Diettipäiväkirja 7

Vaikka tästä blogista ei ole koskaan tulossa millääntavoin fitness tai urheilu tai treeniblogia, ajattelin omaksi iloksi pitää hiukan diettipäiväkirjaa. Tästä "postaussarjasta" tule siis seitsemänosainen, sillä diettiviikkoja on kuusi ja puoli ja jokaisen viikon jälkeen olisi tarkoitus julkaista viikon fiiliksen dietin osalta.

++ Diettipäiväkirja 1, Diettipäiväkirja 2, Diettipäiväkirja 3, Diettipäiväkirja 4 , Diettipäiväkirja 5, Diettipäiväkirja 6 ++


VKO7 - LOPPU"HUIPENNUS" eli ihan perus viikko kaiken perään.

12.9. Viimeinen viikko polkaistu käyntiin!

Maanantai alkoi huonosti nukutuilla yöunilla, hyperaktiivisuudella ja iloisella mielellä, koulun innovaatiokurssin teoriatunnilla, videoiden tekemisellä ja muokkaamisella (ja videon pääosan roolilla) ja hirmuisella määrällä naurua. Meidän tekemä video oli aivan mieletön. Oltiin siitä tosi ylpeitä ja näyttelysuoritukseni oli vähintään Oscarin arvoinen. Dietin suhteen ei sen kummempia fiiliksiä. Tänään on ollut tosi hyvä fiilis ja ehkä jopa jollaintapaa fitti olo. Veetin kanssa ulkoillessa tein pihamme leikkipaikalla leukoja kiipeilytelineessä – ja pitkästä aikaa sain tehtyä kolme leukaa putkeen! Jess! Viimeisen pienen ikuisuuden ovat leuat aina jääneet siihen kahteen (ja puoleen). Kolme leukaa on kyllä oikeasti todella säälittävä määrä, mutta näiden kolmen eteen on tehty hirmuisesti hommia! Vielä vuoden alussa ei mennyt yksikään! Ja meniköhän viime dietinkin jälkeen vain maksimissaan se yksi. Jos edes sitäkään. Siinä ennen kesäloman alkua innostuin kuitenkin ja halusin oppia tekemään leukoja. Ja siitä se määrä on hissunkissun kasvanut. Ja mitä keveämpi on meikäläisen massa, sitä helpommin myös leuka nousee tangon yläpuolelle…

Illaksi suunnittelin hiukan juoksulenkkiä. Tämän viikon urheilut kulkevat tuntemattomia teitä. Jotain pientä olen viikolle suunnitellut, mutta saa nähdä kuinka suunnitelmien käy. Huomenna, tiistaina on ratsastus, keskiviikkona olisi tarkoitus rynnätä salille, samoin varmaankin torstaina (jos ehdin). Perjantai meneekin kouluhommia vääntäessä ja synttärijuttuja tehden ja lauantaina olen suunnitellut käyväni aamusta salilla – ja sitten syömään. Sunnuntaina saattaa sali jäädä välistä. Härregyys! Enää viisi päivää! Vaikka aionkin dietin jälkeen jatkaa tällä samalla ideologialla perusruokailua – mutta käydä ulkona syömässä ja lasillisella jos siltä tuntuu ;)

Maanantain puuhaksi muodostuikin lopulta porukoilla käynti (ja suppilovahveroiden hakeminen sekä pakkaseen tunkeminen), syntymäpäivien suunnittelu (oikeastaan vain porukoiden kanssa yleinen ”joo lauantaina burgerille, joo se aika sopii” – tyylinen sopiminen), siivousoperaatio sekä Veetin ulkoilutus. Ja se juoksulenkki illan pimetessä. Juoksulenkki oli ihan super. En tiedä mistä se johtui, viikon juoksutauosta, lainalla olleista Beatsin kuulokkeista (jotka muuten pamahti välittömästi I WANT listalle), erittäin iskevästä ensimmäisestä kappaleesta, hyperaktiivisesta mielentilasta, hiukan enemmän hiilihydraattia viimeaikoina sisältäneestä ruokavaliosta vai mistä, mutta pingoin ihan hirmuista vauhtia. Matkaa kertyi lopulta vain 5,2 km ja siihen kului aikaa 28 min, mikä tuo keskinopeudeksi 5’30’’/km! En ole ihan tietoinen, milloin viimeksi olen juossut noin kovaa. Varmaankin HCR:ssä. Ihan loistava lenkki ja fiilis oli pilvissä!

