Diettipäiväkirja 6

Vaikka tästä blogista ei ole koskaan tulossa millääntavoin fitness tai urheilu tai treeniblogia, ajattelin omaksi iloksi pitää hiukan diettipäiväkirjaa. Tästä "postaussarjasta" tule siis seitsemänosainen, sillä diettiviikkoja on kuusi ja puoli ja jokaisen viikon jälkeen olisi tarkoitus julkaista viikon fiiliksen dietin osalta.

++ Diettipäiväkirja 1, Diettipäiväkirja 2, Diettipäiväkirja 3, Diettipäiväkirja 4 , Diettipäiväkirja 5 ++

VKO6

5.9. MondayMood

Eilisen illan kiukku oli pois pyyhkäisty, kun sain pitkästä aikaa nukkua kunnolla – yli kahdeksan tuntia. Heräsin aamulla pirteänä ja hyvällä fiiliksellä hiukan ennen kello soittoa. Päivällä olin kuitenkin ihan hirmuisen väsynyt. Ja kylmissäni. Ja vähän nälissänikin. Koulusta kotiin päästyäni käperryin vain eilisen illan kiukkuleffakatselmuksesta olohuoneeseen jääneeseen tyynykasaan ja otin hiukan lepoa. Tsemppasin itseni kuitenkin iltapäivästä vielä juoksulenkille. Lenkki oli muutamaa sataa metriä vajaa kymmenen km ja aikaa kului hiukan vajaa tunti. Keskinopeus oli muistaakseni jotain 5’49’’/km. Ja lenkki meni ihan superhyvin. Nyt parin viimelenkin aikana on ollut tosi hyvät fiilikset ja jalat (pohkeet) eivät ole vaivanneet lainkaan. Aivan mahtavaa <3 Sen sijaan vasemman jalan lonkankoukistaja on jostain syystä aivan jumissa. Siinä missä oikea on ok. Viime viikollahan minulla oli molemmat lonkankoukistajat aivan törkeän jumissa, nyt on ilmeisesti oikea jalka vetrynyt. Juoksulenkin jälkeen vetäisin naamaan puuroa ja magnesiumia. Sen jälkeen suuntasin sinne olohuoneeseen tyynykasaan, vällyjen väliin, telkkaria katsomaan.

Tänään on jonkin verran tehny mieli syödä – ihan mitä vain, ihan miten paljon vain, ihan milloin vain. Ja on tehnyt mieli epämääräisesti kaikkea herkkua, ei kuitenkaan mitään tiettyä. Aina jos nään esimerkiksi kuvan kekseistä, tekee mieli keksiä. Kun puhun pizzasta tai burgereista (tai nään kuvan), tekee mieli pizzaa ja burgeria. Ja lakuja. Niitä tekee lähes aina mieli (muita karkkeja ei, kiitos cheattipäivän!). Ja jäätelöä.

Minua myös ärsyttää suunnattomasti dietin tulosten erittäin olematon näkyminen. Diettiä on nyt ollut viisi viikkoa ja oma silmä ei nää minkäänlaista eroa. Kuvia en nyt ole oikein edes ottanut, saatikka vertaillut – niin siitä en osaa sanoa mitään. Vaakakin on (kuten aiemmin sanottu) kutsunut. Etenkin tänään aamulla oli kutsu erittäin vahva. Olihan viime punnituksesta nyt kaksi viikkoa. Mutta pysyin lujana. Sitten puolentoista viikon päästä käydään puntarilla uudemman kerran: sillä vaa’an tuloksellahan ei loppupeleissä ole mitään väliä.

 

