Oman onnensa seppä

Huh, kait sitä pitää nyt viimein uskoa, ettei yhdelle ihmiselle voi tapahtua kaikkea tyhmää ja mikä saa surulliseksi liian pitkää. Elämässä on yllä ja alamäkiä, ja synkimistäkin hetkistä on löydettävä iloa ja keskityttävä siihen hyvään mitä juuri sinulla elämässäsi on. Elämä jatkaa kulkuaan, halusit sitä tai et. Ja on vain uskottava ja tehtävä töitä oman onnensa eteen.

En vieläkään usko sitä todeksi. Meikäläinen todellakin kuvitteli, että toivo on jo heitetty ja silputtu ja kuopattu syvääkin syvempään rotkoon, eikä se sieltä nousisi. En todellakaan vielä ymmärrä, mitä tapahtuu. Mun tulevaisuus ei ole enää niin avoin ja epävarma ja tuskaisen pelottava, kuin mitä se oli vielä viitisen tuntia sitten.

Tulin koiran kanssa lenkiltä ja olin juuri lähdössä Essin kanssa katsoman Hobittia, kun äiti huutaa meikäläiselle että "JULLE SULLE TULI KIRJE METROPOLIALTA!" Olin hetken hiljaa ja kysyin sitten että oliko kirje kuinka paksu. Epäilin jo, että ne on veistä haavassa kääntääkseen lähettänyt mulle toisen hylkäyskirjeen: et kolmanneltakaan varasijalta päässyt. Hähähähä, siitäs saat kun yrität!
Avaan kirjeen (ehkä hiukan vapisevin sormin).
Toivotamme sinut tervetulleeksi opiskelemaan toimintaterapiaa.
Whut. Oikeasti? En edelleenkään ole käsittänyt sitä.

Tuleeko musta nyt siis toimintaterapeutti?! Kyllä musta taitaa tulla! AIKA SUPER UPEETA!

Nyt on vain suuren mietinnän alla se, milloin aion aloittaa: aloitanko tammikuussa vai lykkäänkö paikkaa sillä puolella vuodella? Tässä muutama miete:

  • Haluaisin kyllä aloittaa jo nyt, mutta toisaalta olen asennoitunut, että aloittaisin koulun vasta syksyllä
  • Mitä seurauksia sillä on, jos lykkään puolella vuodella. Onko se yksinkertainen prosessi?
  • Koulu alkaisi 7.1. ja tullaan reissusta takasin vasta 12.1
  • En haluaisi missata tärkeitä ensimmäisiä päiviä, kun tutustutaan porukkaan ja paikkaan.
  • Olen töissäkin puhunut, että aloitaisin vasta syksyllä. Miten aion sitten muutenkin sumplia duunijutut? Jatkanko samassa paikkaa vai mitä tapahtuu? Jos aion vaihtaa paikkaa, pitäisi töihin ilmoittaa. Meille on tulossa jo tammikuun vuorolistat. (Pitää myös ehkä miettiä sitä, että jos aion vaihtaa paikkaa, milloin minun kannattaa alkaa hakea uutta työtä)
  • Minun piti kerätä rahaa, jotta pääsen hyvillä mielin muuttamaan. Voisin siis syksyyn asti kerätä rahaa ja orjentoitua opiskeluun. Pitää pitkän kesäloman. Etsiä kämppää (ehkä) ja sitten aloittaa kaikkien muiden kanssa samaan aikaan syksyllä.


Kaikista suurin mutta on tällä hetkellä tuo reissu. Kun tullaan vasta sen verran myöhemmin takasin, että koulu on jo alkanut. En tiedä miksi mietin näitä kysymyksiä, kun oikeastaan olen jo aikoja sitten päättänyt, että aloittaisin vasta syksyllä. Minua vain pelottaa nyt, että lykkäys ei jostain syystä onnistu ja kaikki menee pilalle ja mönkään ja äkkiä minulla ei olekaan mitään paikkaa (voiko se edes olla mahdollista?)

Mutta onko tää nyt totta? Tää tuntuu niin epätodelliselta. En ole vielä käsittänyt ja sisäistänyt tätä juttua. Mulla olis niinku opiskelupaikka. Kahden vuoden odotuksen tulos. Just tällähetkellä tuntuu siltä et elämä hymyilee. Toi koulupaikka ja sit toi matka! Oon oikea onnen tyttö!

Tässäkö tulevaisuuden toimintaterapeutti?
0000.1

00.300.2
kaunis Dalkey (irlanti) kesä 2013 // Galway (irlanti) kesä 2013
Ylioppilas vuosimallia 2012 // Cliffs of Moher (irlanti) kesä 2013

Tämä oli jo toinen postaus tänään. Mutta tästä oli vain pakko päästä ilmoittamaan maailmalle!
Pahoittelen varmaankin maailman kamalimman epäselvää postausta.

ps. enää muutama päivä jouluun ja meikäläisen joululahjasuunnitelmat on menneet tässä jo pariin otteeseen uusiksi ja plörinäksi (heh, ei se haittaa)
pps. kohta enää kymmenen päivää matkaan. ja noita irlantikuvia selaillessa iski kaipuu maailmalle (kohta sitä päästään onneksi)
ppps. aion julkaista vielä ainakin mitä meikäinen kuuntelee juuri nyt (musiikkia siis) ja vuosikatsaus 2013 ja toivottavasti pari tonttukuva postausta lisää! Olisiko joku lahjalista postaus myös mukava? Ja yksi blogeissa kierrellyt jouluhaastekin olisi suunnitteilla. Ja sitten ehkä sellainen kiitos postaus (ns. onnellisuuden oravanpyörä)
pppps. Hobitti oli hyvä! Me gusta!
ppppps. Mun to do lista ennen matkaa alkaa onneksi pikkuhiljaa lyhentyä, vaikka sille tuleekin koko ajan lisää tavaraa ja asioita on vielä hoitamatta.
pppppps. ehkä jätän muut kuulumiset seuraavaan postaukseen!

Kommentit