Cavtat, Kroatia IV

Olen pahoillani siitä, etten eilen (ja toissapäivänä) päivittänyt tätä postausta. Ennen töihinmenoa olin niin kiireinen, etten viitsinyt yrittää tuhertaa tästä ihan "huonoa" (ihankuin tämä näin yölläkään tehtynä mitenkään laadukas olisi...) Torstaina töistä päästyäni soitin puhelun Essille (ei mukamas keritty tarpeeksi jutella kroatiassa ja juhannuksena ja silloin kun essi kävi keskiviikkona kylässä...) joka venyi noin kahden tunnin mittaiseksi. Ja perjantaina minua pyydettiin jäämään pari tuntia pidemmäksi aikaa töihin, joten nyt pe-la välisenä yönä meikäläinen kirjoittelee tätä.

Ja mullahan ei olisi huomen aamulla klo 10.00 lähtö kohti mökkiä ja sunnuntaisia serkkuni rippijuhlia. Nukkua kerkiää myöhemminkin ;)

Mutta nyt itse asiaan:

15.6.2015 - Kun snorklattiin ja sitten tuli pilvistä

Maanantaimasennus oli kaukana, kun herättiin jälleen aamupalalle ja sitten painuttiin ottamaan aurinkoa. Ja snorkailemaan. Vaikka Kroatian vesissä ei mitään koralliriuttoja löydykään, oli koruttomassa merenpohjassa kuitenkin yllättävän paljon elämää. Bongatitin merisiiliä, useita erilaisia kalalajeja, meritähtiä. Snorklaillessa meni mukava tovi ja toivottavasti selkäkin sai siinä lilluessa hiukan väriä ;) Luin päivällä ihan taukkia kirjaa, missä ei ollut mitään järkeä ja se oli niiiin teineille suunnattu, ettei pahemmasta väliä (olin valitettavasti lukenut kaksi muuta mukanani olevaa kirjaa, ja vaingossa jättänyt tämän surkeimman yksilön viimeikseksi). Essi sai matkalla yhden kirjan luettua ja sainkin (tämän surkean kirjayksilön luettuani) Essiltä lainaan hänen kirjansa. Joka oli sitten surkea Fifty Shades kopio (blääh)

Mutta nyt taas takaisin reissuun:

Otettiin siinä rauhassa brunaa, kunnes pilviä alkoi kertyä taivaalle. Aluksi pilviä oli vain vähän, niin että välillä aurinko meni piiloon niiden taakse, tullakseen taas pian lämmittämään meitä auringonpalvojia. Jossain vaiheessa pilviverho rupesi paksunemaan, ja päätettiin lähteä rannalta ja mennä kiertelemään kaupunkia ja käydä katsomassa yksi to do-listamme kohta.

Ollaan varmaan hyviä ennustajia, sillä heti kun lähdettiin ja oltiin kävelemässä hotellille, tipahti muutama vesipisara. Oli hauska katsoa, kun kaikki muutkin alkoivat heti tekemään lähtöä rannalta. Pieni sadekuuro siinä taisi tulla, mutta sen aikana kävimme suihkussa ja vaihdoimme vaatteet.

Operaatiomme oli käydä kurkkaamassa lahden toisella puolella oleva Mausoleum, joka on noin niinkuin ainut Cavtatin nähtävyys (ja koko paikkahan on oikeasti yksi ihana nähtävyys, jossa ei kuitenkaan ole muuta nähtävää kuin ihana maisema... mikä aikankin minulle riitti mainiosti)

Mausoleum on haustausmaa. Ja siellä on iso ja simppelin yksinkertaisen nätti vaalea kivirakennus (jonka sisällä tapahtuvasta toiminnasta ei olla ihan varmoja kylläkään). Mausoleum on jonkun vanhan laivanrakentajasuvun perintöä. Kaikki suvun jäsenet kuolivat vuonna nakki ja rusina, mutta suvun viimeinen jäsen ehti juuri ennen kuolemaansa tilata Mausoleumin (rakennuksen vai jonkun jutun sinne.. siinäpä hyvä kysymys ;D)

Ja sen voin sanoa, että kelpaisi käydä aina katsomassa jotain kuollutta sukulaista tuollaisissa maisemissa. Melkoinen kiipeäminen sinne oli, ja erittäin epäasiallisina tyyppeinä heitettiinkin läppää siitä, kuinka kunnon teräspakaramummot (se on varmasti yhdyssana) rollaattoreineen kiipeää hirmuisen mäen ylös. (heh olipa hauskaa jälleen...)

