Today is a beautiful day to... be at work

Tänään on taas se päivä, jolloin jotkut onnekkaan sielut saavuttavat erään pykälän elämässään - nimittäin valmistuvat, oli se sitten ammattikoulu tai lukio. Sain myös facebookista lukea jo viime kuun puolella valmistuneista toimintaterapeuteista sekä juhlin jo kuukausia sitten valmistunutta terveydenhoitajakaveriani. Me ei täällä ammattikorkeakoulun puolella olla enää niin tarkkoja ja säännönmukaisia tuosta valmistujaispäivästä ;)

Tai sitten osa jengistä päättää peruskoulunsa ja suuntaa uusiin haasteisiin, jess. Opiskelun suo on peruskoulun jälkeen kaikkea muuta kuin ohi kullannuppuset, sen meikä on oppinut.

Noh, eniveis. Meikäläiselle tuli jälleen hirveä tarve kirjoittaa teille - vaikken omasta valmistumispäivästäni muita oikeastaan muuta kuin sen, että ruoka oli hyvää, satoi, meikäläisellä oli valmistujaiskuvissani (jotka otettiin onnekkaassa sateettomassa hetkessä) päällä kumisaappaat, pidin valmistujaiskuvistani ihan hirveästi, illalla join kaverin kanssa skumppaa meidän takaterassilla ja lähdettiin baariin. Olin hirmuisen ylpeä itsestäni ja olen edelleen ihan tyytyväinen omaan lukiosuoriutumiseeni.

Tykkäsin lukiosta todella paljon ja viihdyin koulussa kerrankin hyvin, ala- ja yläaste ei ollut meikäläisen aikaa... Lukion aikana meikäläisestä tuli (paperilla) aikuinen. Oikeasti aikuinen meikäläisestä ei ole tullut vieläkään, vaikka kuinka yritänkin elellä aikuismaisesti ja leikkiä aikuista (eli ostaa omat ruokani).

Meikäläisellä oli viimevuonna tähän samaan aikaan serkkuni ja veljeni valmistujaisjuhlat, joiden kynnyksellä kirjoitin tästä samasta aiheesta, samoilla fiiliksillä blogiin postauksen. Näin fiksusti meikäläinen on silloin kirjoittanut:

"Olkaa rohkeita ja tehkää niitä asioita, jotka itseä kiinnostaa ja mitä haluatte tehdä. Nauttikaa elämästä ja naurakaa. Naurakaa niin paljon, kuin mahdollista.

Pikemmin kuin huomaattekaan tajuaa (yksi sun toinen) olleensa töissä ja paiskineensa ihan hirveästi duunia samassa paikassa lähes kolme vuotta, aloittaneensa uudessa koulussa, muuttaneensa yksin asumaan ja etsivänsä kissaa. Koittaa aika kun tuntuu, ettei oma elämä etene lainkaan, junnaa paikallaan, eikä ole saavuttanut mitään.

Mutta onneksi sitä sitten yleensä jossainvaiheessa tajuaa, että (kuten dna mainos sanoo) elämä on sitä mitä tapahtuu näiden isojen asioiden välissä. Sitä tajuaa saavuttaneensa lähes kaiken mitä toivonut ja ne mitä ei ole vielä saavuttanut, on työn alla. Sitä tajuaa, että kaikki, millä oikeasti on väliä on hyvä ruoka ja ystävät (yhdessä ja erikseen, mieluiten yhdessä). Sitä tajuaa, että on päässyt matkustamaan ja näkemään vähän maailmaa (mikä on sitten elämän toiseksi tärkein asia).

Sitten sitä kaverille nostalgian hengessä tehdyn puhelun yhteydessä tajuaa jollaintapaa kasvaneensa kolmessa vuodessa."

Tämä kaikki on edelleen totta. Aika kuluu nykyisin hirmuista vauhtia ja on jotenkin todella jännä, että tuosta postauksesta on kulunut vuosi, sillä edelleen muistan erittäin hyvin, kun lähestulkoon tippa linssissä kirjoitin sitä nostalgiapuuskassani.

Ja kyllä, elämä tosissaan on sitä, mitä tapahtuu niiden isojen asioiden välissä: puhelut kaverille ja juoruaminen, picnic rannalla, metsälenkki koiran kanssa, grillaus, talviturkin heitto, hyvä ruoka, hyvä elokuva tai sarja. Ja niin moni muu asia, joita en nyt jaksa tähän listata.

Ja tällähetkellähän tuo yksi lause pitäisi kirjoittaa: Pikemminkin kun huomaakaan, sitä tajuaa olleensa toissä samassa paikassa jo lähemmäs neljä vuotta ja hiukan (enemmänkin) puuroutuneensa koko hommaan, pohtivansa työn vaihtamista (muttei tiedä mihin). Sitä huomaa tajunneensa toimintaterapiasta ehkä jotain, mutta samalla olevansa edelleenkin aina vain enemmän hukassa oman ammatti-identiteettinsä kanssa. Sitä on löytänyt itselleen kissan kaveriksi ja kissakin on jo täyttänyt yhden vuoden. Elämä rullaa omissa uomissaan ja sitä suunnittelee leikillään välillä jopa elämää oman, puolentoistavuoden päässä häämöttävän, ammattiin valmistumisen jälkeen (ensin pitäisi hoidella vain viimeinen harjoittelu sekä oppari).

Meikäläisen omasta valmistumisesta on siis nyt kulunut jo neljä vuotta. Herranen aika. Itse en edes tänävuonna pääse minkäänlaiseen juhlaan. Yksi pikkuserkkuni valmistuu tänään lukiosta, mutta minulla on töitä, niin en edes pääse hänen juhlaansa :( 

Jep, nauttikaa te juhlista (ja tuosta taivaallisesta säästä). <3

Meikä painuu töihin! Toivottavasti moni muukin on juhlimassa ja töissä olisi rauhallinen päivä!

Onneksi minulla on enää ennen juhannusta vain n. 10 työvuoroa ja sitten pääsen pariksi viikoksi lomalle. Jonka jälkeen palaan pariksi viikoksi töihin, jonka jälkeen taas jatkan lomaani. Ja noh, sitten kesä jo loppuukin ja koittaa paluu kouluun ja intensiiviselle innovaatio-opinto kurssille (eih...)

Ja hei, tämä blogi syntyi lukioni aikoihin. Sen tarina alkoi rakkauden filosofian kurssilta. Olin aiemminkin pitänyt blogia (pääasiassa koiraharrastuksestani ja Iitasta), mutta kurssin jälkeen sain kipinän aloittaa jälleen uuden blogin, tälläkertaa itsestäni. 

Blogi täyttä siis VIISI vuotta. Blogin ensimmäinen postaus on kirjoitettu 6.6.2011. 

(Pakko sanoa, että onneksi jotkin asiat muuttuvat ajan saatossa. Noita vanhoja tekstejä on niin hauska lukea. Vaikka ihankuin sitä nyt kirjoittaisi jotenkin fiksummin. Lisäksi minua välillä myös yllättää vanhoja postauksia lukiessani se, kuina hienosti olen osannut joistain asioista kirjoittaa - ja toisista sitten sellaisella "hehe olen peruna"-fiiliksellä)