Lots of Brändöm

Heipsankeiksan. Okei: nyt ärsyttää. Kello on jo melkein kymmenen ja meikäläisen blogger-tunnus kiukuttelee JÄLLEEN kerran siitä, että kuvatila on täynnä . Ei tilaa. Meinasin heittää hanskat tiskiin koko blogin kanssa, mutta sitten ajattelin kokeilla, että miltäkös tämä meikäläisen blogi vaikuttaisi ja toimisi, jos alkaisin latailemaan kuvia esim. flickr iin? Ja ihan hyvin tämä sitten loppujenlopuksi toimi. Pitää vain hiukan mietiskellä, kuinka suuritöiseksi urakaksi meikäläinen nyt jaksaa tämän blogin oikein muuttaa... Oltiin tänään Essin ja Wallun kanssa vähän metsässä juoksemassa. Toinen meistä meni piiloon ja lähetettiin koirat etsimään. Oltiin lenkillä mukavassa, hiukan lumisessa maisemassa ja pienessä lumipyryssä. Meikäläinen tykkäsi niin paljon, kun tuota lunta viimein tuli! Oltiin ulkona noin tunti ja melkein koko ajan koirat juoksivat! Oli kiva lenkki, mukavassa seurassa ja Iita oli ainakin todella tyytyväinen kotiin päästyä. Lähdettiin sitten vielä Essin kanssa käymään Jum

Jooo-o. Kävin eilen kampaajalla, leikkauttamassa hiukset lyhyeksi samaan tyyliin kuin viimeksi ( klik ) Jostain syystä meikäläinen pitää edelleenkin lyhyestä hiusmallista. Otin tukasta vain webkameralla kuvan ja minun pitikin kuva linkittää jo eilen.. mutta kuinkas sitten kävikään? Noh, tässä äsken ajauduin katselemaan noita muita erittäin hienoja webkamera kuvia, mitä meillä on koneelle tallennettu. Löysin kuvia myös mun pitkästä tukasta. Okei, se mikä ihmisille tulee mieleen pitkästä tukasta, ei vastaa mun käsitystä omasta pitkästä tukastani ( menikö tarpeeksi epäselväksi ?).. Meikäläisen pitkä tukka on nimittäin vain hiukan ylipitkäksi kasvanut lyhyt tukka . Kuka tajusi? Okei, pointtina oli kuitenkin se, että siinä kuvassa ne hiukset jostainsyystä näyttävät ihanilta! En ymmärrä miten ne olivat sen näköisiä. Muistan nimittäin enemmän kuin hyvin, kuinka vihaan pitkää otsatukkaa ja pitkiä hiuksia, sillä ne eivät ikinä asetu hyvin, ovat todella lättänät ja roikkuvat vain ällöttäväst

hih sain tänään joululahjan, mutta ei kerrota joulupukille sitä! ja nyt meikäläisen pitäisi muutenkin yrittää unohtaa se, millaisen lahjan olen saamassa... Mutta enemmän näistä joululahjajutuista kerron, kunhan lots of brändöm joulukalenteri alkaa ja sinne tulee joululahjalista -postaus. ps. ideoita kalenteriin otetaan edelleen vastaan Ajattelin jakaa teidän kanssa tällaisen lohikäärme töherryksen vielä näin pikaisesti. Tekisi vielä mieli lähteä käymään iha pienellä lenkillä koiran kanssa, ja sitten varmaankin yhdeksältä alkaa telkkarista jokin mukava ohjelma :) edit: en todellakaan enää jaksanut lähteä lenkille. kello oli liian lähellä yheksää.. jäin sittenkin vain möllöttämään Käärmes on tehty ihan lyijykynällä, ja koska en jaksanut sitä värittää, jätin sen sitten paperinvalkoiseksi. Taustan väritin harmaalla kuivapastillilla . Paperina  normi tulostuspaperi a4 . Mutta nyt, adios !

tänään meikäläinen rupesi mietiskelemään, että mistä lots of brändöm oikeasti kertoo . olen aina kuvaillut tätä bloga sanoilla: valokuvauspainotteinen lifestyle blogi, mutta mitä kaikkea tämä blogi oikeasti pitää sisällään, mistä tämä blogi kertoo ja mihin tämä blogi pyrkii? no, tämä blogi pyrkii saamaan ihmiset hyvälle tuulelle ja nauttimaan blogin lukemisesta, tai noh, yleensä pääasiassa katselusta. Tämä blogi kuitenkin sisältää verraten vähän tekstiä ja mahdollisimman paljon kuvia. Tässä maailmassa on olemassa paljon elämän surullisista ja pimeistä asioista kertovia bloggaajia, henkilökohtaisia ja ihmisen sisintä avoimesti käsitteleviä blogeja. Minä haluan kiutenkin pitää blogini ns. pinnallisena. En halua esitellä omia surujani ja murheitani täällä blogissa. Elämässä on tarpeeksi surua ja murhetta, ilman että minä avaan omaa sisintäni kaikelle kansalle luettavaksi. Jonkun on pidettävä yllä iloista, positiivista ja omallatavallaan pinnallista blogia. Haluan pitää tietyn etäisyyde

Iipu pääsi tänään pitkästä aikaa kunnon lenkille, kun otin kameran mukaan ja napsin myös muutaman kuvan. Sitten kyllästyin koiran poseeraushaluttomuuteen, laitoin kameran takaisin laukkuun ja painuttiin läheiselle heikkamontulle vähän juoksemaan. Oltiin meidän aamulenkillä yhteensä tunti. Huomaa kyllä, että nyt lähemmäs viikon vähäisempi liikunta on kyllä vaikuttanut koiran kuntoon: se oli takaisin kotiin kävellessä kyllä ihan rättipoikki, mutta tosi tyytyväisen oloinen. Hettelin sille montuilla keppiä, kaivoin sen kanssa kuoppia ja muutenkin vain juoksutin sitä, jotta se saisi nyt purettua tuota ylimääräistä energiaa, mitä on kertynyt. Hyvin näytti toimivan, nyt vain pitää jännityksellä seurata, mitä koiran jalka sanoo tuollaiseen juoksemiseen. Todennäköisesti jalka on ihan ok, mutta ei sitä ikinä tiedä, koira nimittäin juoksi aika paljon, nyt ensimmäiseen kertaan ontumisen jälkeen. Harmaaparta Mulkaisu . Tällainen ilme koiralla oli melkein j