Ken tietää, kuinka paljon hautapaikka tuolta maksaisi...

Taivaanrannassa oli tuollainen valoviiru. Essi oli varma, että sielä on tulossa tsunami tai sitten se on Italia. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei se ollut kumpikaan... :D

Oravatkin on ihan brunia tuolla ;)

Kierrettiin sitten pieni lenkki ja (kaupan sekä) hotellin kautta painutti syömään.

Mentiin hiukan pois "keskusta-alueelta". Cavtatin bussiaseman (lue: kaksi bussitolppaa) vieressä oli hyvänkuuloinen ravintola. Meikäläinen sanoi suoraa haluavani uudelleen mustekalarisottoa ja tämä mieliteko tarttui myös Essiin. 

Pääruuaksi meikäläinen tilasi katkarapuja (ne olivat ns. keitossa ja sain lisäksi leipää) ja Essi tilasi ihan hirmuisen kokoisen rumpsteakin (ei edelleenkään olla ihan varma mitä se on, mutta kuviteltaisiin, että se on jossain elukan bebapäässä).

Mustekalarisotto ei ollut niin hyvää, kuin ensimmäisessä paikassa. Mutta hyvää se oli silti.

Essi oli pihvistään (josta minä söin vielä puolet) niin täynnä, ettei jaksanut ottaa jälkkäriä. Meikälinen kuitenkin nappasi vielä suklaakakkua.




16.6.2015 - Eli päivä kun oltiin ja hengattiin kuin viimeistä päivää ja nähtiin viimeisen illan kaunis auringonlasku

Koitti aika meidän viimeisen kokonaisen päivän. Viimeinen päivä on pirullinen. Silloin kaikki näyttää niin kauniilta ja ihanalta. Etenkin kun tietää, että saa tehdä asioita viimeistä kertaa.
Aloitettiin "viimeinen" kierros altaalta. Ja luin sen edellisenä päivänä aloitetun paskan kirjan loppuun. Ja siirryin lukemaan sitä Essin ei-niin-huonoa-mutta-kuitenkin-huonoa kirjaa :D

Joku on niin iloinen :)

Sain ihan privana polskutella menemään, kun altaassa ei ollut muita :D

Viimeinen kierroksemme jatkui "takabiitsille", missä kärvennettiin itseämme viimeisiä kertoja. Käytiin uimassa viimeisen kerran meressä. Aallokko oli yllättävän suurta ja oli ihan pirun hauska pulikoida "isoilla" aalloilla :) Olin myös muutaman päivän yrittänyt säästellä Dubrovnikissä kovia kokenutta naamaani - ja haihduttaa järkyttäviä aurinkolasin rajojani. Niinpä olin pari päivää käyttämättä aurinkolaseja, yrittäen tasoittaa rillirajojani...

häikii :D

Mielenvikaisen grillendeeruksen jälkeen lähdettiin suihkun ja vaatteidenvaihdon kautta katselemaan viimeistä Kroatian auringonlaskua. Parkkeerattiin itsemme rantabaariin (siihen samaan missä oltiin viimeksikin). Rantabaariin, jossa oli töissä joka ilta sama tyyppi. Mietittiinkin, että onko näillä mitään työsuojelulainmukaisia (tai no, jonkun säännön mukaisia) pakollisia vapaapäiviä.

Ei sitä oikein tiedä, koska ravintoloissakin ja sisällä sai pöydissä polttaa. Samaten altaalla porukka sai röökailla ihan vapautuneesti, mikä oli ehkä hiukan ällöttävää.

