Veetin Adventtikalenteri 2015: Luukku 20 - Viikon Teema: Jouluvalmistelut - Otteita Kissanelämän Lokikirjasta
Jouluvalmistelut: Jouluherkut
//ottakaa rento asento, älää ottako kaikkea liian vakavasti//
*Otteita Kissanelämän lokikirjasta 20.12.2015*
Tässä puhuu kapteeni Veeti.
Mamma on ihan järkyttynyt ja sen elämä tuntuu luisuneen raiteiltaan. Syynä tähän mental breakdowniin tuntuu olevan se, että hän ei ole kertaakaan ehtinyt, saanut ja/tai jaksanut leipoa pipareita, eikä meillä ole yhtäkään piparia kotona.
En tiedä mitä piparit ovat, mutta Iita kertoi niiden olevan hyviä. Siitä en sitten tiedä, ei koiran sanaan voi aina luottaa, vaikka Iitaa nyt pidän ehkä hiukan muita koiraeläimiä luotettavampana lähteenä. (Mutta muun perheen tavoin Iita on ehkä hiukan latvasta laho: sellainen puu, jonka oksalle en välttämättä kiipeäisi... Älkää kuitenkaan kertoko tätä sille draama queenille, se kun tuntuu aina suuttuvan väähn kaikesta mitä meikäläinen keksii puuhailla.) Itse en ole piparia koskaan maistanut, onhan tämä ensimmäinen jouluni.
En kuitenkaan ymmärrä tuota mamman piparihössötystä. Aina välillä se neuroottisena juttelee kaverilleen että "miksi me ei olla vielä ehditty pitää pipari päivää yhyy miksi ja meijän täytyy leipoa pipareita" ja sitten toisessa hetkessä se naureskelee ja selittää jotain "piparia kaikille hehehe". Olen hiukan tuota psykiatriaa mamin kanssa opetellessa (mamilla oli joku koe ja tentti aiheesta joitain aikoja sitten ja opiskelin erittäin tehokkaasti hänen muistiinpanoistaan, vaikka mami oli lukemiseeni hiukan pettynyt... en ymmärrä mitä hän tarkoittaa paperien repimisellä, minähän vain luin!) joten tunnistan kyllä kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekä psykoosin tunnusomaiset oireet.... ONNEKSI se (mamma) kuitenkin vierailee Iitan ja muun perheensä luona aika usein, sillä niillä kuulema on pipareita. Problem solved sanoin minä, niin mitä sen enää pitäisi inistä - mutta ei, kun "ei se ole sama asia: kun kotona ei ole pipareita!" *mamin järkytytnyt ilme ja pakokauhuinen ääni ja veetin raskas huokaus*
Muita mamin innostuneen selityken kohteita ovat pipariden lisäksi joulutortut, riisipuuro, glögi ja kirsikkana kakun päällä suklaa. Suklaata en ole koskaan päässyt maistaaan, mamma on niitä kohtaan aina niin omistushaluinen, en ymmärrä, yleensä se antaa mun maistaa melkeen mitä vain (koska sen paikka on mun pikkurillin ympärillä), mutta siitä muuttuu raivohullu tiikeri (vai olisiko vesikauhuinen pesukarhu oikeampi ilmaisu?) jos yritän viedä sen suklaat. En tiedä olisiko olemassa joku kissojen tukipalvelu puhelinnumero, minne voisin soittaa ja hankkia tuolle ihmiselle jonkun tukihoitopaikan...
Ei noita ihmisiä koskaan ymmärrä... Niillä on kuulema huomenna piirakkatalkoot. Katsotaan vain mitä se sieltä huomennakin raahaa mukanaan kotiin. Onneksi minä saan (kuuleman mukaan) jäädä kotiin nukkumaan siksi aikaa kun hän piirakkatalkoilee. Mami kertoi, että se on "jokavuotinen perinne" mikä näin kissakielelle käännettynä tarkoittaa, että mamin on pakko päästä ennen joka joulua piirakkatalkoisiin tai sen pieni ja erittäin huonosti organoitu maailma romahtaa ja se flippaa, niinkuin noiden pipareiden suhteen.
