Kesämies ja rantaleijona kuvia

Hah, otsikko saattaa hiukan hämätä, kun otetaan huomioon, että valokuvauksen kohteena olin tänään kuitenkin vain minä. Kotiuduttiin tänään mökiltä ja pakenen sinne taas ensiviikonloppuna vähän maalailemaan "poikien kämppää". Sillä se mun inspiraatio ei kerennyt puhjeta tän viikonlopun aikana. Perjantaina kun mentiin niin ei keretty sitä seinää maalailemaan iltatouhuilta ja lauantaina saatiin ne seinät maalattua, mutta niissä meni jonkin aikaa kuivaessa ja äkkiä olinkin syönyt jo niiiin paljon ruokaa, etten millään jaksanut tehdä enää paljoa mitään. Tänään tyhjennettiin "konttori" ja on se ihme miten siivouskomeron kokoiseen tilaan mahtuu niin paljon kaikkea tarpeellista ja vähän vähemmän tarpeellista tavaraa. Siinä meni sitten ihan reippaasti aikaa, ja koska meidän piti jo aika aikaisin lähteä, ei siinä sitten ruuan tekemisen lisäksi (ja ruokalevon) jäänyt kovinkaan paljoa aikaa enää mihinkään muuhun. Hups, viikonloppu meni todella nopeasti, vaikka koko mökkimäki oli ihan tyhjillään ja siellä oltiin vain minä, veljeni, äiti ja mummo (sekä kissa ja koira). Se kadonnut inspiraatio on edelleen kateissa, mutta siihen on onneksi viikko aikaa ennenkuin se pitää löytyä :D

Yllättävän pitkä pinna tolla meikäläisen veljellä on (aina välillä). Tänäänkin se jaksoi toteuttaa melkein kaikki meikäläisen valokuvausvisiot mukisematta :) Tänään mulla oli nimittäin käynnissä Operaatio Uusi Facebook Profiilikuva. Ja tähän läjäytän nyt kaiken tämän päivän kuvasaldosta.

Mentiin mökin viereiselle (naapurin) pellolle vähän kuvailemaan. Pellon keskellä on tuollainen vetinen suoalue, jolle ei traktorin kanssa pysty menemään (nytkin se oli ihan märkä, joten pysyteltiin sen reunoilla vain), näinollen tätä villiintynyttä osaa pellosta ei ikinä leikata, eikä viljellä.

Siellä kaikkien heinänkorisien ja vetisyyden keskellä oli erittäin ihanteelliset oltavat joillekkin pienille ja erittäin ilkeille otuksille. Ne iskivät joukolla kimppuun heti kun "erehdyimme" pistäytymään heinikkoon. Sain jalkani täyteen ilkeitä puremia jotka lisäksi turposivat ilkeästi. Puremia oli erittäin paljon, meikäläisellä etenkin nilkoissa. Ja voin sanoa, se ei ollut mukavan (tai terveen) näköistä. Aivan valtavia, halkaisialtaan varmaankin 2 cm suuria paukamia nilkka (ja koko jalka, sekä vähän käsissäkin) täynnä.

Puremia kutitti ihan törkeästi, joten päätimme hylätä meikäläisen pelovisiot ja juoksimme äkkiä rantaan viilentämään paukamia kylmässä järvivedessä ja jäimmekin sitten sinne ottamaan noita otsikon "rantaleijona kuvia".

Söpö sammakko :)

Iipu kulki aktiivisesti mukana näissä "photoshooteissa" ja valvoi tilanteen toimivuutta (lue: otti aurinkoa ja oli muutenkin erittäin epäkiinnostunut siitä mitä me teimme)

Tämä kuva on tiukasti rajattu, mikä sai laadun hiukan kärsimään. :D

hih, mikä ilme ;)

Onneksi turvonneet nilkat ei tässä kuvassa näy (ONNEKSI!)

Iipun kanssa ryhmäkuva laiturilla, jolle ei olla saatu aikaiseksi vielä tänäkesänä laitettua tikkaita (olipa selkeä sanajärjestys :D)

Tässä jälleen yksi niitä mun asiallisia kuvia ;)

SE ON KESÄ <3 !

Tässä vielä pari erittäin asiallista ja sivistynyttä kuvaa:

Meikäläinenkin ihan säikähti kun tälläinen (tosi isokokoinen) lude lensi suoraa päin. Yritin sitten saada otettua siitä edes jollaintapaa järkevää kuvaa, mutta ne eivät oikein onnistuneet (lue: manuaalitarkennus ja tuulessa villisti heiluva ruohonkorsi, jolla lude yrittää "poseerata")

PS. Juttelin Essin kanssa, joka kertoi mulle, että Christopher Paolinin Perillinen- kirjasarjan neljäs, ja viimein osa, on myynnissä engalnniksi Australiassa. Koska en osaa englantia tarpeeksi hyvin, joutuu meikäläinen vielä pienen hetken odottamaan, että kirja ilmestyy suomeksi. Googlettelin hetken ja pianhan se löytyi: kirja ilmestyy suomeksi 16. lokakuuta - eli enää ei tarvitse kovinkaan pitkää aikaa odottaa. Jeij. En ole aiemmin nähnyt kaupoissa edes kirjan englanninkielistä versiota (enkä kyllä ole erityisemmin edes seuraillut milloin kirja ilmestyisi. Odotin sitä kuitenkin ilmestyväksi jo aikoja sitten), mutta ei se haittaa. Lokakuu tulee yllättävän nopeasti, ja en minä muuten sen syksyn alkamista nyt niin kovasti odota...

Eipä tässä enää tältäerää muuta. Olen mökilläkin valvonut joka ilta (tarkalleen ottaen yö) kahteen lukien. Kuten aikaisemmin mainitsin, lainasin kirjastosta erittäin hyvän (ja jo moneen kertaan aiemmin luetun) meikäläisen mielikuvitusta virittävän ja kaikintavoin minun lukumieltymykset täyttävän kirjan. Muutoin en mökillä kerennyt kirjaa lueskelemaan kaikilta kiireiltä. Oli muuten ihmeellisen mukava, toiminnallinen ja rentouttava mökkireissu, ja näin jälkeenkäten ajatellen oli ihmeellistä, että en oikeasti kerennyt lukemaan muutoin kuin illalla.

Juu, taas meikäläinen jäi selittelemään vähän kaikkea muutakin tuon "eipä tässä enää muuta sanottavaa" -lauseen jälkeen.. Heh.

Seuraavaan kertaan siis!