 6.9. Luovaa kappaleiden nimeämistä… eli: Tiistai

En tiedä mikä ihme meikäläisellä on jälleen tämän nukkumisen kanssa. Olen auttamaton yökukkuja ja tuli viime yönäkin valvottua ainakin puoli 12, minkä jälkeen nukahdin – ja nukuin kuin tukki aamun saakka. Aamulla kuitenkin heräsin jälleen puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa. Sama on nyt tapahtunut monta päivää putkeen, enkä ymmärrä miksi – miksi herään aikaisemmin, kun en ole muutenkaan saanut nukuttua edes 7 tuntia? Viimeviikolla pohdiskelin hiilareiden vaikutusta nukahtamiseen ja olenkin nyt parin viime päivän aikana syönyt vähän enemmän hiilihydraatteja ja uni ainakin on nyt parina iltana tullut mukavasti, ilman ylimääräisiä pyörimisiä. Kuten viime viikolla pohdinkin, ovat nukahtamisongelmat kuitenkin todennäköisesti hiukan isompi ja monisyisempi vyyhti, kuin ainoastaan vähähiilarisuuden aiheuttamaa. Pitää katsoa, kuinka nukkuminen alkaa luonnistua tästä eteenpäin, mutta todennäköisesti pidän hiukan suuremman hiilarimäärän kuitenkin ruokavaliossa. Tänään illalla uni tuli kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Illalla meinasi kiukku tulla, kun oli taas ratsastustunnin takia vierähtänyt aika pirun pitkä väli ruokailulle. Onneksi painelin äkkiä kotiin syömään. Ja niin se kiukkukin lähti :D

7.9. Vihdoin salille!

Long time no booty training. Maanantaina minulla olisi ollut erinomainen mahdollisuus lähteä salille, mutta jostain syystä se ei vain inspannut (joten menin juoksemaan). Keskiviikkoaamun sarastaessa (hehe, eli menin salille siinä puolenpäivän aikaan) pääsin kuitenkin jälleen leikkikentälle leikkimään. Pidin oikeastaan viime viikolla taukoa kunnollisesta jalkojen treenaamisesta (tarina juontaa juurensa erittäin epäonnistuneeseen treeniin puolitoista viikkoa sitten, cheattipäivän jälkeisenä sunnuntaina, kun rauta ei todellakaan meinannut nousta ja fiilis oli paska) ja olen etsinyt booytreeni intoa ja motivaatiota (ja kieltämättä myös hiukan uskallusta). Jo viime viikon perjantaina, kun salilla viimeksi kävin, oli pieni kipinä treenailla jalkoja, mutta pysyttelin pääsääntöisesti muissa lihaksissa. Tänään oli kuitenkin jälleen meikän lempparipäivä. Viikon tauko teki hyvää: mieli oli korkealla ja into tekemiseen suhteellisen suuri. Vaikka jalat väsyivät ja hiki virtasi kiitettävästi, jaksoi sitä kuitenkin kyykätä hyvin. Niin sen kunnollisen palautumisen ja levon merkityksen taas tajuaa… Salin jälkeen puuro maistui jälleen erittäin hyvältä. Loppupäiväksi lähdinkin kaverini luokse katsomana heidän uutta kämppäänsä ja vaihtamaan kuulumisia. Viime miitingistä on taas vierähtänyt kiitettävä aika. Illalla oli taas perinteinen kertaviikkoinen kauppa-ajankohta.

 

8.9. THORsdag

Koko torstai meni koulussa innovaatioprojektin hommia vääntäessä. Evästä mukaan ja menoksi ;) Illemmalla teki hirmuisesti mieli herkkuja. En oikein tiedä miksi. Ja pakko nyt heti myöntää, että ei nyt hirmuisesti, mutta vähän sokerihammasta kolotti. Jotenkin tässä viime päivinä on ylipäätänsä mennyt ruokailussa meikäläisen vähäisetkin kalorit aivan heittämällä yli. Juttelinkin kaverin kanssa, kuinka jännä se on, miten helposti se vaatimaton 1700 kcal menee rikki. Siinä ei paljoa tarvitse syödä. Kävin kaverin kanssa löntystelykävelyllä, mikä oli päivän ainut edes jollain tasolla urheiluun verrattava suoritus. Vaikka kävelyvahti kylläkin oli lähempänä ”mummo rollaattorilla” vautia. No: ainakin oli kaunis sää. Ja on hyvä pitää hiukan välipäivää. Huomenna ja ylihuomenna jaksaa sitten mennä salille!

Tässä alkaa pikkuhiljaa huomata sen, että diettipäivät sekoittuvat toisiinsa ja tämä tulee jo niin rutiinina. Välillä on nälkä, välillä ei. Välillä tekee vain vähän mieli jotain hyvää, välillä ihan hirveästi. Ja välillä ei ollenkaan. Myös tämän diettipäiväkirjan tekstit lyhenevät päivä päivältä. Etenkin tällaisina koulun/töiden täytteisenä päivänä ei muuta oikein ehdi ajatella kuin hommia, vastuita ja ruoka-aikaa. Ja humps vain: päivä onkin ohi. Ja josko sitä sais syödä taas?