Siinä missä mami on syönyt ihan sikana jotain jouluherkkuja (siis niitä pipareita ja joulutorttuja ja suklaata) ja kerännyt lisää liikakiloja vyötärölleen, niin meikäläinen ei ole saanut melkein mitään herkkuja. Haluaisin kuitenkin tässä joku päivä vielä maista niitä pipareita ja Iita kertoi että jouluaattona mummin luona me biletetään ihan hulluna Oliverin kanssa ja saadaan ihan hirveesti kaikkia herkkuja. Siellä on kuulema semmonen ISO kinkku. Oon tähän mennessä vaan saanut sellaista kinkkua, mitä otetaan jääkaapista sellaisesta pienestä rasiasta, mutta toi on kuulema semmonen ISO kinkkumötikkä mistä ihmiset sitten leikkaa veitsellä palasia. En tiedä liioitteleeko Iita tätä tarinaa, mutta ainakin se kuulostaa hyvältä. Olen kuitenkin hiukan epäilevä, sillä kuten aiemmin sanoin: en ole varma, voinko sen koiran sanaan luottaa - jos se vaikka vakoilee meitä kissoja koirien salaseuran piikkiin. En saa päästää sitä liikaaihon turkin alle, tai muuten se käyttää sitä hyväkseen.
Jouluaattona on pöydässä kuulemani epäluotettavan lähteen mukaan myös karjalanpaistia (en ole ihan ymmärtänyt mitä erikoista siinä on, en ole koskaan maistanut karjalaa. Ei mami en jaksa kuunnella mitään sun selityksiä ruuasta!) sekä kalaa. Mamma oli tässä yhtenä päivänä tehnyt kalaruokaa kotona ja se oli ihan sika hyvää, joten olen todella innoissani, jos joulunakin saan sitä kalaa!
Toivottavasti jaksatte kaikki olla kärsivällisiä kuin kissat (mami en jaksa nyt tästäkään kuunnella mitään selitystä oikeesti! Tää on mun joulukalenteri nii älä nyt tuu selittää mitään jostain "huonosta keskittymiskyvystä" ja "sinäkö muka kärsivällinen"!). Ja kaikille kissaystävilleni toivotan voimia jaksamiseen, nuo ihmiset on ihan pöpejä myös joulun alla.
Just Roll Your Eyes and Keep Doing What You Were Doing... Kyllä se joulu kait onneksi menee ohi.
//ottakaa rento asento, älää ottako kaikkea liian vakavasti//
*Otteita Kissanelämän lokikirjasta 20.12.2015*
Tässä puhuu kapteeni Veeti.
Mamma on ihan järkyttynyt ja sen elämä tuntuu luisuneen raiteiltaan. Syynä tähän mental breakdowniin tuntuu olevan se, että hän ei ole kertaakaan ehtinyt, saanut ja/tai jaksanut leipoa pipareita, eikä meillä ole yhtäkään piparia kotona.
En tiedä mitä piparit ovat, mutta Iita kertoi niiden olevan hyviä. Siitä en sitten tiedä, ei koiran sanaan voi aina luottaa, vaikka Iitaa nyt pidän ehkä hiukan muita koiraeläimiä luotettavampana lähteenä. (Mutta muun perheen tavoin Iita on ehkä hiukan latvasta laho: sellainen puu, jonka oksalle en välttämättä kiipeäisi... Älkää kuitenkaan kertoko tätä sille draama queenille, se kun tuntuu aina suuttuvan väähn kaikesta mitä meikäläinen keksii puuhailla.) Itse en ole piparia koskaan maistanut, onhan tämä ensimmäinen jouluni.
