Lots of Brändöm

Vapaus. Vapaus olla. Vapaus tehdä. Vapaa-aika. Mitä pidemmälle opintoni etenevät, sitä selkeämmin minulle aina tähdentyy rentoutumisen ja vapaa-ajan merkitys. Se, että kaiken raskaan työnteon ja tarkkojen aikataulujen vastapainoksi on oltava vapaa-aikaa. Sekä sellaista aikaa, kun saa rentoutua eikä ole kiire minnekään. Tämä seikka valkenee minulle aina sellaisina hetkinä, kun minulla on sitä vapaata ja rentoa aikaa. Kaiken kiireen keskellä sitä ei edes huomaa, kuinka väsynyt tai kiireinen tai kireä tai levon tarpeessa sitä onkaan. Sitten kun on aikaa pysähtyä ja hengähtää, sen tajuaa. Että voi hitto, kun tätä pitäisi tehdä enemmän. Niinkuin juuri nyt. Minulla on nyt ollut vapaa viikonloppu töistä ja tämä on ollut aivan ihanaa. Koulun suhteen on ollut aikasmoinen kiirus kolme viimeistä viikkoa joten vapaahetki tekee terää. Perinteiseen tyyliin myös meikäläisen vapaa viikonloppu täyttyi tuikalla ohjelmalla: oli elokuvissa käyntiä kavereiden kanssa, hiukan shoppailua (jeij osti...

En muista taaskaan, milloin sitä olisi viimeksi hyvällä omatunnolla saanut käpertyä sängylle peiton alle kirjoittamaan blogia ihan rauhassa jo kello 17.30. Täällä mun asunnossa on todella kylmä ja oikeasti paras paikka on lämpimässä vilttien alla. Pitää jaksaa vain raahautua keittiöön keittämään tee-vettä. En tiedä olenko tulossa kipeäksi, kun mulla on koko ajan kylmä ja tänään on suu tuntunut todella kuivalta koko ajan, vaikka join jatkuvasti vettä. Haluaisin lähteä juoksemaan, mutta nilkkani tuli viikko sitten juoksulenkin jälkeen kipeäksi, enkä viitsi lähteä juoksemaan sen kanssa ja turhaa rasittamaan sitä, kun kävellessäkin vihloo ilkeästi. Jos sitä illalla jaksaisi vaikka tehdä jonkin kotijumpan... ehkä ei... ;) Tämä viikko on ollut taas ihan hirveää härdelliä ja kiitämistä paikasta toiseen, kaleneri taas niin täynnä ohjelmaa, että ihan hirvittää. Nyt on onneksi kiireetön hetki ja halusin tulla kirjoittamaan jotain. Ja ehkä kirjoittamaan jotain valmiiksi "varastoon"....

En tiedä kiinnostaako teitä jengi tämmöiset "minun päiväni" tyyliset postaukset. En yleensä niitä harrastele, mutta tänään oli jotenkin niin meikäläisen normaalista kaavasta erittäin poikkeava  mutta toisaalta taas sellainen normaali normaalista poikkeava päivä. Jos tajusitte mitä meinasin? Yleensä päiväni täyttyvät työllä, koululla, matkustamisesta (paikasta a paikkaan b), pakollisista hommista, nukkumisesta, syömisestä ja ruuanvalmistuksesta ja yleisestä kaaoottisesta tilasta, kun mietin missä minun pitäisi olla, milloin ja kenen kanssa ja minkä takia . Tänään kuitenkin oli etäpäivä koulusta, joten sain viettää "vapaapäivää" kouluhommia kotoa käsin tehden. No miten se päivä nyt sitten meni? (kellonajat "noin" aikoja, etenkin aamun tarkka aikataulu kateissa.. En ole ihan tietoinen edes siitä, monelta heräsin) 8.30 Herätys. Makoilen rauhassa sängyssä ja rapsuttelen Veetiä. Vastailen pariin snapchat viestiin ja jossain vaiheessa sitten kömmin ylös...

