Väsymys maximus

Oltiin tämä viikonloppu essin kanssa Repovedellä vaeltamassa. Jahka saan essiltä sen kameran kuvat, pääsen tekemään postauksen vaellusreissusta tänne blogin puolelle.

Nyt väsymys on valtaisa: pe-la yönä nukuin varmaankin viisi tuntia ja viime yönä nukuin vain kaksi tuntia. Valvottiin eilen illalla nuotiopaikalla parin muun retkeiliän kanssa varmaankin kello 01. Grillattiin makkaraa, rupateltiin, heitettiin läppää ja kerrottiin kauhutarinoita (sekä pidettiin kaikki muutkin onnettomat jo nukkumaan menneet retkeiliät hereillä). Sitten iski se ukkoskuuro. Meikä ei olisi muuten varmaankaan herännyt lainkaan, mutta essi tökki meikäläisen hereille "nyt se ukkonen alkoi, mua pelottaa, se iskee meihin". Kaiken lisäksi satoi ja aika rankasti, lisäksi meidän rinkka oli kaikkea muuta kuin vedenpitävä, joten teltan sisällä tuli pian erittäin kostea, kylmä ja märkä fiilis. Kun se ukkonen alkoi siinä 03 aikaan, ei me enää pystytty kunnolla nukkumaan (kyllä mä yritin: mutta essi hölötti ukkosesta, ja ne lätäköt p*rseen alla eivät auttaneet unen päästä kiinnisaamisessa). Siinä kärvisteltiin teiltan sisällä siihen viiteen asti, jolloin kerättiin kimpsut ja kampsut ja painuttiin sateensuojaan puukatokseen. Syötiin vähän aamupalaa ja 06 lähdettin käppäilemään kohti autoa.

Meidän oli alunperin koko viikonlopun aikana tarkoitus kiertää paaaaljon pidempi lenkki, mutta se kierros mitä suunniteltiin olisi jättänyt meille vikaksi päiväksi vähän yli 7 km kävelyn, ja ajateltiin että se ei olisi ukkosessa kiva kävellä.. Sitten päädyttiin kiertämään pienempi lenkki, joka olisi jättänyt täksi päiväksi vain 2,5 km, mutta koska oltiin aivan läpimärkiä ja kylmissään ja väsyneitäkin (silloin aamulla väsy ei ollut niin pahaa kuin nyt..) päätettiin mennä siitä mistä reitti on lyhyin ja käppäiltiin varmaankin 1,5 km suoraa autolle.

Auto starttasi klo 6.30 (muistaakseni) ja takaisin vantaalla oltiin siinä yhdeksän maissa.

Siinä oli taas meidän retkeilyjä.. Mutta kattavampi selitys tulee sitten sen oikean postauksen mukana. Oli vain pakko vuodattaa tämä väsymyksen tuska teille kaikille :)

Whippet, a3, pistetekniikka (pointillismi, kuten serkkuni mulle tähdentää aina)

Vaikka väsy oli suuri, tuli meikäläiselle suuri tarve taiteilla. Halusin tehdä tällä pistetekniikalla, mutta jotain hiukan helpompaa ja yskinkertaisempaa kuin se viimekertainen collie (se oli liian karvainen!) Kuvat tästä työstä ovat aika kämäset (verrattuna tuohon viimekertaisen työn kuviin), kun se meikäläisen oma kamera on vielä mökillä - mutta kai näistäkin nyt jotain tajuaa? :D

Hiukan kun saa aina olla itsekriittinen, niin tajusin jo tussattuani tuon koiran kuonon, että suupielet on nyt hiukan liian pitkällä.. Ja tuo toinen korvakin on ehkä hiukan toista pienempi ;) Noh, pikkuvikoja! 

(Ja joku voisi myös sanoa, että tuo kaula on liian pitkä, mutta whippeteillä on tosi pitkä kaula, ja mallikuvassakin sillä koiralla oli pitkä kaula!)

Huhhuh, kello on vasta viisi, kuinkohan myöhään mä jaksan vielä valvoa..? :D