Noh, takaisin rantabaariin: siellä istutiin, naatiskeltiin drinkuista ja katseltiin auringonlaskua. Ja lopulta jätettiin aika mojova tippi. Hups. Ja ainiin, otettiin tosi monta kuvaa. Sekä drinkuista, itsestämme kuin myös auringonlaskusta...

Tässä on aikalailla meidän loma tiivistettynä. Ei drinksuissa, vaan siinä, että lähestulkoon kaikesta otettiin kuvia monin kappalein. Ja ties kuinka monella eri laitteella.

Testailtuani miljoonittain erilaisia kameran valkotasapaino asetuksia, minkään onnistumatta, luovutin ja lopulta vain tuijotin kaunista maisemaa ja auringon painumista mailleen. Ja sitä, kuinka hiukan kauempana merellä ja horisontissa siintävän Dubrovninkin valot alkoivat loistaa kirkkaammin ja selkeämmin, mitä pimeämpää tuli.

Auringonlaskun jälkeen päädyttiin piffeille. Päädyttiin lopulta ottamaan vaatimattomasti sisäfilepihvit (essi tryffelikastikkeella ja meikäläisellä oli "vain" maustevoita). Juotiin pullollinen kroatialaista (valko)viinä. Aijajai, mikä etikettivirhe. Mutta syötiin aiemmin sen kalankin kanssa punkkua (täysi vahonko, meidän piti saada valkkaria, mutta se olikin punaviini..) Joten ehkä tilanne on sitten tasainen?

No, mutta. Takaisin ruokaan: oli ihan hirmuisen ihanaa ja hyvää! Ja mikä palvelu kyseisessä ravintolassa olikaan! Tarjoilija oli mitä mukavin tyyppi ja paikka sai muutenkin tosi hyvälle tuulelle. Pieni kulkukissa yritti tulla kerjäämään minulta pihviä, mutta yritti väärää tyyppiä, meikäläinen kun on Iitan säälittävän katseen karaistama, eikä minulle tee millääntavalla tiukkaa nauttia täysin siemauksin pihvistäni pienten nappisilmien katseen alla. Vaikka oli kisu kyllä aika söpö ja meikäläisen olisi tehnyt mieli antaa sille pienen palan. Mutta ruoka oli vain niin hyvää, etten millään halunnut antaa siitä palaakaan pois ;)



Jälkkäriksi meikäläinen tilasi jotain paikallista jälkkäriä, jonka tarkoilija kertoi olevan crème brûlée'mäistä. Ja sitähän se oli. Ja hyvää. Vaikkei tämäkään vetänyt vertoja sille yhdelle hasselpähkinäsuklaakakulle ;) Essi taas jatkoi eliittilinjaansa (koska tryffelikastike...) ja tilasi päärynöitä punaviinissä (oli hyvää, vaikkei tuo kuva annosta mitenkään erityisesti mairittele).



17.7.2015 - Kun jouduttiin lähteä kotiin ja odottelusuunnitelmamme ei menneet taaskaan niinkuin stömsössä

Meidän suunnitelmana oli käydä aamulla syömässä, pakata kamat kasaan, luovuttaa huone ja mennä ottamaan brunaa altaalle. Aamulla heräsimme harmaaseen Cavtatiin. Emme päässeet edes viimeistä kertaa parvekkeelle syömään aamupalaa, vaan jouduimme syödä ensimmäistä kertaa sisällä. Syödessämme alkoi sataa (ja rankasti) ja lopulta myös ukostaa.

Syötyämme mega-aamupalan menimme eräälle parvekeelle ottamaan kuvia sateisen harmaasta maisemasta, joka oli siitä huolimatta silmiähivelevän kaunis. Yritettiin myös saada kuvia salamasta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun unohduin aina katselemaan jotain ihan muuta. Ja sitten salama olikin jo välähtänyt.



