Juhannus

Keskikesän juhla.
Perhejuhla mökillä.
Ruokaa. Juomaa. Kokko. Sauna. Grillimakkaraa.
Hyvä seura, letkeä meininki ja aunringonnousulle laulaminen.

Aina vain lisää hyvää ruokaa ja juomaa. Ja ehkä hiukan (heh) krapulaa.

Laukut on pakattu.
Kissan tavarat pakattu mukaan.
Juomat messissä
ja kämmpäkin suunnilleen siinä kuosissa, että kelpaa palata kotiin.
Kohta pakkaudutaan autoon: minä, kaverini, veljeni ja veljeni kaveri (joka ajaa). Sekä kissa.

Kuten ehkä aiemmasta postauksesta voi saada selville,
on juhannus (joulun lisäksi) yksi meikäläisen lempijuhlista.

En välitä joulun ja juhannuksen lisäksi oikein mistään muista juhlista. Ja juhannus onkin ainut "bilejuhla" josta pidän.
Uusivuosi on päivä muiden joukossa.
Samoin Vappu.

Joulu ja Juhannus rakkauteeni vaikuttaa (sen lisäksi että alamme kaikki J:llä) se, että ne ovat minulle perhejuhlia.
Olen todella perhekeskeinen ihminen ja vietänkin suhteellisen paljon aikaa perheeni, veljeni, serkkujeni, mummon sekä muiden sukulaisten kanssa.
Meillä on tiivis, lämminhenkinen ja aivan mahtavan sekopäinen suku.

Joulu ei ole joulu, jollei sitä vietetä perheen kesken mummin luona.
Juhannus ei ole juhannus, jos en vietä sitä sukulaisten kanssa mökillä.

Tämä on Veetin ensimmäinen juhannus.
Se on viimeksi ollut mökillä viime syksynä.
Sormet ja varpaat ristiin, ettei sen sisäinen kollipoika herää henkiin ja halua lähteä kylille. Onneksi on Oliver, joka varmasti pitää citykattina tuon "junnun" tassut maassa ja hännän pilvissä. Opettaa "metsästämään", eli kantamaan hiiriä elossa sisälle mökkiin.
Ei varmaan Veeti tajua mitään metsästämisestä (tai ainakaan saa mitään kiinni), saatika siitä, että saaliin voisi syödä.

Hyvää Juhannusta kaikille!
Pitäkää huoli toisistanne. Ja ennen kaikkea, nauttikaa.