13.9. Päiväni filmitähtenä

Meidän projektiryhmän video-tiimin agenda tiistaille oli suunnitella innovaatiokurssimme loppu”messuilla” esitettävä video ja kuvata videoklipit. Meillä oli upea suunnitelma, GoPro kamera ja ties mitä kaikkea GoPro-krääsää, normali videokameraa, rekvisiittaa, intoa ja näkemystä. Taidosta ei tarvitsekaan sittenpuhua… Eikö se niin ole, että into ja nopeus korvaa puuttuvat taidot ;) Meikäläinen toimi kuskina kolmehenkiselle tiimillemme kun kruisailtiin ympäri Vantaata kuvaamassa klippejä videoomme. Eli oikeasti käytiin tasan kahdessa paikkaa kuvaamassa. Myös Veetin oli tarkoitus esiintyä videolla, mutta true filmitähden tavoin katti kieltäytyi yhteistyöstä. Meikäläinen esitti pääosaa filmillämme. Meillä oli ihan hirmuisen hauskaa ja päivä kului hyvässä seurassa, hyvien ideoiden ja puuhailun merkeissä todella nopeasti. En malta odottaa, että pääsen näkemään videon editoidun version. Hiukan jäi vielä kuvattavaa torstaille.

Dietin suhteen päivään ei kuulunut mitään erikoista. Join aamusta videotiimimme tavatessa ja kaffella käydessämme Chai Laten. En tiedä kuuluisiko se oikeasti meikäläisen sallittuihin juomiin, mutta se oli todella hyvää (ja makeaa!) – voin juoda sitä uudemmankin kerran ;) Olen viimeaikoina muutoinkin hiukan sooloillut ruuan suhteen: syönyt banaania ja omenaa ja riisikakkuja ja ananasviipaleita. Tai noh, korvannut osan rasvasta edellä mainituilla tuotteilla. En tiedä onko se nyt hyvä juttu, huono juttu vai hyvin huono juttu. Ja miten vaa’an tulokseen vaikuttaa tällainen sooloilu ;) Välillä poden ehkä pientä huonoa omatuntoa sooloiluistani, mutta se on voi voi! Siinä missä välillä on tosi fitti ja hyvä olo, on välillä taas ihan hirmuinen pönötys ja pöhnä fiilis. Outoja juttuja…

ps. vasemmanpuoleinen on siis video ;) Projektissamme ovat ikäihmiset keskeisessä roolissa. Onneksi mummomaisuus onnistuu meikäreikältä aikas hyvin!

14.9. Viimeisten päivien tuska?

Tiedättekö sen, kun odottaa jotain, niin aika kuluu ihan pirun hitaasti? Noh… Mielestäni aika on kulunut tällä viikolla aika rivakasti. Nyt on jo keskiviikko. Enää kaksi päivää jäljellä. Oho. Saa nähdä kuinka hitaasti tai nopeasti huominen ja ylihuominen viipottaa ohi. Molemmille päiville on mukavasti kaikkea kivaa puuhaa. Minua on tällä viikolla alkanut hiukan pelottaa, kuinka rappiolle ajaudun, sitten kun tämä dietti loppuu. Tai pelkään possuilevani ja huuhtovani saavutukseni vessanpöntöstä alas. Tajuatteko mitä meinaan? Minun pitää kuitenkin olla itselleni armollinen. Se, että minulla on nyt muutamaksi päiväksi suunniteltuna mielenvikaista syömistä, ei tarkoita sitä, että palaisin vanhoihin huonoihin tapoihini ja pilaisin diettini tulokset. Ensi viikolla ollaan sitten taas back on track elämän ja ruokailun suhteen. Sanonkin itselleni jatkuvasti, että ”chillaa muija” ;)

