Is it already the end?

Helmikuu tuli ja meni. 
Elämä rullaa paikallaan, maapallo pyörii ympyrää.
Kuukaudet (ja hui, vuodet) vierii. 
Vastahan me oltiin Essin kanssa Lontoossa haistelemassa suurkaupungin ilmaa. Nyt siitäkin on jo yli kaksi kuukautta.
Vastahan se viikko alkoi ja huomenna se jo päättyy.
Vastahan tämä kuukausi alkoi ja kaikki nyt jo koettu oli vielä edessä.


Olen, monen kaverini tavoin, viimeaikoina kärsinyt (meidän parikymppisten keskuudessa) yleisestä elämänahdistus syndroomasta. Sitä vain tuntuu, että oma elämä ja arki ei ole tarpeeksi. Päivät, viikot ja kuukaudet tuntuvat toistavan itseään - koulua, töitä, koulua ja taas töitä. Sitä ahdistaa se, mitä tulevaisuudessa mahtaa tapahtua (ja toivottavast tapahtuu) ja se, ettei ole vielä saavuttanut mitään. Tuntuu, kuin elämän hiekka valuu sormien välistä, kuin tiimalasissa - ilman, että siitä saa muotoiltua mitenkään oman näköistä. Vaikka oikeastihan tämä ei ole totta. Nautin kyllä arjestanikin.

Tämä viikko on ollut hirmuisen rankka. On ollut synkkä ilma. Ollaan koulussa tehty pitkää päivää ja nyt viikonloppu menee töissä. Tänäänkin töissä hulistiin tukka pystyssä, semmoisella kiireellä että huh huh. On myös pitänyt opiskella yläraajojen lihasten latinankielisiä nimiä. Kirjoittaa jotan fysiatriasta kurssin "loppukokeeseen" (ja ehkä jotain oppia tension neckistä, TOSsista, jäätyneistä olkapäistä, ahtaista clavicula-acrominon -liitoksesta, reumasta ja ties mistä). Ollaan harjoiteltu potilassiirtoja, käyty harjoittelemassa asunnonmuutostyö kotikäyntiä, tehty kotikäyntiraportteja. Tuhlattu järkyttävä määrä rahaa. Syöty pahaa ruokaa koulussa ja oltu nälkäisiä.

Ensi kuukaudesta tulee kuitenkin todella jännä. 
Se on ensimmäinen kuukauteni uudessa kodissani. Pitkäaikainen unelmani on viimein totetutunut - meikäläinen muuttaa omaan kotiin. Tämän elämänmuutoksen toteutukseen on uponnut jo nyt hirmuinen määrä rahaa. Mutta hyvänä puolena mainittakoon se, että meikäläinen on niitä ihmisiä, jotka nauttivat tuhlaamisesta. Minusta on avan ihana ostella niitä Iittalan lautasia ja laseja, Jamie Oliverin aterinsettejä, veitsiä, pannuja ja kattiloita. TV ostoksille lähteminen on se, mitä olen odottanut lähestulkoon eniten. Sohvan ostin naapurilta ja sängyn tarjouksesta Askosta.

En teidä moniko teistä on huomannut sen, että rahanmeno kutsuu rahanmenoa. Samalla hetkellä, kun sain ilmoituksen minulle varatusta asunnosta ja siitä, että muuttaisin kuukauden kuluttua, alkoi tavaroiden ostelu ja etsiminen. Samalla hetkellä rupesi puhelin sekoilemaan aina vain enemmän ja enemmän ja lopulta päätin ostaa kokonaan uuden. Nyt myös tietokoneeni sanoi sopimuksensa irti. Eräänä iltana kotiin tullessani ja koneen avatessani se alkoi mystisesti siristä. Vein sen seuraavana päivänä (eli viime torstaina) takaisin ostopaikkaa ja huoltoon. Sain seuraavana päivänä (eli perjantaina, eli eilen) viestiä että "koneesi on lähetetty valtuutettuun huoltoliikkeeseen, arvioitu huoltoaika 2 viikkoa". Ja minähän en olisi tarvinnut konettani koulutehtävien tekemiseen, en lainkaan... Huah.
Ei sillä, eihän koneen huolto minulle mitään maksa, mutta kuitenkin, kaikki tuntuu menevän epäkuntoon ja uusiksi samalla hetkellä - ihan kuin ei olisi muutakin hoidettavaa ja järjestettävää, kuin tietokone ja puhelin.

Olen myös etsinyt itselleni kissa. Pääsen viimein toteuttamaan yhden pitkäaikaisemmista unelmistani - unelman omasta kissasta. Kissaahan olen toivonut, halunnut ja unelmoinut pidempää, kuin omaa asuntoa.

Ensi kuussa lähdetään myös kavereitten kanssa Turkuun viikonlopuksi.
Ensi kuussa on Sirque Du Soleil.
Ensi kuussa on tenttejä, esityksiä, proggiksia, deadlineja.
Ensi kuussa on muutto.
Ensi kuussa asun yksin.
Ja toivottavasti ensi kuussa saan seuralaisen itselleni (eli sen kissan)

Kesä tule jo.

Ja jotta pidetään ainakin tämä kuukausi yllä sitä "kuukausi pähkinänkuoressa" juttua, niin tässä tämä kuukausi lyhyesti: 

Alkukuusta kävin kampajalla ja työkaverin läksiäisissä.
Sain alkukuusta myös kuulla saavani kämpän, ja alle kymmenen päivän kuluttua ilmoituksesta, oli kämppä varmistunut meikäläiselle.
Kävin luistelemassa.
Katsoin kuusi elokuvaa: Mordecai, The Theory of Everything, The Imitation Game, Kingsman ja The DUFF. Kaikki muut paitsi ensimmäinen olivat hyviä, ensimmäinen oli ok.
Kävin kuvaamassa Wanhojen Tansseja ja juoksemassa Manic Runin. (klick)
Olin synttäribrunssilla ja ostin uuden puhelimen. (klick)
Kävin sukulaisissa ja hiihtolomalla olin jonkinverran töissä.
Näin muutamaa otteeseen jopa kavereitani, kävin koulussa, töissä, siellä jo aiemmin mainitulla kotikäynnillä ja sellaisia perus koulujuttuja. Ja ostelemassa hirmuisesti kaikkea uuteen kämppään.
Blogissa hehkutettiin kevättä, tehtiin tylsyyteen (silloin kun pitäisi olla nukkumassa) testejä ja mietiskeltiin Iitan kipeää selkää, pohdittiin blogin tyyliä ja pohdiskeltiin uuden kuukauden mahdollisuuksia - vielä tietämättä mitään siitä, mitä tämä kuukausi oli tuomassa tullessaan (kämpän). Blogitekstien teeman tuntui olevan kysymysmerkit ja hämmennys.