Final Results

Nyt on kirjoitettu ruokavaliosta, minäkuvastani ja ulkonäköongelmistani sekä vuosien saatossa muuttuneesta suhteestani urheiluun. Tätä postausta lukiessa voisi pistää soimaan esimerkiksi Negatiivisten Nuorten - Mä Oon Niin Ruma, koska se on asiallisen vauhdikas ja tosi siisti biisi! (klikkaa tästä)

Nyt koittaa se vaikein osuus. Nimittäin tulosten julkaiseminen.

Tämän postauksen julkaiseminen on minulle ihan törkeän iso juttu. Tämä ei minun mielestäni kuulu blogiini ja pelkään todellakin tällaisen postauksen julkaisemista. Jollekulle muulle tämä on varmasti arkipäivää, mutta minulle tämä on vaikeaa. Minusta on jopa todella noloa ja ahdistavaa julkaista tällaisia kuvia. Hävettää. Vaikka toisaalta on iloinen ja tyytyväinen. Apua, pelottaa.

Vaikka tästä blogista ei koskaan tule millääntavoin fitnessblogia, ajattelin kuitenkin julkaista tällaisen postauksen, jossa nyt sitten ilmennetään ne SmartFitin tulokset.

Kuusi viikkoa takana. Tämä on ollut ensimmäinen viikko dietin jälkeen ja olen hiukan herkutellut, ja näin perjantain kunniaksi kärsin asiasta hiukan morkkista.

Kuusi meikäläisen mielestä kivaa viikkoa, jotka menivät suhteellisen kivuttomasti ja ihan pirun nopeasti! Vaikka läheiseni ovat kyllä sillointällöin kuulleet palautetta ihan kaikesta rahkan määrän ja treenien välillä ja siitä, kuinka joskus se kolme tuntia aterioiden välillä tuntuu ihan pirun pitkältä.

Kuusi viikkoa, joiden aikana olen priorisoinut, löytänyt sisäisen mealpreppaajani, löytänyt jälleen innon treenaamiseen, kompuroinut, pettynyt, iloinnut ihan pienistä asioista ja ottanut ehkäpä jopa jonkinlaisia harppauksia (tai noh, varovaisia vauvanaskelia) eteenpäin.

.

.

.

Koko kuuden viikon aikana en huomannut itsessäni minkäänlaista muutosta. Edelleenkin huomasin vain ne ärsyttävät vatsamakkarat. Mutta se varmaankin johtuu siitä, että katsoo itseään päivittäin. Lupasin antaa itselleni aikaa koko kuusi viikkoa ja sen jälkeen verrata kuvia... Duunihousut kylläkin tuntuivat jossain vaiheessa vähän väljemmiltä kuin aikaisemmin.

Painoni nousi +2,5 kg kahden ensimmäisen viikon aikana. Siinä vaiheessa itku kurkussa lähetin mayday viestejä luokkalaisilleni, jotka tietävät "näistä" jutuista enemmän kuin minä. Käskivät mitata painon aamulla, mutta en sitäkään saanut koskaan aikaiseksi. Otin painon aina samaan aikaan tiistai-iltaisin, ratsastuksen jälkeen. Sillä kyseisenä päivänä söin viimeisimmän aterian aina samaan aikaan ennen ratsastustuntia ja ne muutamat tunnit ennen "puunitusta" olivat aina samanlaiset. Olin ihan pirun pettynyt, sillä olin noudattanut ruokavaliota pilkuntarkasti. Ainut mikä minulla oli jäänyt vähemmälle oli treenaaminen, vaikka kävinkin salilla n. 2 kertaa/vkossa. Epäilenkin, että painon lisääntyminen johtuu siitä, että rupesin syömään säännöllisesti - kroppa ja aineenvaihdunta oli muutoinkin niin sekaisin, että nyt kaikki syöty ruoka varastoitiin heti pahan päivän varalle -> painonnousu. Ensimmäiset kaksi viikkoa menikin erittäin helposti, sillä minulla ei ollut missään vaiheessa edes nälkä ja tuntui välillä turhauttavalta syödä lisää, vaikkei ollut lainkaan nälkä.

