukijoitakin sillä olisi. Saisin keikkaa valokuvaajana. Koska oikeasti valokuvaajan työ ei kiinnosta meikäläistä lainkaan, enkä edes osaa neuvoa ketään valokuvauksessa. Itsekun vähänniinkuin kurkkaan etsimen läpi ja saatan tsuumailla vähän ja räiskiä menemään. Siinä sitten sormet ristissä toivotaan, että edes yksi kolmestasadasta kuvasta onnistuisi.

ELÄINBLOGI. Tällä meinaan siis koiraharrastuksesta/koirista/hevosharrastamisesta/akvaarioista/mistälie kertovaa blogia. Jos joskus tämä blogi on vielä pystyssä ja hommaan koiran, saatan silloin päivittää koiran koulutuksesta blogiin, mutta luultavasti loisin sille sitten ihan oman blogin. Ja todennäköisesti tulen hommaamaan itselleni harrastuskoiran vasta noin viiden vuoden kuluttua, jahka olen joskus valmistunut ja saanut elämäni jollaintapaa aikuismaisille ja vakaalle pohjalle. Saa nähdä onko Lots of Brändöm elossa, olemassa ja pyörimässä vielä silloin. Ainakin minusta on ihan hirmuisen huvittavaa lueskella vanhoja kirjoituksiani ja ihmetellä sitä, kuinka sitä kirjoitustyyli muuttuu vuosien varrella. Kissablogia en tule koskaan perustamaan, vaikka ehdottomasti kissan haluankin. Vaikka veikkaan kyllä, että tämä kyseinen blogi saattaa ainakin hetkellisesti täyttyä kissakuvista sen vahingon sattuessa, kun saan vihdoin toteuttaa yhden pitkäaikaisen unelmani (eli sen kissan hankinnan, jos nyt jäi epäselväksi).

Heppablogia tästä blogista ei tule koskaan, sillä en teidä hevosista tarpeeksi. En ratsasta tarpeeksi usein ylläpitääkseni heppablogia. Ja kuten arvata saattaa, en tule varmaakaan koskaan omistamaan hevosta.

  TAIDE/KIRJA-/ELOKUVA-ARVOSTELUBLOGI. Tässä oli nyt yhdistettynä paljon. Mutta kaikessa lyhykäisyydessä blogini ei tule koskaan muuttumaan pelkäksi taideteoksieni jakopaikaksi. Taiteilussani on kausia, jolloin en tee mitään. Blogi muuttuisi vielä tätä nykyistäkin hiljaisemmaksi... Kirja- tai elokuva-arvostelublogiakaan tästä ei tule. Meikäläisen arvosteluja olisi ehkä hauska lukea, mutta lopulta ne eivät sisältäisi mitään järkevää ja korrektia (saatika asiallista) arvostelua. Sen ovat tyypit huomanneet leffa-arvosteluistani töissä... ;)

Luen itse yhtä kirjablogia, joka on todella hyvä! Kirjoittaja lukee paljon kirjoja ja meillä on todella samanlainen "kirjamaku". Viime kesänä löysinkin usean kirjan lukulistalleni juuri kyseisen blogin kautta. Olin yllättynyt alkaessani lukea kyseistä blogia, sillä yleensä en lämpene kyseisen tyylin blogeille. (Parissa viime lauseessa oli myös aivan liian monta "kyseisen"-sanaa) Kuten en myöskään lämpene muotiblogeille, ruokablogeille, sisustusblogeille taikka fitnessblogeille. Olen kuitenkin aika avoin tyyppi, joten odotan innolla sitä päivää, kun löydän jokaisen genren edsutajan jotka koukuttavat minut! ;) Eli kaikki halukkaat linkkailemaan meikäläiselle mielenkiintoisia ja omaperäisiä edellämainittujen genrejen blogeja!

 




No mitä Lots of Brändöm sitten oikein on? Nimensä mukaisesti kaikkea tosi Brändömiä ja Rändömiä! Mitä vain meikäläinen oikeasti haluaa ;)

Lots of Brändömistä on löydettävissä piirrustuksia ja maalauksia, epämääräisiä kuvia koirista, macromeinikiä ja meikäläisestä, pulinaa ja pörinää, ajatuksia kaikesta mistä minä nyt haluan kirjoittaa (kuten vaikka siitä, millaisista blogeista en kauheasti itse välitä ja mistä en itse jaksaisi koskaan kirjoittaa, koska en ole kiinnostunut kyseisistä asioista).


Vaikutan ehkä kylmältä paskiaiselta, mutta pääasiassa en jaksa lukea oikeasti mitään. Tykkään blogeista jossa on paljon hyviä kuvia. Luen heppablogeja (joissa on paljon kuvia) sekä koirablogeja (joissa on paljon kuvia) sekä ihan vain valokuvausblogeja. Lukulistalla on myös pari enemmän tai vähemmän tutun henkilön blogia, joita seuraan oikeastaan siitä syystä että mä tunnen ton. Ja on meikäläisen lukulistalla myös yksi kynsiblogi, vaikka muutoin tuollaiset jutut ei kauheasti kiinnostakaan.

Meikäläisen saa siis kiinnostumaan blogista näillä asioilla a) olemalla tuttu b) isot, hyväläätuiset, mielenkiintoiset (eläin ja luontopainotteiset) kuvat c) pirun mielenkiintoisella, omaperäisellä, hauskalla, ironisella ja mukaansatempaavalla kirjoitustyylillä.

Harvoin jaksan kovin pitkiä teksipätkiä lukea, mutta muutama bloggaaja on saanut meikäläisen yllättymään positiivisesti kirjoitustavallaan. Jos tyyppi onnistuu kirjoittamaan aiheesta (joka toivottavasti on mielenkiintoinen) mukaansatempaavalla tyylillä niin meikäläinen diggailee.




Ja vielä kerraksi kiellon päälle mainittakoon, ettei blogistani koskaan tule VAUVABLOGIA. Tai sellaista blogia missä joskus tulevaisuudessa jaan elämääni lapsen (lasten?) kanssa.