Hiusjuttuja

"Vitsi kun joku uskaltaa olla noin rohkea"

Se on kommentti, jonka usein kuulen kun puhutaan meikäläisen tukasta.

Toinen on

"Sulla toi näyttää hyvältä, mutta jos minä leikkaisin niin näyttäisin ihan hirveältä"

Siihen meikäläinen aina vastaa, että varmasti et.

Ja ensimmäiseen on helppo vastata, ettei sitä rohkeutta kauheasti tarvitse, kun meikäläisellä on ollut jo niin pitkään lyhyt tukka. Sitä huomaa leikkaavansa aina vain enemmän ja enemmän pois - ja tuntevansa suurta nautintoa siitä (varoituksen sanana siis teille kaikille: kun kerran päätätte leikata lyhyen tukan, haluatte aina vain lyhyempää ja lyhyempää. Vähänniinkuin sipsien kanssa. Yksi ei riitä, aina pitää saada lisää. Okei oli taas ehkä maailman huonoin vertaus)

Lisäksi ympäripääsemätön lopputulos on se, että hius on loppumaton ja erittäin uusiutuva luonnonvara. Sitä tulee aina lisää. Sekin on yksi syy, miksi "uskallan" leikata aina vain lisää pois. Sieltä se kasvaa sitten takaisin. Trust me!

Kävin siis eilen  kampaajalla kokeilemassa vähän jotain erilaista. Kuten edellä olevasta tekstistä voivat fiksummat siis päätellä, lähti tukkaa tavallista enemmän. Me gusta!

Kampaajan kanssa naurettiinkin, että joka kerralla käydessäni käsken ottaa aina vain enemmän ja enemmän pois. Ja seuraavalla kerralla sitten kuuluu varmaan vetäistä kaikki veke. (Noh, siihen meikäläisellä ei varmaankaan ole vielä rohkeutta) 

Seuraavalla kerralla pitää varmaankin leikata jotakin kivaa kuviota, raitaa tai jotain muuta hauskaa. Instagram on täynnä inspiraatiota aiheeseen liittyen ;)

Siinä missä tukka oli ennen vain vasemmalta puolelta lyhyt, 4mm terällä lyheksi vedetty, repäisin tällä kertaa ja sanoin kampaajalle, että tänään leikatan myös toinen sivu lyhyeksi. Ja niinhä leikattiin. Mielestäni tukkani oikea puoli on ollut aina vähän laimea ja pahimmillaan näyttänyt perseeseen ammutun variksen takapuolelta - tämä eilinen radikaali leikkus on siis vastahyökkäys sitä variksen takapuolta vastaan. Nyt on jotain erikoista myös naamavärkkini oikealla puolella. Tykkään tästä nyt itse todella paljon, vaikka hiukan järkytyksenä kyllä tuli kuvan nähdessäni, että se kyllä todellakin on myös takaa ihan lyhyt. Sitä itse vain katsoo itseään aina edestä tai hiukan viistosti.

Seuraavana on muutama before/after kuva. Eilen illalla (vas) vs tänään (oik).

Hirmuisestihan tuossa ei näy eroa. Hiukan lähti otsatukan pituudesta ja sekä tietysti tuo jo ainakin sentin mittaiseksi kasvanut sivu lyheni. Oikea puoli lähti myös 4mm, mutta sitä nyt ei näissä kuvissa huomaa. Lisäksi tuo meikäläisen "keesi" keveni kauttaaltaan. Ei sillä, että tuo (vas.) olisi vielä ihan kamalalta (ainakaan kenenkään muun kun minun mielestä) näyttänyt, mutta halusin uusia tuon toisen puolen tukasta, joten päädyin kampaajalle.

(Ja ps. jostain syystä kaikki selfieni ovat vain tältä sivulta. Tuo vasen on meikäläisen parempi puoli, koska se on otsatukan "avoin puoli". Lisäksi nenässäni on sillä puolella pigmenttiläikkä, josta pidän)

Yleensä siis löydän tieni varaamaan kampaaja-aikaa vasta siinä vaiheessa, kun olen yli viikon tuskaillut hiuksen kanssa ja voivotellut sitä, että pitäisi mennä leikkaamaan.

Varoituksen sanana myös tielle kaikille: älkää leikatko lyhyeksi, jos ette ole halukkaita käymään n. kerran kuukaudessa kampaajalla - vaikka epäilisittekin tukkanne kasvunopeutta, se todellakin kasvaa kuukaudessa melkoisesti, joten äkkiä niin lyhyt 4mm tukanhaivenenne onkin jo yli sentin mittainen. (ja juurihan mä kävin kampaajalla... huah...)


Käytiin eilen Essin kanssa kuvailemassa. Hyvä että käytiin eilen, tänään sää olisi ollut kaikkea muuta kuin kuvaukseen innostava. Saatiin aikaiseksi jopa muutama profiilikuvamateriaalia oleva kuva. Palataan huomenna kaiken harmauden ja sateen keskellä sitten ihaniin auringonpaisteessa otettuihin kuviin.