Kävin eilen (torstaina) juoksemassa pitkästä aikaa. Ja oli aivan mahtavaa. Tähän juoksemaan lähtemiseen oli syynä pääasiassa se, että mummojumppa keskeytti meikäläisen treenin koulun kuntosalilla, joten jätin salitreenaamisen kokonaan kesken ja oli kuitenkin tarve tehdä jotain näin "viikonlopun alkajaisiksi". Tänään (perjantaina) meikäläisellä on itsenäinen päivä koulusta ja tehtävänäni onkin tällepäivälle suunnitella meidän ensi tiistain ryhmänohjausta, mutta konkreettisesti minun ei tarvitse liikkua kotoa, joten luettelen tämän nyt lähestulkoon "vapaapäiväksi". Ja noh, jälleen erikoismainintana: mikä ihmeen "viikonloppu", kun on sekä lauantain että sunnuntain töissä...? Jep.. Eli se siitä viikonlopusta ;) Noh, takaisin tarinaan. Kävin siis pitkästä aikaa juoksemassa. Juoksu kulki kuin vettä vaan ja fiilis oli katossa. Olisin halunnut vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, mutta valitettavasti olin sopinut aikataulun äitin kanssa niin, että minulla oli noi...

Olen vuonna 2014 kirjoittanut postauksen siitä, kuinka kiitollinen olen kaikista matkustus mahdollisuuksistani . Aina välillä luen suurella ylpeydellä vanhoja postauksiani (kun jotenkin olen onnistunut välillä kirjoittamaan todella fiksusti, välillä taas tekisi mieli vain poistaa kaikki aiemmin kirjoittamani tekstit niiden kökön muodon vuoksi - ihan niinkuin sitä ei nykysisin kirjoita "tökösti"), mutta tänään ajattelin korjata tuota aiemmin kirjoittamaani postausta. Ja lisäksi se vaatii täydennystä. Toteutetaan tämä postaus nyt kuitenkin samalla rakenteella ja osittain samalla tekstilläkin, pienin muutoksin kylläkin ;) Meikäläisellä on hirveä tarve keksiä joku matkakohde kesäksi, mutta tällähetkellä päässä raksuttaa tyhjää, enkä oikein tiedä mitä haluaisin... :D Ja muutenkin hirmuinen matkakuume ja halu pois täältä edes hetkeksi. TRAVEL IS THE ONLY THING YOU BUY THAT MAKES YOU RICHER Olen nähnyt vapaudenpatsaan ja ihaillut auringonlaskua Empire State Build...

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi blogia päivitellyt. Ja jotenkin tuntuu, että kynnys kirjoittamisen aloittamiseen vain kasvaa, mitä pidemmäksi tauko etenee. Tuntuu, että sitä pitäisi olla jotain ihan huisia kirjoitettavaa ja kerrottavaa, mutta tosiasiahan on, että meikäläisen arki pyörii samoissa, tutuissa ympyröissä kuin aina ennenkin, eikä elämässäni ole tapahtunut oikein mitään merkittävää. Tänään koulussa käsiteltiin sitä, kuinka ryhmäterapiassa olisikin tärkeää, että jokainen ryhmäläinen pääsisi sanomaan jotain, tai jollain tavalla ilmaisemaan itseään, ensimmäisen kahdenkymmenen (mieluiten jo kymmenen) minuutin aikana ryhmän alettua - se lisää sitoutumista ja ryhmään kuulumisen tunnetta sekä (kaikista tärkeimpänä) madaltaa henkilön osallistumiskynnystä . Mitä aikaisemmassa vaiheessa kaikki ryhmäläiset ovat osallistettu, sitä helpompi heidän on avata suunsa myös jatkossa. Blogaamisessani on tapahtunut kyseinen ilmiö. Kirjoittamiseni maaginen kahdenkymmenen virtuaaliminuutin raja...

peeäss: oothan lukenut sekä ensimmäisen että toisen reissupostauksen? When in Rome.... Day four. Meidän neljäs ja viimeinen (sekä kolmas) kokonainen matkapäivä oli sunnuntai. Kuukauden ensimmäinen sunnuntai. Jolloin siis Colosseumille on vapaapääsy. Noh, lähdettiin aamusta kurkkaamaan millainen meno Colosseumilla olisi, jos sitä vaikka oikeasti päästäisiin sisälle. Noh, yritys hyvä kymppi (näin juonipaljastuksena) Viisihenkistä porukkaa on muuten ihan pirun vaikeaa saada samaan aikaan kuvaan niin, että kaikki näyttäisivät siedettäviltä ihmishahmoilta... ja että kaikki edes mahtuisivat samaan kuvaan ;) Kuka osasi arvata, että Colosseumilla oli ihan hitommoinen jono! Jono kiersi melkein pytingin ympäri ja arvioitu jonotusaika olisi ollut (jälleen) se maagiset kolme tuntia. Kiitti, mut ei kiitti. Meillä (minulla) ei riittäisi kärsivällisyys sellaiseen. Päivä sattui kuitenkin olemaan reissumme kaunein ja aurinkoisin, joten mikäs siinä auti...