Lots of Brändöm

People wait All week for Friday all year for summer all life for happiness. I hmiset odottelevat hirmuisesti etenkin sitä, että se kuuluisaakin kuuluisampi herrasmies (?) nimeltä Onni saapuu. Sitä odotellaan koko vuosi, koko kuukausi, koko viikko, koko päivä. (Koko elämä?) Välillä tuntuu, että Onni on kusipäinen mulkku , se jäbä joka ei koskaan soita takaisin. Toisinaan taas Onni kulkee mukana kuin uskollinen koira. Onni on tosi ailahteleva ja lähtee teille tietämättömille yhtä nopeasti kuin niiltä aina yllättäen palaakin. O nni on niitä herroja, jotka todistavat lauseen pienet teot merkitsevät todeksi. K aikki on aina helppo aloittaa, kun on selkeä alku (ja loppu. Ja suunnitelma - mutta niistä ei tänään). Uusia alkuja on helppo löytää. Uusi vuosi, uusi kuukausi, uusi viikko, uusi päivä. Uusi tunti. Oikeastaan joka minuutti on uusi alku muuttaa elämäsi suunta, löytää valo (wtf), tehdä uusi päätös, perua uusi päätös, pysyä uudessa (tai jo vanhassa) päätöksessä. V alint...

Tammikuu Numeroin Tammikuu oli bloggauksen aikaa. Into kirjoittamiseen oli suuri ja usein avasiksin tyhjän kirjoitussivun ihan vaan tyhmänkin idean johdosta ja rupesin suoltamaan tekstiä näppiksistä. Hyvä boogie, fiilis ja meininki. Tammikuun kahdenkymmenennen päivän tienoilla postauksia oli kertynyt jo 1/9 koko edellisvuoden määrästä. Tammikuun postausten lukumäärä,  neljätoista  (tämä postaus mukaan lukien), rikkoi melkein blogin aiemmat tammikuut (olemalla tasoissa viimevuoden kanssa - mutta viimevuonna tuli teasereita thaimaasta ja miljoona thaikkukuvapostausta..) ja lopulta tekstejä tuli suollettua siis noin joka toinen päivä kuussa. Bloggausinnokkuus nakerteli muuta luovuuttani, enkä tullut kauheasti "harrastaneeksi" muuta luovaa toimintaa. Mutta niinhän tää elämä menee, kausissa? Taiteiluproggiksia meikäläisellä oli vain yksi . Mutta siitä lisää joskus toiste ;) Kuun viimeisinä päivinä aloitin toista operaatiota, mutta sen syntyminen oli hidasta. Leffoja kävi...

Tämän päivän positiivisuus annos tulee tässä. Tämä on lista asioista, joita inhoan muissa ihmisissä . Tämä on lista täynnä valitusta ( kts. kohta nro kolme) . Olemme koulussa eräällä kurssilla käsitelleet tiimityöskentelytaitoja, tiimin kriisejä, tiiminjäsenten luonteenpiireitä ja niiden vaikutusta tiimin toimintaan. Kaiken päätteeksi opimme, että pääasiallisin syy tiimin kriisiin on jäsenten huonot käytöstavat. Tässä listassa kuitenkin esitän minun mielestäni muissa kanssaeläjissä ärsyttäviä piireitä. Nämä eivät ole missään erityisessä ärsyttävyys-järjestyksessä. YKSI: kuorsaaminen ja mässytys Ylipäätänsä kaikki ihmislähtöiset äänet. Kuorsaaminen, raskas hengitys, niiskutus, mässytys. Istuin eräänä kamalana päivänä bussissa, matkalla kotiin. Takanani istui mies, jolla oli paha flunssa ja hän niiskutti hirmuisesti. Hirmuisen ärsyttävällä ja ällöttävällä tavalla. Tunnen, kuinka hetki hetkeltä hartiani kiristyvät, päätäni alkaa jomottaa. Tulee melkein huono olo. Ahdistaa ja ylleni...