Huoneessa pakattiin kamat sitten super rauhallisesti ja lopulta lähdettiin kahdentoista aikoihin (juuri silloin kun piti) luovuttamaan huone. Jätettiin matkalaukkumme luggage roomiin ja lähdettiin tuhlaamaan viisi tuntia kaupungille. Suunnitelma A eli auringonotto, pikainen tuliaisten ottaminen ja syöminen ja lopulta lähtö vaihui heitoista B:hen, eli tuliaisostosten tekoa, kaupungin kiertelyä ja erittäin rauhaista syömistä.

Kyytimme lentokentälle oli siis tulossa vasta klo 17, joten meillä oli viisi tuntia aikaa tehdä "jotain".



Kierreltiin siis rauhassa eri tuliaiskauppoja, jotka ovat yhden ruokakaupan lisäksi ainoat kaupat, joita Cavtatissa on. Sitten eksyttiin kaupungin pienille, kapeille ja kauneille sivukujille, josta en muistanut ottaa yhtäkään kuvaa. Sain kuitenkin paljon inspiraatiota tulevaisuuden Cavtat-huvilaani ;)

Äkkiä tajuttiin auringon paistavan lähes pilvettömältä taivaalta. Mitäs ihmettä? Äsken ukosti ja nyt aurinko paistaa!? Kierrettiin vielä viimeiset tuliaisostokset ja nautittiin jäätelöä satamassa. Käytiin syömässä rantakadun varrella pizzat. Meistä se oli aikalailla ympyrän sulkeva juttu: aloitettiin reissu pizzalla, joten se oli ihan hyvä päättääkin siihen.



Pizzan jälkeen löydettiin tiemme Cavtatin toiselle "nähtävyydelle" - Rehtorin Palatsille. Ei olla ihan varmoja, oliko nimi oikeasti palatsi ja jos oli, niin miksi se on rehtorin. Ei jostain syystä aiemmin oltu tajuttu sen olevan juuri siinä, missä se oli. Palatsin aurinkoterassilta aukeni aikalailla täydellinen näkymä koko lahteen. Palatsi oli myös aika täydellisen näköinen. Ja värinen. Suunnittelin jo sinne uima-altaan ja grillikatoksen paikan...

<3 En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon rakastan tätä maisemaa <3 Tämä kuva pääsee matkustusseinälleni <3

Tai sitten matkustusseinälle pääsee tämä kuva... ;) <3

Haluttiin käydä vielä huljuttamassa varpaita vedessä. Oikeasti olisi tehnyt mieli hypätä mereen.

Lopulta jouduttiin kiivetä bussiin, joka kuljetti meidät lentokentälle. Ja yritettiin tuhlata viimeisiä kunia viiniin lentokentän myymälässä.

Ja lopulta jouduttiin nousta lentokoneeseen ja melkein meinasi nousta tippa linsiin, kun piti sanoa hyvästit koko paikalle.

Ja lopulta oltiin joskus kahdentoista aikaan yöllä takaisin Suomessa, jossa oli kylmää ja harmaata. Mutta Suomen hyvänä puolena sanottakoon se, ettei todellakaan ollut pimeää <3

Ja seuraavana päivänä satoi ja olin ihan pirun vihainen.

Vielä jonain päivänä, Cavtat,
I'll be back. Niinkuin Terminaattori. (hehe, melkein duuniläppää)




Että sellainen reissu. Mukaan tulijaisina tarttui itselle kaksi pikkupullollista paikallista, itsetehtyä likööriä (sitruuna ja päärynä) sekä extra virgin olive oil (citron), pari pussukkaa paikallista herkkua (sokeroituja appelsiininkuoria ja manteleita) sekä tietysti magneetti ja shottilasi.

Tuliaisina vein porukoille myös niitä herkullisia appelsiininkuoria, magneetin, äitille hiukan paikallista suklaata (appelsiinilla sekin maustettuna), iskälle adriatic sea saltia ja veljelle shottilasin.

Shoppailijan parattiisi Cavtat ei ainakaan ole. Kauppoja oli kourallinen ja lähestulkoon kaikissa oli myynnissä pelkästään perinteistä turistikrääsää. Mutta tämä sopi meikäläiselle, jota tuo shoppailu ei kauheasti kiinnosta... ;)