Olin ihan super iloinen, kun kolmannen viikon jälkeen olivat ylimääräisenä tulleet +2,5 kg lähteneet. Vaikka kyllähän se ärsytti, että kolmen viikon dietin jälkeen olin edelleen lähtöpainossa. Kolmas viikko nimittäin alkoi sillä, että minulla oli nälkä - ihan jatkuvasti. Vaikka oli juuri syönyt, oli kuitenkin hirmuinen halu syödä lisää ja lisää ja lisää. Tämän jälkeen nälän tunne on vaihdellut. Aina välillä on päiviä, kun on pieni nälkä jatkuvasti ja toisinaan nälän tunne on vain sillointällöin aterioiden välillä. Nälän tunteeseen tietysti vaikuttavat monet asiat. Luokkalaiseni tähdensikin, että on tärkeää, että nälkä ei ole valtaisa, sillä siinä tapauksessa syö liian vähän (näin ei minun tapauksessani ole). Minulle on ollut ehkä vaikeinta käsittää se, että minulla ei ole missään vaiheessa super kylläinen tai ähky olo. Olen usein tottunut syömään itseni todella täyteen ja sen jälkeen vajoamaan koomaan ja sulattelemaan ruokaa. Olikin outoa syödä ihan minimini annos, jolloin olo on todella neurtaali. Ei kylläinen muttei myöskään nälkäinen.

En kokenut itseäni kuuden viikon aikana millääntavoin pirteämmäksi tai muutenkaan energisemmäksi, mutta se on kyllä pakko mainita, että mitään kummempia päänsärkyjä tai huonoja oloja ei ole oikein ollut, mistä on varmasti kiittäminen säännöllistä ruokailua ja sitä, ettei verensokeri ole missään vaiheessa laskenut liian alhaiseksi. Ei ole myöskään tullut napostelua tai ahnehdittua liikaa ruokaa. Etenkin napostelu on minulle todella paha tapa ja välillä olikin todella vaikeaa esimerkiksi katsoa telkkaria syömättä mitään. Ja silloin oli erittäin ikävä keksejä, jotka ovat meikäläisen guilty pleasure.


(ps. jos haluat, saat kuvat klikattua suuremmiksi)
Yritin ottaa mahdollisimman saman tyyliset kuvat. Sivukuvasta ei nyt niin paljoa eroa huomaa ainakaan näin, mutta hiukan alempana on eri asennosta otettu kuva, joka näyttää vähän erilaiselta


Kuudessa viikossa lähti vain 2 kg. (kaikki painot mitattu iltaisin, aamupainona mitattuna voisi olla eri)
Senttejä ei ole missään vaiheessa mitattu, mutta niillä nyt ei ole mitään väliä.

Ja ps. koko kuuden viikon aikana turvotti vain yhtenä päivänä, mutta päättelin sen lopulta johtuneen autossa syömisestä ja kiireestä, sillä kotiin päästyäni ja iltapalan syötyäni turvotus väheni ja olo helpotti. Tässä kuvassa onkin ennen diettiä minulle niin tuttu, erittäin ilkeä ja epämukava turvotusmaha... (etenkin tämän kuvan julkaisu on minulle erittäin iso juttu)

Ja pps. Olen nykyisin aikamoinen rahkafani. Eipä olisi vielä kuusi viikkoa sitten uskonut...





Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos ei olisi vastuita kuten koulu ja työt. Tai jos niitä olisi molempia yhteensä maksimissaan kolme (tai neljä) päivää viikossa. Ehtisi tehdä niin paljon kaikkea kivaa ja elää muutenkin terveellisemmin: käydä salilla, lenkillä, ruokaostoksilla, valmistaa ruokaa ja nähdä kavereitakin.

#fucktheresbonsebilities