Juhannukse kuvasaldo

Heipsan keiksan. Muistan lupailleeni hiukan juhannuskuva. Selailin kuvia läpi, ja on kyllä sanottava, että kuvauksellisesti paras juhannus koskaan. Jostain syystä lähes kaikki kuvat ihmisistä ja tapahtumista olivat (ainakin meikäläisen mielestä) onnistuneita ja kivoja. Ihmisistä en tänne blogin puolelle, paria poikkeusta lukuun ottamatta, kuitenkaan laita kuvia - tehväni on bloginpitäjänä suojella muiden yksityisyyttä, joten en halua viattomista ihmisraukoista jättää virtuaalista sormenjälkeä tänne :) Saatte siis ihailla a) minun naamaani b) iitan naamaa c) parin kissan naamaa sekä d) kukkasia.

Mun juhannuksessa ei nyt mitään merkittävää tapahtunut, hyvässä seurassa, hyvien juomien ja grillauksen parissa illan isutumista ja nousevaa aurinkoa ihailua tapahtui valtavien hyttysparvien imiessä verta kaikesta mikä hiukankin säteili lämpöä.

Hyttysiä oli siis laittoman paljon, ja minulla on hyttysenpuremia paikoissa, joihin en kuvitellut hyttysten ikinä pystyvän ketään puremaan. Okei, kuulostipa oudolta. Kaiken lisäksi mulla on tunne, että minne tahansa menenkin, hyttyset jättävtä muut heri rauhaan ja hyökkäävät joukolla vain minun kimppuuni!

Mutta juu, ei sen enempää pulinaa meikäläisen juhannuksesta, vaan siirrytään suosiolla näihin kuviin (joita on taas p-a-l-j-o-n)

Meillä on mökillä paljon erilaisia kukkasia, joita tuli jälleen kerran kuvailtua. Jos aika kävi pitkäksi, nappasin vain kameran mukaan ja häippäsin kuvailemaan (ja hyttysten syötäväksi)

Mökillä on myös kolme kissaa, joista tässä mummon Oliver (Olli-Kolli) joka loikoili tyytyväisenä tuolilla. Oliver oli meillä pienenä sen pari päviää ja meikäläinen "koulutti" sen kameran eteen - samalla tavalla kuin Iitan, joka sekin osaa erittäin "mallikkaasti ja tyylikkäästi" poseerata kameran edessä.

Mummo osti meille kaikille lapsenlapsilleen Tarjoustalosta hienot hyttyshatut, eipä ainakaan itikat purreet nenänpäästä!

Iitan lisäksi mökille pääsivät myös kaksi pehmolelua (karvaiset kiinanharjakoirat). Koska koiruudet olivat niin söpöjä, ja erilaisia ja pehmolelun näköisiä, aloin minä kutsua niitä ("hurjasta" luonteesta huolimatta) pehmoleluiksi :) <3

Duunailtiin siinä juhannuksen kunniaksi tälläinen pieni kivipolku äitin kanssa ;)

Juhannusjuomia 

Köyhän lapsen kamelilaastari

Vaahtokarkkia ja keksiä!

Toinen mökkikissoista: serkkuni kissa Siiri

Vielä sellainen informaatio, että meikäläinen sai viimeinkin aikaseksi heittää talviturkin! On jo aikoihin eletty kun vasta kesäkuun lopussa pääsee tämä tyttö talviturkistaan (ja iskäkin heitti sen ennen mua!) :D

Mutta nyt: alkaa Kosto! Adios!