Keskiviikko oli kouluhommien suhteen välipäivä. Joten pääsin salille repimään. Viime kerrasta olikin jo aikaa! Useita päiviä! Viimeksi perjantaina venytellessä reväytin venäytin oikean takareiteni, mutta näin viiden päivän jälkeen on koipi onneksi jo kunnossa, joten eikun vaan reeniä horo reeniä! (Vaikka kuten tiedätte, kesti koipi erinomaisesti maanantain juoksulenkinkin) Hiukan jalka kenkkuili treenin aikana ja tuntuu, että koko koipi on ihan pa*kana (tai no ei nyt ihan paskana, vaan pikku vikaa siellä täällä). Koko lonkka raksuu oikealta ja takareidessä tuntuu aina silloin tällöin hassulta. Venytellä en viitsi, sillä se tuntuu oikeassa jalassa erittäin epämielyttävältä (Lue siis: oikeasti jalka ei ole vielä parantunut, mutta koska sitä ei satu kaikissa liikkeissä niin sillä kelpaa treenata. Ja sitten mietin, miksi olen välillä ihan rikki, eikä pysty treenaamaan? :D) Jalat oli muutoinkin jollaintapaa todella väsyneet ja jo aamulla herätessä mietin, että tuleekohan tästä yhtään mitään: liekö maanantain lenkin tiimoilta lihakset vielä aivan jumissa (hehe, jäi myös venyttely todella vähäiselle, ei sillä, venytyksestä tuo venähtänyt lihas ei – kuten aiemmin sanottu – tykkää lainkaan). Eilen ratsastaessa myös pohkeet menivät laukannostoharjoituksissa aivan jumiin. Varmaan tähänkin taustalla maanantainen juoksulenkki: pohkeeni kun tuppaavat lonkankoukistajien lisäksi olemaan ne jalkojeni kireimmät lihakset. Sain kuitenkin treenin kunnialla läpi ja jäi hyvä fiilis. Jäin myös pohtimaan pientä muutosta jalkapäiväni treeniin. Tai, että seuraavat pari kertaa pitää tehdä monipuolisuuden nimissä erilaisia juttuja. Todennäköisesti pomppu painotteisesti. Uh ah, hyi ja huhhuh ;) Bootytreenauksen lisäksi oli palaveria töissä (ja palaverievästä, jota en saanut syödä). Ja jokaviikkoinen kauppareissu. Ja kävin hakemassa toisen miekkosen itselleni hoitoon. Toisen mirrin. (Heh, tähän joku tosi korni läppä siitä, että nyt talossa on kolme mirriä hehehe) Näin selvityksenä siis teille likaisen mielen omaaville; Mummon kissa Oliver tuli luokseni muutamaksi päiväksi hoitoon. Härdelli yöllä tulee todennäköisesti olemaan hirmuinen, mutta olkoot.

15.9. Loppu häämöttää...

Toisiksi viimeinen diettipäivä. Heräsin aamulla aivan liian myöhässä. Olin varmaankin torkuttamisen sijasta laittanut herätyskelloni kokonaan pois päältä ja nukahtanut. Mummon kissan lisäksi minulla on (onneksi) ”hoidossa” myös hänen autonsa, joten ehdin kuitenkin kaasutella koululle. Meillä oli tänäänkin kuvauspäivä, ja saatiinkin ykkösellä purkkiin meidän viimeiset otokset. Vaikka olin epäillyt kissapoikien riehuvan pitkin yötä, en ainakaan missään vaiheessa ollut minkäänlaiseen mekastukseen herännyt. Eikä kämppäkään ollut palasina. Kauan kissapojilla kesti illalla rauhoittua, hirmuista mouruamista ja ravaamista oli havaittavissa, mutta jossain vaiheessa allekirjoittanut oli lähtenyt treffeille NukkuMatin kanssa. Aamulla molemmat kissat kömpivät omista nukkumapaikoistaan syömään. Koululla saatiin hommat kasaan nopeasti, minkä jälkeen käytiin nopeasti auttamassa erästä toista ryhmää heidän projektinsa suhteen: toimimme pilottiryhmässä testaamassa heidän ”juttuaan” ja annoimme palautetta ja fiiliksiä siitä, miltä tekeminen tuntui. Tämä oli näitä ”AMK:n rankkaa opiskelua” päiviä: aikaa kului koululla yhteensä pari tuntia ja huhhuh, kun nauraminen ja hauskanpito on rankkaa ;)