Illalla oli hirmuinen väsy ja uni tulikin heti kun pääsin sänkyyn ja suljin silmäni. Olin aamulla herännyt kello 4 (nukuttuani vain samaisen tuntimäärän… da fuq kysyn minä!? Ei ihme, että illalla uni tuli herkästi) ja jostai syystä en enää saanut unta. Muutaman tunnin olin makoillut sängyllä, miettinyt syntyjä syviä ja yrittänyt saada unta, kunnes kyllästyin ja nousin ylös tekemään aamuhommia ja innostuin jopa tekemään meidän innovaatioprojektimme loppuraportin pohjan sekä otsikoinnit ja hiukan sisältöjä eri kappaleisiin. (hehe, en mitään konkreettista tekstiä sentään, ihan vain ohjaavia kysymyksiä) Erittäin tuottoisasti käytetty aamu siis!

9.9. PERK…jantai.

Tälle päivälle meillä ei ollut mitään kouluprojektiin liittyvää asiaa: ollaan projektitiimimme kanssa saatu hommat niin hyvään vaiheeseen, että tänään hommat sen suhteen ovat katkolla. Ensiviikolla jatketaan sitten sata (tai noh, ainakin viiskyt) lasissa hommia ja ruvetaan oikeastikin saamaan jotain konkreettista aikaiseksi! Jess! Kohta tämä kurssikin jo loppuu ja joudumme (heh, ”pääsemme”) ”messuille” esittelemään omaa innovaatiotamme. Koska kouluhommia ei ollut, sain nukkua aamulla pitkää. Rauhassa ilman kellonsoittoa. Heräsin aamulla kuitenkin n. klo 7, nukuttuani kahdeksan tuntia. Makoilin ja torkuin sängyssä kuitenkin vielä muutaman tunnin, jonka jälkeen nousin, söin ja menin Veetin (joka oli riehunut, tuhmaillut ja sikaillut koko aamun) kanssa purkamaan katin energiaa ulos. Puolenpäivän aikaan suuntasin sitten salille. Treeni meni hyvin. Ja illalla suuntana oli työpaikka.

Tänään olen kokeillut hiukan jättää rasvoja pois ruokavaliosta ja korvata niiden jättämää kalorivajetta hiilareilla. En tiedä miksi näin (tai no varmasti sen takia, koska rasva sisältää painoonsa nähden niin paljon enemmän energiaa kuin hiilihydraatiti, että meikäläisestä on kivempaa syödä esimerkiksi monta riisikakkua muutaman mantelin sijasta! Tulee kylläisempi ja täydempi olo, kun masussa on enemmän tavaraa!) ja saa nähdä kuinka kauan jatkan tällä tavalla. Vai onko se nyt vain tämän päivä kokeilu. Vai syönkö näin jatkossa aina treenipäivinä. Vai mitä tapahtuu. Ja saa nyt nähdä tuleeko sitä pirteämpi vai pöhnäisempi olo, kun hiilarimäärät ovat nyt muutoinkin viikon olleet ”normaalia” korkeammat. Jotenkin tässä pari päivää on ollut ylipäätänsä ihan järkyttävä pöhnä. Pään sisällä. Liekö olen vain luulosairas tämän asian suhteen. Liekö pöhnäinen olo johtuu ruuasta, unesta, vaihtelevista koulu/vapaa/työpäivistä vai mistä.