En kuitenkaan ymmärrä tuota mamman piparihössötystä. Aina välillä se neuroottisena juttelee kaverilleen että "miksi me ei olla vielä ehditty pitää pipari päivää yhyy miksi ja meijän täytyy leipoa pipareita" ja sitten toisessa hetkessä se naureskelee ja selittää jotain "piparia kaikille hehehe". Olen hiukan tuota psykiatriaa mamin kanssa opetellessa (mamilla oli joku koe ja tentti aiheesta joitain aikoja sitten ja opiskelin erittäin tehokkaasti hänen muistiinpanoistaan, vaikka mami oli lukemiseeni hiukan pettynyt... en ymmärrä mitä hän tarkoittaa paperien repimisellä, minähän vain luin!) joten tunnistan kyllä kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekä psykoosin tunnusomaiset oireet.... ONNEKSI se (mamma) kuitenkin vierailee Iitan ja muun perheensä luona aika usein, sillä niillä kuulema on pipareita. Problem solved sanoin minä, niin mitä sen enää pitäisi inistä - mutta ei, kun "ei se ole sama asia: kun kotona ei ole pipareita!" *mamin järkytytnyt ilme ja pakokauhuinen ääni ja veetin raskas huokaus*
Muita mamin innostuneen selityken kohteita ovat pipariden lisäksi joulutortut, riisipuuro, glögi ja kirsikkana kakun päällä suklaa. Suklaata en ole koskaan päässyt maistaaan, mamma on niitä kohtaan aina niin omistushaluinen, en ymmärrä, yleensä se antaa mun maistaa melkeen mitä vain (koska sen paikka on mun pikkurillin ympärillä), mutta siitä muuttuu raivohullu tiikeri (vai olisiko vesikauhuinen pesukarhu oikeampi ilmaisu?) jos yritän viedä sen suklaat. En tiedä olisiko olemassa joku kissojen tukipalvelu puhelinnumero, minne voisin soittaa ja hankkia tuolle ihmiselle jonkun tukihoitopaikan...
Ei noita ihmisiä koskaan ymmärrä... Niillä on kuulema huomenna piirakkatalkoot. Katsotaan vain mitä se sieltä huomennakin raahaa mukanaan kotiin. Onneksi minä saan (kuuleman mukaan) jäädä kotiin nukkumaan siksi aikaa kun hän piirakkatalkoilee. Mami kertoi, että se on "jokavuotinen perinne" mikä näin kissakielelle käännettynä tarkoittaa, että mamin on pakko päästä ennen joka joulua piirakkatalkoisiin tai sen pieni ja erittäin huonosti organoitu maailma romahtaa ja se flippaa, niinkuin noiden pipareiden suhteen.
Siinä missä mami on syönyt ihan sikana jotain jouluherkkuja (siis niitä pipareita ja joulutorttuja ja suklaata) ja kerännyt lisää liikakiloja vyötärölleen, niin meikäläinen ei ole saanut melkein mitään herkkuja. Haluaisin kuitenkin tässä joku päivä vielä maista niitä pipareita ja Iita kertoi että jouluaattona mummin luona me biletetään ihan hulluna Oliverin kanssa ja saadaan ihan hirveesti kaikkia herkkuja. Siellä on kuulema semmonen ISO kinkku. Oon tähän mennessä vaan saanut sellaista kinkkua, mitä otetaan jääkaapista sellaisesta pienestä rasiasta, mutta toi on kuulema semmonen ISO kinkkumötikkä mistä ihmiset sitten leikkaa veitsellä palasia. En tiedä liioitteleeko Iita tätä tarinaa, mutta ainakin se kuulostaa hyvältä. Olen kuitenkin hiukan epäilevä, sillä kuten aiemmin sanoin: en ole varma, voinko sen koiran sanaan luottaa - jos se vaikka vakoilee meitä kissoja koirien salaseuran piikkiin. En saa päästää sitä liikaa
Jouluaattona on pöydässä kuulemani epäluotettavan lähteen mukaan myös karjalanpaistia (en ole ihan ymmärtänyt mitä erikoista siinä on, en ole koskaan maistanut karjalaa. Ei mami en jaksa kuunnella mitään sun selityksiä ruuasta!) sekä kalaa. Mamma oli tässä yhtenä päivänä tehnyt kalaruokaa kotona ja se oli ihan sika hyvää, joten olen todella innoissani, jos joulunakin saan sitä kalaa!
Toivottavasti jaksatte kaikki olla kärsivällisiä kuin kissat (mami en jaksa nyt tästäkään kuunnella mitään selitystä oikeesti! Tää on mun joulukalenteri nii älä nyt tuu selittää mitään jostain "huonosta keskittymiskyvystä" ja "sinäkö muka kärsivällinen"!). Ja kaikille kissaystävilleni toivotan voimia jaksamiseen, nuo ihmiset on ihan pöpejä myös joulun alla.
Just Roll Your Eyes and Keep Doing What You Were Doing... Kyllä se joulu kait onneksi menee ohi.
Kommentit
Lähetä kommentti