Henkisesti (vajaa.. eikun...) rikas.

Olen niitä ihmisiä, joita materia ei tee onnelliseksi.

Eikun. Nyt tarina alkoi väärin. Tuo lause nimittäin ei ole totta. 

Tottakai materia tekee minut onnelliseksi. Mutta... Kerrotaanpa aluksi koko tarina.

Olen niitä ihmisiä, jotka arvostavat henkistä varakkuutta todella paljon. Ja koenkin olevani henkisesti huomattavasti rikkaampi, kuin materiallisesti. Arvostan hyviä ihmissuhteita, läheisiä ystäviä, perhettä, terveyttä, hyvää oloa ja jaksamista, luonnossa liikkumista ja eläimiä. Sitä, että minulla on koulutus ja valmistun pian ammattiin. Arvostan uuden oppimista, uusia kokemuksia, (uusia ja) erilaisia ihmisiä, uusia paikkoja ja vain kaunista säätä. 

En omista hirmuista määrää materiaa, enkä erityisemmin välitä asioiden omistamisesta. Äh, taas valhe. Rakastan kyllä sitä, että minulla on tavaroita mitä pienimpiin asioihin, mutta pärjäisin kyllä ilmankin niitä. En myöskään halua omistaa mitään ylimääräistä. Usein kaupassa mietinkin, että tarvitsenko tätä oikeasti, vai olenko tavaraa ostamassa vain sen takia, että haluan sitä. Siitä huolimatta rakastan uusien asioiden ostamista, sitä tunnetta kun saan ostaa itselleni jotain mitä olen halunnut ja sitä, kun saa avata upouuden pakkauksen ja vetää sieltä esiin kauan odotetun tuotteen. Olen kieltämättä myös aikamoinen materialisti.

Rakastan teknologiaa, juoksukenkiä (ja juoksuvaatteita) sekä arjen luksusta. Ja haluan kaikki tavarani priimana, uutena ja laadukkaana. Olen niitä ihmisiä, jotka satsaavat mieluummin kerralla hyvään, kun ostavat hiukan huonompaa useaan otteeseen. Käyttömukavuus, laadukkuus ja toimivuus on minulle halpaa hintaa tärkeämpää. Siinä, missä en paljoa koskaan osta vaatteita, törsään mielettömiä summia vuodessa ruokaan ja laitteisiin/käyttötavaroihin. On kuuloketta, tietokonetta, puhelinta, veistä, paistinpannua, kelloja, aurinkolaseja, juoksupöksyjä ja -kenkiä. Joita haluan. Ja joiden ostamisesta saan euforisen fiiliksen. Joiden ostamisesta pidän. 

Saattaa nyt kuulostaa siltä, että useinkin ostelisin uusia tietokoneita ja puhelimia, tämä ei ole kuitenkaan totta. En osta itselleni mitään lähestulkoon koskaan. Suurin osa rahoistani menee ylipäätänsä elämiseen - eli siihen ruokaan. Valitsen kuitenkin käyttötavarat ja luxuksen vaatteiden ja roinan sijasta. Satsaan rahani omaan hyvinvointiin ja terveyteen, ruokaan (!!!!!) sekä laadukkaisiin tuotteisiin, joiden käyttöikä on pitkä. Ja tietysti matkusteluun. 

Matkustelu on yksi niistä asioista, jotka priorisoin budjetoinnissani suhteellisen korkealle. Ja se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole varaa (saatika kiinnostusta) törsätä rahojani mihinkään turhaan. Matkustelu on minulle arvokasta juuri sen takia, että siihen satsattua rahallista arvoa ei pysty edes vertaamaan siihen henkiseen hyvinvointiin ja arvoon sekä komuksiin, joita jokaiselta reissulta saan itselleni.

Ystävät sekä heidän kanssa tehdyt matkat ja reissut, harrastukset, väriestejuoksut, juhlat, ruokailut - joihin sitä rahaa uppoaa - eivät olisi mahdollistuneet ilman rahallista panostusta, mutta koen kuitenkin olevani huomattavasti rikkaampi niiden kokemusten kanssa. Kun taas, jos en olisi mitään niistä tehnyt ja vaikkapa ostanut niiden sijasta itselleni aina vain uudet juoksupöksyt, kellon, paidan. Taikka säästänyt rahani ja ollut tekemättä yhtään mitään.

Okei, eli olen niitä ihmisiä, jotka materia kyllä tekee onnelliseksi, mutta tykkään satsata laatuun ja käyttötavaroihin. 
Mutta olen niitä ihmisiä, jotka satsaavat myös ihmissuhteisiin ja yhteisiin puuhiin, omaan hyvinvointiin ja terveyteen, ruokailuun ja matkusteluun.

Ja mielestäni olen sitä rikkaampi, mitä enemmän minulla on henkistä pääomaa.

Vaikka tottahan toki minä mieluummin menisin töihin autolla, kun pyörällä tai bussilla...