10.9. Kehärakki vapaapäivää viettämässä

Viikko sitten juttelin yhden uuden duunikaverini kanssa hänen (ja myös minun) työvuoroistaan ja tyyppi valitteli, ettei hänellä ole nyt kauheasti vuoroja. Vanhana kettuna ja kehärakkina tartuin duunikaverin vähäiseen vuorojen määrään kuin sika limppuun ja heitin tälle kyssäriä muutaman päivän jälkeen, että josko hän haluaisi tehdä meikäläisen lauantaivukin – ja hän suostui. Joten sain viettää vapaapäivää koko lauantain. Päivän ohjelmassa oli salia, syömistä ja mukavaa chillailua. Päivä kääntyi lopulta tylsille raiteille, kun meikäläisen suunnitelmat peruuntuivat yksi toisensa jälkeen. Onnistuin eilen salilla venytellessä venäyttämään oikean jalkani takareiden. Se ei kyseisellä hetkellä, eikä oikein muutoinkaan, sattunut lainkaan. Tuntui vain epämääräinen repeäminen/rusahdus/muljahdus ja jalassa tuntui oudolta. Kävely on ollut hiukan hassua ja epämääräistä kylläkin. Ja jalka tuntuu oudolta. Kamppailin sitten pitkään sen kanssa, jaksanko mennä salille lainkaan ja loputa päädyin skippaamaan tältä päivältä kuntosalin kokonaan. Tarkoitukseni olisi ollut treenata alakroppaa, eikä se oikein kunnolla onnistu kipeällä jalalla.

Treenien jäädessä välistä panostin sitten ruokailuun. Kokeilin valmistaa uutta Mifu ruokaraetta lounassalaattini kaveriksi. Mifu oli aika olemattoman makuista, muttei kuitenkaan pahaa. En ole ihan varma mitä mieltä olen kyseisestä rakeesta, mutta oli mukava saada salaatin päälle lämmintä ”juustoa”. Mifukokeilun lisäksi mealpreppasin minulle huomiselle ja alkuviikolle lämpimät ruuat. En jaksanut nyt alkaa sooloilla mitään sen kummempaa, joten keitin riisiä ja paistoin pannulla suppilovahveroita, paprikaa, valkosipulia, sipulia, chiliä ja kukkakaalin jämät. Näiden kylkeen söin sitten kaapissa valmiina ollutta kanaa. Huomenna (vai viimeistään ylihuomenna) olisikin tarkoitus kokeilla riisi-kasvis-sieni -mixaustani Mifun kanssa!

Viikon päästä tähän meikäläinen on nauttimassa burgereista äidin kanssa ja syömässä syntymäpäiväkakkuaan. Ahh, ihanaa! Sen ajatuksen voimilla jaksaa! Tänään olenkin guuglaillut menemään, että millaisen (millaisia?) kakun (kakkuja?) aion tehdä viikon päästä! Pari vaihtoehtoa on valikoitunut yli muiden ja uhkaavasti näyttää tällä hetkellä siltä, että meikäläinen aikoo kuin aikookin valmistaa kaksi kakkua… Hups. Mutta kyseinen operaatio on sitten vasta ensiviikon perjantaina.

 

11.9. Viimeinen kokonainen viikko takana!

Kuusi viikkoa on mennyt ihan pirun nopeasti. Vastahan tämä dietti alkoi. Ja nyt se jo loppuu. Mikä on toisaalta ihan mukavaa. Toisaalta taas viihdyn näin dietillä todella hyvin. Mutta saanhan minä viikon päästä burgeria – mikä on aivan ihanaa. Ja pääsen pizzalle (jos haluan). Ja saan syödä kaapissa cheattpäivästä asti odottaneen Twix patukan. Ja noh, mikäs minua oikeasti nytkään estäisi maistamasta porukoilla olleita piirakoita ja tekemästä sämpylöitä, mutta näin dietillä pidän kiinni periaatteistani… Tällä dietillä olen syönyt kokeilumielessä gluteenitonta ruokaa, joten saa nähdä miten rajusti masu reagoi (vai reagoiko?) kun otan taas pastan mukaan ruokavalioon. Aivan ihanaa, kun pääsee taas tekemään pastaruokia. Heh, on se pasta niin hyvää ;) Ja vähän vaihtelua riisiin ja bataattiin – vaikka molemmista edellä mainituista ruuista pidänkin. Etenkin maailman simppelein sapuska, bataatti ja uunivihannekset, on ihan meikäläisen ykköslemppari. Siihen kylkeen vielä hiukan sinappia, niin avot! Kuitenkin on pakko myöntää, että pastaruokia on ollut hiukan ikävä… Avokadopastaa aion varmaankin taikoa ruuaksi aikalailla heti niillä näppäimillä, kun se on mahdollista.

Sunnuntai meni muutoin töissä suhatessa ja muutoinkin suhatessa. Tämän bloginkin julkaisu jäi näin maanantaille, koska pingoin menemään ja kun viimein parkkeerasin kotiin, oli jo niin myöhäistä, että blogi oli aikalailla viimeisenä mielessä.