Totuus naisista on varmaankin se, että totuutta naisista ei ole . Olemme kaikki (onneksi) erilaisia ja omalaatuisia tyyppejä - toiset enemmän, toiset vähemmän - emmekä mitään samasta muotista veistettyjä barbeja, jotka näyttävät, kuulostavat ja ovat samanalaisia. Toinen totuus, jonka voin meistä naisista kertoa on se, että en ymmärrä naisia lainkaan . En sitten yhtään. Olimme parin kaverini kanssa laivalla viikonloppuna ja reissun aikana tajusin jälleen, kuinka epänaismainen nainen olen, vaikka toisaalta olen taas erittäin naisellinen naikkonen. Kummallista. Eilen sitten palasin kotiin. Väsyneenä ja nuutuneena. Liian vähän nukkuneena. Vietinkin kyseisen maanantaini erittäin luovasti. Eksyin internetin ihmeelliseen maailmaan, jonka kautta tsekkasin hollywood tähtien tyylimokat, Victorias Secret mallit luonnossa ja pahimmat mokat mitä jäbä (ja erillinen teksti oli myös muikkeleille) saattaa tehdä tinderissä. Sain selville, että ennen avioliittoa on hyvä ruksittaa ainakin seuraa...

Ne huonot ja epäkäytännölliset ideat, eli ne paskat ideat, ovat niitä, jotka tajuaa ihan liian myöhään - sitten kun on mahdotonta enää perua, aivan liian myöhäistä kääntyä takaisin, kun viimeinen hetki jänistää ja paeta kotiin meni just. Tällainen hetki tuli mestarilliselle kauhukaksikolle, minä ja Essi, juuri eilen. Lähdettiin hiihtämään. Wau, mikä upea ja jalo idea. Pimeyteen lähtevät kaksi neitokaista urheina (ja urheellisina), hiki lentää ja kilometrit taittuu. Todellisuudessa kilometrejä taittui lopulta vain 1.8 ja ainut mikä lensi oli me, pyllyllemme mäkeen. Tajusimme kuinka paska ideamme oli ensimmäisessä mäessä. Mäki oli jäässä. Kävelijät ja juoksijat olivat tampanneet sen epätasaikseksi, kovaksi mökkyräksi. Lunta ei ollut nimeksikään. Sellaista hiihtoon osittain liittyvää termiä kuin " latu " ei ollut tunnettavissa.  No mutta, sitä oltiin kuitenkin sinne asti lähdetty, niin vaikka sillä suomalaisella sisulla sitten mennään koko reitti loppuun asti. Ensimmäis...

Aina välillä pelkään, että minusta ei ole toimintaterapeutiksi. En ymmärrä mitä toimintaterapeutti tekee. En teidä, mitä minun pitäisi (nyt "jo" tässä vaiheessa, puoli vuotta opiskelleena) osata. (vastaus: ei vielä paljoa mitään) Mikä minusta tulee kun valmistun ja onko tämä se minun juttuni? Mitä sitten jos tämä ei ole minun juttuni?  Laittakaas tämä biisi soimaan taustalle kun luette tätä. Hyvä biisi, jonka sanomaa kannattaa pohdiskella! Mua saa ja mua täytyy valistaa (muutkin mokaa)! Tänään en pelännyt. Tänään minun piti yrittää selittää muutamalle muulle opsikelijalle, mitä toimintaterapeutti tekee. Hymyilin, naurahdin ja sanoin, etten ole todellakaan varma. Hapuilin jonkin epämääräisen, ympäripyöreän "öö no vähänniinku ja sit niinku kuitenkin.."- tyylisen vastauksen. Ja saman vastauksen antoi koko meidän ryhmä. Ryhmän kanssa pohdittiin asiaa, ja toden totta - vaikka me ollaan opiskeltu sellaista ihmeellisetä ammattiallaa kuin toimintaterapia jo puoli vuot...

Blogitekstin tämänpäiväinen otsikko on sanaleikki. Se tarkoittaa kahta asiaa, joista voi joko valita paremman tai hyväksyä molemmat - sillä molemmat ovat tosinta totta. Lausahdus voi meinata joko sitä, että täällä mä nyt bloggailen sellaisen pimun kun Elli kanssa tai sitä että Anna Mä Bloggan-blogin pimu Elli on täällä mun kanssa. (tai sitä, ettei se tarkoita mitään. Voi myös olla, että se oli vain villi idea joka pyörähti päähäni kaiken muun paskan mukana. Hyvin mahdollista.)  Mutta siis, tänään bloggaillaan Anna Mä Bloggaan-blogin Ellin kanssa. Tämä meidän yhteistyön hedelmä. Nauttikaa. Mitä tekisin jo olisin... ... raskaana . Voi ihmiset, että mä itkisin. Tikkuun pissattuani juoksisin housuitta ympäri asuntoa ja eläisin ihan eri svääreissä. Rupeisin miettimään, että milloin oli viime kerta ja olisiko isänä Reino vai Pekka. Sitten alkaisi pohdinta siitä, kenelle kertoisin - vanhemmille, ystäville, sille Reinolle tai Pekalle. Johan sitä ihan sekoaisi, ja päähän tulisi v...