Koska pääsin koululta ajoissa lähtemään, päätin käydä nopeasti kodin kautta hakemassa tavarani, syömässä välipalaa ja lähteä salille (treeni meni ihan ok, mutta sen verran huonosti, että tein taas perinteisen mielenvirkistykeni treenin lopuksi: eli siltoja ja tasapainolaudalla vaakoja ja kyykkyjä – takuuvarma onnistuminen ja hyvä fiilis ennen salitalähtöä. Sillä totta kai sitä onnistumisia pitää saada joka treenikertaan). Salin jälken, vaikka dietin loppu uhkaavasti häämöttääkin, oli vuorossa mealpreppausta. Viikonloppu menee varmaankin milloin mitäkin syöden (minulla on kotona jo hirmuinen määrä herkkuja ja kakkukin pitäisi huomenna tehdä), ulkona syöden, burgerilla, mahdollisesti pizzalla ja ehkä ”vähän” herkuilla eläen. Niin eipä sitten tarvitse viikonloppuna duunailla ruokia, kun sitä on valmiina jääkaapissa. Alkuiltapäivästä kävimme äitini ja kummityttöni kanssa leffassa ja on kyllä taas pakko myöntää, että leffassa käynti on kyllä suhteellisen masentavaa ilman mitään naposteltavaa. Söin eväänä Leaderin So Lo-Carb prodepatukan, joka ei nyt ollut mitenkään pahaa, muttei noussut mihinkään hypetysleveleille. Fastin valkosuklaa Nax on silti meikäläisen lemppari!

Lisää videoita ;) Instagramin Boomerang appsi on vaivan loistava!

16.9. Last day!

Perrrjantai perkule! Aamu alkoi hyvissä meiningeissä, kun sain aamupalapöydästä naureskella kissapoikien leikeille: toinen on aina hypyttämässä toista paikasta a paikkaan b (Oliver haluaa, että Veeti tottelee kutsuaan – ja Veetihän tottelee), toinen kiusaa aina toista, kun kiusattava yrittää levätä tai keskittyä johonkin muuhun (usein Veeti haluaa leikkiä, kun Oliverilla olisi jotain paljon tärkeämpää puuhaa). Veeti on muutoinkin kunnon pain in the ass – kirjaimellisesti. Usein se juokseekin leikkiessä kiinni Oliverissa ja puree sitä hännän juuresta. Ilmeisesti pikkudemoni on huomannut, että sillä saa vauhtia vanhempaan herraan. Muutoinkin leikit näyttävät siltä, että Veeti on hyökkäävä, jahtaava ja dominoivampi osapuoli. Ja vaikka Oliver aina välillä Veetin käsittelyssä maukuukin, osaa se onneksi antaa ison egon kasvattaneelle pikkukissalle potut pottuina. Ja Veeti onneksi kunnioittaa Oliveria, kun se ilmaisee, että tuo sattuu. Ja vaikka leikit perinteiseen tyyliin näyttävätkin epämääräiseltä, epätasa-arvoiselta sekä satunnaisesti jopa kivuliaalta – eivät ne sitä ole. Ja molemmat kissat haluavat leikkiä. Vuorotellen kiusaavat toisiaan. Joskus luin, että jonkun tutkimuksen mukaan kissavideoiden katselu vähentää stressiä, ärtyneisyyttä sekä masennusta… Olenkin siitä lähtien sanonut, että olen sen takia niin iloinen, koska katselen 24/7 live stream kissavideota täällä kotona.

Muutoin päivä menikin vähäisten kouluhommien, kavereiden kanssa keilaamassa käymisen, syömisen ja Vain Elämää parissa. Ja tietysti huomista odotellen…

Huomenna tai sunnuntaina (riippuen huomisen burgerpöhnän määrästä) julkaistaan sitten tulokset. Onhan huomenna virallisesti ensimmäinen ”ei-enää-diettipä –päivä”. Huomenna on synttärit. Huomenna syödään kakkua. Ja burgeria. Ja juodaan varmaankin kuohuvaa. Saa nähdä kuinka turvonnut olo on illalla... Ja kuinka hyvin kuohuva nousee nuppiin näin pitkän ajan (viimeksi juonut 7 vkoa sitten, diettiä edeltäneenä viikonloppuna) ja laihdutusoperaation jälkeen.